Lue keskustelun säännöt.
Luulin kasvattaneeni lapseni paremmin.
15.10.2010 |
Luoja, miten taas hermot on kireällä. Lapsi vänkää vastaan joka ikisestä asiasta. Hän ei halua haalaria ulos, mutta ei halua lähteä ilman haalariakaan. Hän ei halua käydä syödä, mutta ei halua olla nälässäkään.
Koko ajan mutisee ja kitisee, kun pukee tai on vessassa. Koko ajan kuuluu "ei tämä mene, ei toimi, en pysty, en osaa". Jos joku ei asia ei mene heti ekalla niin hän saa aivan hirveät raivarit. Tänään poistettiin kokonaan lapsi saunasta, kun huusi ja kiukutteli vaan.
Huoh. Kuka sanoikaan, että lapsi on helpoimmillaan 4-vuotiaana? Ei ole totta!
Kommentit (7)
olet kasvatanut tenavasi erittäin hyvin. Hän uskaltaa purnata, olla eri mieltä ja kapinoida.
Ja minäkin poistaisin muksun saunasta, jos vain kiukuttelee ja poistan aika ajoin omaan huoneeseen tai ylä- tai alakerran portaille istumaan jäähylle kun hermo menee kiukuttelijaan. Ja meillä 7 ja 3 v.
Ja miten niin 4 vuotiaana helpoimillaan?
PIIIITKÄN kokemuksen rintaäänellä voin kertoa että lapsi on helpoimmilaan siinä ikävaiheessa, kun hän on muuttanut omaan asuntoonsa ja hänellä on kumppani jonka kanssa voi riidellä ja semmonen talous tai ylpeys ettei tarvitse tulla äidin pussille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa pulttia aivan mistä vaan eikä sitten kelpaa kahdesta vaihtoehdosta kumpikaan, rääkyy vaan ties kuinka kauan. Keväällä 4 v täyttävä esikoisemme taas on innostunut vaatteista, vaihtaa niitä jatkuvasti eikä oikein mikään kelpaa. Ulos lähtiessä onneksi ei taistele siitä mitä puetaan. Huuto tosin tulee, jos vaatteet ei heti ensi yrityksellä mene niinkuin hän haluaa.
JATKUVAA vastaan laittoa joka asiassa ja 2 on jo koulussa. Hermot kireellä ja epäonnistunut olo. Vanhin on esimurkku ja tosi hankala, kiukuttelee ja kiroilee ja raivoaa joka asiasta ja 100 kertaa pahemmin kuin 4v:nä!!!Että odota vaan :-DD
Ja joku sanoi, että se helpottaa sitten, kun lapsi täyttää 4. Nyt viimeiset puoli vuotta on ollut todella rankkaa.
Ja poika tosiaan kyseessä. Pikkuvelikin hänellä on, että odotellaan vaan, kun hänkin kasvaa. Tuntuu vaan olevan tasaisempi luonne hänellä kuin tuolla esikoiselle.
Kiitos kannustuksesta teille :)
-ap
myös aivan kamalan uhmakas 4,5-vuotias ja on aina ollut sellainen. Ja taitaa tuo pikkuvelikin uhmakas olla, ei onneksi aivan yhtä paljon kuin isoveljensä.
Teini-ikää kauhulla odotellessa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus tuo jopa tekee jotain ilman suurta tappelua. Mutta, mutta, noita uhmakausia tulee uusia ja uusia, ei ne lopu kai koskaan. Välillä on hetken helpompaa ja sitten taas tovi tapellaan ihan kaikesta. Meillä esim. eskarilaisella on menossa sellanen jankutuskausi että, kaikesta pitää urputtaa vastaan ihan vaan periaatteesta.
Että kestä vaan, ei se kerran alkanut uhma hellitä ennenkuin lapsi on aikuinen, jos sittenkään :)
se tuossa koko ajan. Eikös lapsen kehitykseen kuulu jossain vaiheessa laittaa hanttiin vähän niin kuin joka asiassa? Itse olen saanut lohtua ja neuvoja joistakin kasvatusalan kirjoista (ja niitä olenkin paljon lukenut) vaikka eihän nekään mikään raamatun sana ole.
Tsemppiä ja voimia! Kyllä se siitä sitten suttaantuu.