Pystyn herkuttelemaan kohtuudessa
Ennen en voinut ostaa oikein mitään pelkäämättä, että ahmin vaikka kokonaisen suklaalevyn tai pienemmän keksipaketin saman päivän sisällä. Sanoisin, että n. 7 vuotta olen kärsinyt häiriintyneestä syömisestä, söin liikaa ja ahmin, vaikkei olisi tehnyt mieli mitään, ja söin myös muilta 'salassa' kun pystyin. Olin hieman ylipainoinen.
Tein elämäntapamuutoksen. Halusin kovasti päästä normaalipainoon ja eroon ongelmistani ruoan kanssa. En lisännyt liikuntaa hyötyliikunnan ulkopuolella, mutta aloitin kalorien laskemisen. Vähensin herkkuja hurjasti, en ensimmäisenä parina viikkona syönyt niitä lähes lainkaan, vaikka kuinka teki mieli. Lopulta sallin ne pienissä määrin.
Sain viime viikolla suklaalevyn lahjaksi. En ensin uskaltanut avata sitä. Mutta olen nyt onnistunut syömään siitä rivin päivässä kahvin kanssa. Ahmimatta :)
Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta oikeasti tuntuu jotenkin tosi hyvältä. En olisi nuorempana uskonut, että olen tulevaisuudessa normaalipainoinen ja että pystyn pysymään kohtuullisessa herkkujen kanssa. Enkä enää syö "salaa" muilta.
Kommentit (2)
Viisikymppisenä makeanhimo lakkaa lähes täysin. Voi olla jopa täysin ilman sokeria ilman pinnistämistä.
Mutta suolaisen&rasvaisen himo taas sen sijaan kasvaa.
Ei ole mitään parempaa, kuin lihapiirakka nakeilla. Jäätelöä en ole syönyt esimerkiksi enää vuosiin, kauan sitten olin jäätelöfani.
Siis pysymään kohtuudessa herkkujen kanssa :D Jäihän sinne kirjoitusvirhe, vaikka kävin tekstin läpi ennen lähettämistä.