Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ei ilmeisesti ole enää minua varten
06.09.2023 |
Kokeeko kukaan täällä tuskaa asiassa, että kun ei oikein jaksaisi seurustella, mutta ei oikein huvittaisi olla yksinkään. Poukkoilen edestakaisin tämän asian kanssa ja olen epäjohdonmukainen. Avioerostani on vuosia ja vuosia ja kaikki suhdeyritelmät ovat päättyneet tahdostani. En ole jäänyt ikävöimään KETÄÄN. Olen ollut helpottunut jokaisen päättyneen suhteen kohdalla. Ikään kuin pystynyt taas hengittämään ja ollut vapaa. Kuitenkin mieleni on kummallinen ja aina jonkin ajan kuluttua päädyn hakemaan seuraa todetakseni taas, että ei, en jaksa. Miten saan tämän loppumaan? Miten saan taottua kaaliini, että unohda ja anna olla ja elä hyvä elämä yksin? Onko täällä sellaisen periaatepäätöksen tehneitä? Mitään viisaita neuvoja kellään?
Kommentit (49)
Itse suosittelen kertakäyttösuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole todellakaan yksin. Kun olen parisuhteessa, kaipaan omaa aikaa ja vapautta. Sitten, kun olen sinkku, tuntuu välillä kovinkin yksinäiseltä, ja kaipaan toisen läsnäoloa ja läheisyyttä.
Vaikeaa on :-D
Et ole vielä täysin kyllästynyt parisuhteisiin. Ehkä sisälläsi on pieni toive että suhde onnistuu. Ja voihan se olla vielä mahdollista. Et ole vain kohdannut itsellesi sopivaa kumppania.
Täällä sama. Ajatuksen tasolla parisuhde olisi kiva, mutta käytännössä siitä on liikaa vaivaa.
Mielenterveys nainen. Älä pilaa miesten elämia. jätä ne rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne on hyvin luonnollinen. Kaikki meistä kaipaavat toista ihmistä, mutta nykyinen länsimainen elintaso mahdollistaa sen, että voimme elää teoriassa yksin ilman ketään.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys nainen. Älä pilaa miesten elämia. jätä ne rauhaan.
Ei ole kyseessä mielenterveysongelma, jossa k*llinsaanti ei ole naisen elämässä tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä kahden tällaisen naisen kanssa ollut suhteessa ja molemmat suhteet päättyneet naisen tahdosta. Myönnän, että en ymmärrä. Enkä kyllä arvostakaan.
Ja jos ei nainen kaipaa, niin kaipasin sitten itse tai en, niin takaisin en tuollaista epäluotettavaa akkaa enää ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys nainen. Älä pilaa miesten elämia. jätä ne rauhaan.
eikö ole hyvä, että naisella on mielenterveys?
vai meinasitko, että hän on mielenterveysongelmainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mutta olisi kiva että olisi sellainen vähän kuin kaveruus-parisuhdeviritelmä, joka olisi hauskaa, eikä kukaan valittaisi joistain pikkuasioista. Tunteet mukana tietenkin.
Aiheesta on kirjoitettu kirja. Kuuntele trialilla ja peru ajoissa. Kirjaa vihkoon ylös avainsanoja. Sisäistä sanoma.
https://www.amazon.com/Hate-You-Dont-Leave-Understanding-Personality/dp…
https://www.amazon.com/Someone-Borderline-Personality-Disorder-Control/…
https://www.amazon.com/When-Your-Daughter-Has-BPD/dp/1626259569/ref=mp_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kahden tällaisen naisen kanssa ollut suhteessa ja molemmat suhteet päättyneet naisen tahdosta. Myönnän, että en ymmärrä. Enkä kyllä arvostakaan.
Ja jos ei nainen kaipaa, niin kaipasin sitten itse tai en, niin takaisin en tuollaista epäluotettavaa akkaa enää ottaisi.
Eihän ne ole takaisin pyrkimässäkään. Jos suhteessa on ankeampaa kuin ilman suhdetta, luonnollisesti suhde päätetään eikä jäädä kärvistelemään toisen osapuolen onnellisuuden vuoksi.
Ehkä etsit vääränlaista suhdetta? Minulla oli ensimmäisen avioliiton jälkeen samanlaiset fiilikset, mutta lopulta käsitin että sellainen perinteinen symbioottinen parisuhde saman katon alla ei vain sovi minulle. Nykyisessä avioliitossa ei olla koskaan asuttu yhdessä eikä todennäköisesti tulla asumaankaan. Läheisyyttä on, tehdään paljon kaikenlaista yhdessä, mutta kummallakin on oma tupa, oma lupa ja tilaa hengittää aina kun tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kahden tällaisen naisen kanssa ollut suhteessa ja molemmat suhteet päättyneet naisen tahdosta. Myönnän, että en ymmärrä. Enkä kyllä arvostakaan.
Ja jos ei nainen kaipaa, niin kaipasin sitten itse tai en, niin takaisin en tuollaista epäluotettavaa akkaa enää ottaisi.
Eihän ne ole takaisin pyrkimässäkään. Jos suhteessa on ankeampaa kuin ilman suhdetta, luonnollisesti suhde päätetään eikä jäädä kärvistelemään toisen osapuolen onnellisuuden vuoksi.
Paitsi että ne raukat ei itse tiedä mitä haluaisivat.
Toisen onnellisuuden..? Te mammat olette niin pihalla, että edes huumeilla olisi vaikea saada tehokkaampaa tulosta...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä etsit vääränlaista suhdetta? Minulla oli ensimmäisen avioliiton jälkeen samanlaiset fiilikset, mutta lopulta käsitin että sellainen perinteinen symbioottinen parisuhde saman katon alla ei vain sovi minulle. Nykyisessä avioliitossa ei olla koskaan asuttu yhdessä eikä todennäköisesti tulla asumaankaan. Läheisyyttä on, tehdään paljon kaikenlaista yhdessä, mutta kummallakin on oma tupa, oma lupa ja tilaa hengittää aina kun tarvitsee.
En ole ap, mutta olen kyllä avioeroni jälkeen kyllästynyt nimenomaan tämmöisiin ei-symbioottisiin parisuhteisiin, vielä pahempaa olisi asua yhdessä. Aina ne miehet on silti huomiota vaatimassa.
Tunnistan tuon tunteen, mutta minulla se tulee siitä että olen ollut ahdistunut, koska kukaan ei enää nykyään vaikuta aidosti luotettavalta. Tästä syntyy ilmiö että koska luottamusta ei ole, eikä aitoa sitoutumista, on melkein helpottavaa kun suhteen vaan lopettaa.
Haluan kyllä suhteen, jonkun ihanan kanssa, jonka kanssa on helppo olla ja luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kahden tällaisen naisen kanssa ollut suhteessa ja molemmat suhteet päättyneet naisen tahdosta. Myönnän, että en ymmärrä. Enkä kyllä arvostakaan.
Ja jos ei nainen kaipaa, niin kaipasin sitten itse tai en, niin takaisin en tuollaista epäluotettavaa akkaa enää ottaisi.
Eihän ne ole takaisin pyrkimässäkään. Jos suhteessa on ankeampaa kuin ilman suhdetta, luonnollisesti suhde päätetään eikä jäädä kärvistelemään toisen osapuolen onnellisuuden vuoksi.
Paitsi että ne raukat ei itse tiedä mitä haluaisivat.
Toisen onnellisuuden..? Te mammat olette niin pihalla, että edes huumeilla olisi vaikea saada tehokkaampaa tulosta...
Mitkä raukat? Sinähän tulit jätetyksi parikin kertaa ja olet siitä ilmiselvästi katkera. Ehkä terapia auttaisikin sinua?
Mitä pahaa on siinä, että testaa useamman miehen kanssa suhdetta ennen kuin tekee lopullisen päätöksen luopua parisuhteista? Olisiko se edes järkevää ilman testaamista, jos ei ole aivan varma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä etsit vääränlaista suhdetta? Minulla oli ensimmäisen avioliiton jälkeen samanlaiset fiilikset, mutta lopulta käsitin että sellainen perinteinen symbioottinen parisuhde saman katon alla ei vain sovi minulle. Nykyisessä avioliitossa ei olla koskaan asuttu yhdessä eikä todennäköisesti tulla asumaankaan. Läheisyyttä on, tehdään paljon kaikenlaista yhdessä, mutta kummallakin on oma tupa, oma lupa ja tilaa hengittää aina kun tarvitsee.
En ole ap, mutta olen kyllä avioeroni jälkeen kyllästynyt nimenomaan tämmöisiin ei-symbioottisiin parisuhteisiin, vielä pahempaa olisi asua yhdessä. Aina ne miehet on silti huomiota vaatimassa.
Se huomion vaatiminenhan se siinä on juuri ja sen takia alitajuisesti iskee jarrut päälle jo kauan ennen kuin pitäisi alkaa yhteenmuuttoa suunnittelemaan. Kun sen tiedostaa niin se ei enää samalla tavalla ahdista vaan voi alkaa helpommin ja jämptimmin asettaa rajoja. Sitten pitää vielä löytää sopiva ukonturjake jolle samat pelisäännöt sopivat. Suurinosa miehistä tuntuu kyllä olevan aika takertuvia reppanoita, harvassa ovat ne joille tämä järjestely oikeasti sopii vaikka moni alkuun muuta väittääkin.
Ehkäpä he joiden kanssa olet yrittänyt suhteilla, ole olleet hyvä matchi sinulle ja siksi olet kokenut helpotusta suhteiden päätyttyä?
Alue: Aihe vapaa
Viisautta en pysty jakamaan, mutta samaistumaan täysin. Et siis ole yksin.