Se tosiasia pitäisi nostaa enemmän esille, että monen työllistymisen suurin este on sosiaalisten tilanteiden pelko.

Moni samoin on koulukiusaamisen tuloksena jo valmiiksi aika rikki, joten ei välttämättä jaksa työelämän stressiä yhtä hyvin kuin kiusaajat.

Ja tähän vielä se lisähaaste että terapiaan pääsy on todella vaikeaa ja kallista.

Vierailija kirjoitti:

Moni samoin on koulukiusaamisen tuloksena jo valmiiksi aika rikki, joten ei välttämättä jaksa työelämän stressiä yhtä hyvin kuin kiusaajat.

Niinpä ja ylipäänsä ihmiset on temperamentiltaan erilaisia. Toisille sosiaaliset tilanteet on todella uuvuttavia.

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Samaa mieltä. Iso osa työstä oli tätä stressiä.

Se työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on se kaikkein pahin, ainakin minulle. Töissä olisi helpompaa, mutta olisi kivaa jos voisi vain mennä töihin ilman noita leikkejä...

Näistä teemoista aiheutuvaan resurssihukkaan verrattuna hallituksen koko säästöohjelma on nappikauppaa. Mutta eipä kai siellä tällaista pidetä edes keskustelun arvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Itse asiassa jos sinua on kiusattu esim. koko peruskoulun ajan, voi olla vaikeaa vielä keski-iässäkin toimia ryhmässä ns. normaalisti. Ihminen, joka on oppinut kokemaan pelkoa ja stressiä ryhmätilanteessa kiusaamisen takia, ei välttämättä ikinä pääse siitä eroon. Voi tietenkin ulkoisesti toimia melko normaalisti, mutta stressitaso on koko ajan katossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Sano tuo päin naamaa sellaiselle, joka on joutunut nuorena työpaikkakiusatuksi. Toisessa duunipaikassa oli pari ihmistä joiden puheita nauhoitin kun lähdin hakemaan lounasta. Heitä harmitti mm. että konttori oli maantasolla, sillä ikkunasta pudottaminen "vahingossa" on liian vaikeaa. Keski-iän ylittäneitä elämänkoululaisia he toki olivat, mutta eipä se parikymppisenä hyvältä tuntunut.

Totta. Todella invalidisoiva vaiva. Auttaisi valtavasti, jos olisi enemmän mahdollisuuksia suorittaa tutkinnot ja työt etänä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Se ei ikää katso, jos ihminen on tullut tuhotuksi suhteessa toisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Ei ne pelot katoa minnekään käskyttämällä. Ei korkeanpaikankammokaan tai neulakammokaan katoa minnekään käskyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Itse asiassa jos sinua on kiusattu esim. koko peruskoulun ajan, voi olla vaikeaa vielä keski-iässäkin toimia ryhmässä ns. normaalisti. Ihminen, joka on oppinut kokemaan pelkoa ja stressiä ryhmätilanteessa kiusaamisen takia, ei välttämättä ikinä pääse siitä eroon. Voi tietenkin ulkoisesti toimia melko normaalisti, mutta stressitaso on koko ajan katossa.

Sama ongelma minulla ja eihän neulakammokaan tai korkeanpaikankammokaan minnekään katoa käskyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Se työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on se kaikkein pahin, ainakin minulle. Töissä olisi helpompaa, mutta olisi kivaa jos voisi vain mennä töihin ilman noita leikkejä...

Itselleni työharjoitteluissa perehdyttäminen on ollut se vaikein vaihe, koska perehdyttäjänä on aina ollut joku kitisevä eukko, joka marisee, että on kyllästynyt harjoittelijoihin ja se haluaisi vain rauhassa selailla nettiä ja mussuttaa pähkinöitä.

Hyvä pointti. Jos muuten nykyinen hallitus haluaisi oikeasti ihmiset töihin se tekisi kaikkensa minimoidakseen kouluissa ja työpaikoilla tapahtuvan syrjinnän ja vainoamisen ja siitä seuraavat syrjäytymiset ja burn outit (eikä toisi halpatyövoimaa jostain Filippiineiltä kun edes kunnollista palkkaa ei haluta ihmisille maksaa.)

Jos kärsit kyseisestä vaivasta, niin teetkö tai oletko tehnyt jotain työtä? Minkälaista? Itselleni kaikki sellainen työ on aivan mahdotonta, jossa pitää olla millään tavalla esillä, vakuuttava, asiakaskontaktissa, tehdä töitä tuntemattomien katseiden alla tai osallistua mihinkään henkilöiden välisiin konflikteihin.

Voihan tehdä myös itsenäisiä ja yksinäisiä töitä.

Kunpa kiusaamiseen puututtaisiin yhtä pontevasti kuin r*,sismiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Kamala työkaveri olet.

Aloittaja osui naulan kantaan.

Olen itse miettinyt että jos nyt joutuisin hakemaan uutta työtä ja sopeutumaan johonkin uuteen työyhteisöön, niin olisi takavuosiin verrattuna kuin vapiseva haavanlehti. Olen ihan tavallinen keskivertoihminen ilman mitään mielenterveysongelmia tai suurempia pelkoja. Ehkä vähän ujon sorttinen olen. En pärjäisi enää nykypäivän kovassa yhteiskunnassa, jos pitäisi nyt aloittaa alusta. Olen oman paikkani löytänyt ja toivon että tässä saa olla tappiin saakka. 

Maailmasta ja työelämästä on tullut kovia. Olen yhdessä työpaikassa kokenut surkean perehdyttäminen ja olin aivan pihalla vielä 3 kuukauden jälkeen. Lähdin sieltä sitten pois. Toisella työpaikalla  työskenneltiin pareittain ja pari aina vaihtui. Jännitin sitä yhtä  tyyppiä kovasti. Sellaine ihme jännite mitä ei muiden kanssa ollut.