Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua, kun ihmiset kommentoi lasta?
26.08.2023 |
Etenkin osa sukulaisista alkaa aina pienen lapsemme nähdessään kommentoimaan hänen olemustaan. Lapsi on 2-vuotias. Alkavat heti kommentoimaan lapsen ujoutta, pientä kokoa, silmien väriä, ohuita hiuksia jne jne. Ei nyt yksi ajattelematon kommentti maailmaa kaada, mutta minusta menee ihan liiallisuuksiin. Miettii jos itse aikuisena menisi johonkin porukkaan missä muutenkin vähän jännittää, ja sitten kaikki tarkkailisivat ja osoittaisivat "virheitä" sinussa, sehän olisi kamalaa! Tuon ikäinen lapsihan ymmärtää lähes kaiken puheen. Tavallaan ymmärrän että tuo on sellaista osaamattomuutta olla lapsen kanssa - ujo ja hitaasti lämpeävä lapsi tarvitsisi ehkä vähän huumoria ja heittäytymistä lapsen tasolle siinä kohtaamisessa, mutta kommentointi saa lapsen vaan vetäytymään enemmän vanhempien selän taakse. Onko muille tuttua tällainen? Miten toimia vanhempana tässä tilanteessa. Olen kyllä aika rankasti vähentänyt tapaamisia tiettyjen ihmisten kanssa, mutta ei kohtaamisilta aina voi välttyä.
Kommentit (51)
Todella typerää käytöstä aikuisilta tai yhtään keneltäkään.
Vielä, kun kyseessä on lapsi...
Kai siitä voi ihan suoraan sanoa tällaisille, että lopettakaa ihan oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuommoista voi ymmärtää. Itse sanon aina muiden lapsista mukavia asioita, jotka ovat totta. Tämä tekee hyvää lasten itsetunnolle ja myös vanhempien on mukava kuulla kauniita sanoja lapsestaan. Hyvän puhuminen tekee kaikki onnellisiksi. Mutta aina löytyy myrkyllisiä ihmisiä. Mitenpä sitä voisi vanhempaa ja tämän lasta enemmän loukata, kun tölväisemällä lapsen avulla.
Onko ne kommentit sitten negatiivisia? Itse, jos kommentoin ihmisiä, etsin aina jotain positiivista sanottavaa. Kaikissa on jotain kaunista.
Kerran yksi nainen kertoi, miten olin joskus ihastellut, miten kauniit kädet hänellä on. että hän sai asiasta itseluottamusta ja hyvän mielen pitkäksi aikaan. En edes muista itse tapausta, mutta on todennäköistä, että olen noin sanonutkin.
Koetetaan etsiä vain hyvää sanottavaa kaikista ihmisistä.
Sovi ettei lapsen läsnäollessa. Ujous on ihan normaalia. Ohuita hiuksia ei lapsen kuullen kommentoida tietenkään, ehkä lapsilla nyt vaan on ohuemmat. Jos on joku rasittava kommentoija, parempi ettei tuo lapsen kotiin niitä, liika määrä ihmisiä on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Eikö sitä voisi sivistää sitten tämmöisiä ihmisiä, että hei, nykyään/teillä ei kaivata enää toisten ulkonäköön/olemukseen keskittyviä kommentteja, että keskitytään vaikka vaan moikkaamaan ja ihmettelemään säätä jos ei muuta keksi. En oikein tiedä tarviiko sitä yleensä kommentoida kehuenkaan ihmisten ulkonäköä äkkiseltään, jos ei vaikka tunne hyvin. Jossain juhlissa tutummalta mekkokehu/hiuskehu lämmittää, mutta näin aikuisena jonku tuntemattoman kehokehu tuntuu aika... ahdistavaltakin? Että mitä siinä minua kyylätään :D
Itseä lapsena ahdisti kaikki semisukulaiset, piti halata ja millon oli lihava ja milloin laiha jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen välttänyt tuollaisia sukulaisiani. Voi kuinka palautuikin mieleeni tätini kommentit hiljaisesta tytöstäni, jolla on selektiivisen mutismin tasoisia ongelmia. Montaa kertaa en sitten olekaan häntä sen jälkeen nähnyt. Entisaikaan tuollainen on kai ollut ok, nykyään todella moukkamaista.
Ujoutta vain pahentaa siitä kommentointi. Herkkä lapsi kokee, että hän ei ole riittävä omana itsenään. Haavat itsetunnossa seuraavat helposti pitkälle aikuisuuteen. Muutenkin kaikki kommentointi on kamalaa pienen lapsen vanhemmille. Joskus kylässä ollessa oikein tuntee kuinka muut pistävät merkille jokaisen liikkeen ja sanan ja äänenpainon. Tuossa vanhempi teki väärin jne. Ei lapsen ja hänen perheensä pitäisi olla mikään yleisen ihmettelyn ja arvostelun kohde. Sen nimittäin kyllä huomaa ja vaistoaa, sellaisen ylimääräisen tarkkailun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä tapahtunut "ihme" ja kaksi sinisilmäistä on saanut ruskeasilmäisen?
En huomioi lapsia lainkaan, sanoisin kuitenkin epähuomiossa jotain loukkaavaa. Yleensä käännän katseeni pois kokonaan enkä ole huomaavinani, koska en todellakaan jaksa jatkuvasti loukkaantuvien vanhempien tuskaa. Kaikki selvitään helpommalla, kun lasta ei huomaa, kukaan ei joudu miettimään, mitä se "oi miten söpö paita" mahtoikaan tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset tuota ilkeyttään tee. Se on jonkinlaista tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta. Mieli tekee kommentoida mutta järki seisoo.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Ilmeet olis näkemisen arvoisia. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Pikemminkin kääntäisin sen negatiivisen asian jotenkin positiiviseksi
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: niin hänellä on hyvin kaunis tukka, kuin hienoa kultalankaa
Onpas pienikokoinen-> vastaat: aivan totta, hän on tosiaan niin suloisen kokoinen
Muistan kun meidän lähikirjastossa kohta eläkeikäinen kirjastotäti kommentoi lapsiani, jotka oli silloin jotain 6- ja 3-vuotiaita. Vanhemmasta sanoi aina jotain tyyliin oletpa sinä hiljainen, no pikkuhiljaa siitä rohkaistuu. Tai minulle, että kovin ujo tämä sun vanhempi. Nuorempi taas oli vilkas ja reippaampi, hänen mielestään. Joka kerta tiskillä tuli joku kommentti.
Nyt en jäisi enää sanattomaksi hänen edessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Pikemminkin kääntäisin sen negatiivisen asian jotenkin positiiviseksi
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: niin hänellä on hyvin kaunis tukka, kuin hienoa kultalankaa
Onpas pienikokoinen-> vastaat: aivan totta, hän on tosiaan niin suloisen kokoinen
Tämä voisi olla hyvä idea. Ja voisi vähön lisääkin kehua sitä lastaan siinä. Kyllä mokoma ilkimys varmasti harmistuisi. Mutta moni täällä kommentoi, ettei tarvitse arvioida ollenkaan. Eihän me aikuisetkaan toisiamme koko ajan arvioida. Miksi pientä ihmistä pitää arvostella.
Eräs naapuri tokaisi minulle ja 2- ja 3- vuotiaille.
" En pidä lapsista".
En tiedä mitä tuollaiselle aikuiselle pitäisi opettaa. Tiedän sittenkin: KÄYTÖSTAPOJA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Pikemminkin kääntäisin sen negatiivisen asian jotenkin positiiviseksi
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: niin hänellä on hyvin kaunis tukka, kuin hienoa kultalankaa
Onpas pienikokoinen-> vastaat: aivan totta, hän on tosiaan niin suloisen kokoinen
Joskus joku outo nainen alkoi kysylemään lapseni ikää. Sanoin, että on puolivuotias. Puol vuotta
ja noin pieni?! Sanoin, että joo kaikki ei onneks ole tuollaisia jättiläisiä. Hänen poikansa oli 4kk ja paljon isompi. Akka kyllä hiljeni.
Tää on kyllä niin totta, lasten ulkonäköä kommentoidaan paljon. Onko isän vai äidin näköinen, pitkä vai lyhyt. Hiljainen vai äänekäs.
Varsinkin teinien kommentointi on todella tyhmää, vaikka jostain akneongelmista. Usein näihin syyllistyy vanhemmat sukulaiset jossain juhlissa. Tai kyselyt poika/tyttöystävistä.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa torpata ihan kaikki tyhmät kommrntit. Esim jos sanoo, että onpa ohuet hiukset niin voi sanoa, että älähän nyt, suurimmalla osalla lapsista hiukset vahvistuu vasta murrosiässä, mikä onkin totta. Jos sanotaan pienestä koosta, niin sanoo, että älähän nyt, lapset kasvavat eri tahtia. Mutta siis kannattaa pysäyttää tuommoinen idiotismi. Itsekin jouduin tuommoisen kohteeksi aikanaan pienten lasteni kanssa. Tiedän, miten ikävää (ja ilkeää).