Millainen elämä sinulla oli 55v. iässä? Tai millaisen sen uskot olevan, jos olet nuorempi?

Arki kahden teinin kanssa.

Huonolta näyttää. Työt loppuu kohta, eikä ole uutta tiedossa. Eikä oikein mitään edes tarjolla.

M50

Kun täytän 55v, olen toivottavasti opintoihini liittyvässä työharjoittelussa. 

Nuorempi lapsi on lähes täysi-ikäinen silloin. Vanhempi muuttanut jo pesästä. En oikein osaa edes kuvitella. Varmaan hankin koiran kaveriksi. Enemmän aikaa tehdä omia asioita. Ystäviä olisi kiva nähdä useammin. Käydä teatterissa, leffassa, keikalla.

Oletan, että lapset ovat viimeistään tuolloin lähteneet kotoa ja alkaa uusi huolettomampi elämä. Toivottavasti terveyttä riittää. Yritän ainakin itse vaikuttaa siihen nyt, kun on vielä melkein kymmenen vuotta tuohon numeroon. Sitä en tiedä, ovatko vanhempani enää elossa ja missä kunnossa, ovat jo reilusti yli kahdeksankymppisiä tuolloin.

Vielä on 2,5 vuotta aikaa, mutta tuskin elämässä mikään juuri muuttuu. Elämä on vihdoin sellaista, mitä olen aina tavoitellut. Lainat on maksettu, palkka on hyvä ja voin toteuttaa haaveitani nyt, enkä sitten joskus.

Voin pitää ylimääräistä vapaata, matkustella ja harrastaa. Terveys on edelleen kuin 30 vuotta sitten, on uusia harrastuksia ja haaveita, joita voi toteuttaa. Puolison kanssa menee hyvin ja on paljon ystäviä. Tästä ei päästä kuin alaspäin.

Lapset ovat jo maailmalla ja minä olen muuttanut rakkaani kanssa saman katon alle :) Ollaan tehty meille yhteinen koti ja eletään arkea yhdessä. Odotan tulevaa innolla vaikka nykyhetkikin on ihana.

Mjaa, nuorin lapsenikin on silloin jo 28 v. Joten helppoa vapaata aikuisen elämää olen elänyt jo kymmenisen vuotta. (on se kyllä nytkin jo helppoa).

Joko olen yksin, sinkkuna jossain kivassa kaksiossa jonka olen rempannut makuni mukaan... Tai sitten olen vielä mieheni kanssa yhdessä. Saa nähdä, kriisi juuri meneillään...

Tai voihan mulla olla uus parisuhdekin, mistäs sitä tietää.

Toivottavasti olen vielä samassa työssä kuin nyt, tykkään työstäni toimistolla.

Olen tasan 55 täyttänyt tänä vuonna. Osa-aikatyössä. Parempaa tarttis löytää tilalle suht sukkelaan, kiitos mm. hallitusohjelman, joka ei enää ensi vuonna mahdollista osa-aikatyötä. Mutta muistakin syistä pitäisi parempaa löytää. Sinkku olen ja hyvä niin. Vain jotain apua, seuraa ja menokaveria kaipaisin aina silloin tällöin rinnalleni, kun vanha kaveri otti ja muutti eri paikkakunnalle. Muuttoa haikailen itsekin; asunnonvaihtoa, miksei isompaakin irtirepäisyä tutuista kuvioista ja paikoista. Moni ympärilläni on näyttänyt siinä esimerkkiä.

Olen jo yli.

Nyt 57

Töissä. Innostunut urheilusta.

Nuorin lapsi ysillä.

Ihan tavallista elämää.

Miehen kanssa suhde vaan tuntuu paranevan.

On enemmän aikaa olla. Ei tarvi suorittaa ja olla joka paikassa koko ajan.

Enpä olisi osannut arvata, että elämäni on näin ahdistavaa ja raskasta vielä tässäkin iässä.

Kuvittelin, että jo helpottaisi mutta ei, olen ihan lopussa ja stressaantunut ja väsynyt. Tunnen itseni sata vuotiaaksi. Ja näytän siltä myös.

Pelistä minua katsoo ihan räytyneen ja surullisen näköinen lommoposkinen nainen.

En uskalla ajatella. Eläkeikä on todennäköisesti niin korkealle, että terveysongelmat tappaa ennenkuin ehdin perille.

Elämän mukavin vaihe oli silloin alkamassa.

Lapsen murrosikä oli jo ohi. Hänen elämänsä selkeytyi, kun hän löysi itselleen mieleisen opiskelupaikan. Enää ei tarvinnut olla hänestä huolissaan.

Oma työelämäkin alkoi olla parhaimmillaan, kun työtehtäviäni muutettiin niin, että sai tehdä unelmatyötäni, jossa olen hyvä.

Puolison kanssa elämä oli rauhaisaa, tasapainoista ja viihtyisää. Ehdimme olla entistä enemmän keskenämme, kun miehen matkatyöt vähenivät. Olimme terveitä ja tulomme riittivät meille hyvään elämään.

Olen 49v nyt. Tein lapset nuorena ja ne ovat jo nyt omillaan opiskelemassa tai työelämässä.

Hyvällä tuurilla saatan tulla 55v mummuksi.

Varmaan 55 harrastan edelleen samoja harrastuksia. Ehkäpä jopa tekniikan parantumisen takia vapaat painot kasvavat.

Mulla on sellainen haave, että saan hallituspaikan mielenkiintoisesta yrityksestä, joka hyötyisi osaamisesestani.

Kuopuskin on täysi-ikäinen, tosin tuskin mahdollisesti vielä kotona, koska armeija on vielä käymättä. Kaksi vanhempaa on omillaan,, kun ovat jo nyt. Töitä toivottavasti riittää. Ja kämpän on saanut vaihdettua pienempään, kun ei tätä omakotitaloa isolla pihalla enää tarvita. Eiköhän se ole ihan tavallista arkea?

Hyvältä näyttää. Lopetan työt kun täytän 55 ja jään omakustanteiselle eläkkeelle siihen asti kunnes virallinen eläke alkaa juosta. Matkustelen vielä enemmän kuin nyt, harrastan klassikkoautojani, treenaan ja nautin vapaa-ajasta sekä elämästä. Nyt siihen vielä pystyy, virallisessa eläkeiässä on niin vanha ettei mitään jaksa kuunnolla tehdä niin että siitä saisi samanlaista nautintoa. M53

En muista enää. m56

-tai no, sanotaan ny. Köyhis, turhan läski, enkä löydä jaksamista olla muuta. Muuten ihan jees(varauksin)

Olin eronnut pitkästä ja seksittömästä avioliitosta ja alkanut seurustella miehen kanssa, joka piti seksistä. Lapsista nuorinkin oli aloittelemassa itsenäistä elämää. Olin edelleen työelämässä ja elin hyviä vuosia.

Olin työtön, mutta rupesin työkkärin luvalla opiskelemaan maisteriopintoja. Sinkkuna elelin. Muutamia ystäviä ja tuttavia oli, netissä tuli roikuttua. Tykkäsin sienestää, kalastaa ja tarkkailla luontoa. Nukuin milloin sattui nukuttamaan.

Ei oikein mikään ole muuttunut viidessä vuodessa, paitsi kymmenen kiloa painoa on tullut lisää, ja työttömän eteen sana pitkäaikais-. Pankkitili ja sijoitukset ovat kutistuneet. Viisi vuotta sitten olin vielä taloudellisesti paremmassa jamassa kuin nyt.