Toinen näkökulma masennuksesta

Olen itse ollut vaikeasti masentunut johtuen kaikista hirveistä asioista, joita elämässäni tapahtui. Kun nämä asiat kasaantuivat mieleeni mustaksi möykyksi, en enää kestänyt, vaan masennuin. Vaikeaa kautta kesti muutama kuukausi ja kokonaan toivuin parissa vuodessa. Nykyään olen huomannut itsestäni että kestän mitä tahansa, mikään ei satuta niin pahasti että murtuisin totaalisesti. Uskon, että sairastamani masennus auttoi tässä - se tuska oli vain pakko käydä läpi, jotta voisin olla vahva ja onnellinen ihminen.



Tämän kaiken takia en pysty hyväksymään sitä diipadaapaa, että masennus pitäisi "asennoitua" itseltään pois. Uskon, että se vain sairastuttaa ihmisen pitkällä tähtäimellä pahemmin. Vaikeasta masennuksesta parantuminen ottaa aikaa - tämä on ihan lääketieteellisestikin todettu.