Minua sattuu uskomattoman paljon se, että mies vain kertarysäyksellä lopetti yhteydenpidon ja aloitti suhteen uuden naisen kanssa. Meidän suhde ei toiminut mutta kuitenkin.

Edelleen tämä tuntuu pahalta. On siitä jo useampi kuukausi aikaa.
Mies ei ollut todellakaan hyvä ihminen parisuhteessa. Hänen kanssaan oleminen sai aikaan itselleni vaikean masennuksen. Yritin kyllä kaikkeni, yritin olla riittävä ja hyvä. Autoin häntä kun hän oli heikoimillaan, menin sairaalaan päivittäin ja pidin huolta.
Suhteessa hän nöyryytti, ivaili muiden seurassa. Hän teki kamalia asia, sekä sanoin, että fyysisesti.
Hän ei ollut minulle ollenkaan hyvä, paitsi alussa.
Alussa hän manipuloinnillaan sai minut lähelleen vaikka yritin olla etäinen ja kertoa ettei tule toimimaan.
Lopulta uskoin häntä ja kertoi rakastavansa minua, ettei koskaan satuttaisi minua ja on aina minulle hyvä mies. Hän valehteli.
Meistä tuli ulkoapäin hyvä pari mutta oikeasti paljon pahaa tapahtui.

Kun minä olin sitten sairas. Olin masentunut ja sekaisin, olin aivan loppu kaikkeen. Niin tuli päivä kun hän ei enää ollut yhteydessä ja samantien oli uuden naisen kanssa.
Tavallaan sitä rukoilinkin, halusin niin paljon eroon siitä suhteesta ja olen helpottunut ettei sitä ole.
Minua vaan sattuu kun mitään todellista lopun keskustelua ja päätöstä ei tullut. Siis sellaista missä ehkä kuulisin anteeksipyynnön ja hyvät jatkot.

Sen sijaan hän laittoi uuden naisen kirjoittamaan minulle viestiä, että voisinko jättää hänet rauhaan.
En siis edes mitenkään pommittanut vaan laitoin välillä viestiä ja halusin vain keskustella kuin kaksi ihmistä erotessaan.

Totaalinen hylkäys ja hiljeneminen sekä minusta "hullun" tekeminen oli kai sitten hänen tapansa hoitaa ihmissuhteita.

Kyllä minä selviän mutta on outo fiilis vain usein. Sellainen revitty ja hämmentynyt. Toisaalta todella helpottunut ja tavallaan toivoinkin, että suhde loppuu varmasti. Silti jäi vain tyhjä olo.