Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua, kun ihmiset kommentoi lasta?
26.08.2023 |
Etenkin osa sukulaisista alkaa aina pienen lapsemme nähdessään kommentoimaan hänen olemustaan. Lapsi on 2-vuotias. Alkavat heti kommentoimaan lapsen ujoutta, pientä kokoa, silmien väriä, ohuita hiuksia jne jne. Ei nyt yksi ajattelematon kommentti maailmaa kaada, mutta minusta menee ihan liiallisuuksiin. Miettii jos itse aikuisena menisi johonkin porukkaan missä muutenkin vähän jännittää, ja sitten kaikki tarkkailisivat ja osoittaisivat "virheitä" sinussa, sehän olisi kamalaa! Tuon ikäinen lapsihan ymmärtää lähes kaiken puheen. Tavallaan ymmärrän että tuo on sellaista osaamattomuutta olla lapsen kanssa - ujo ja hitaasti lämpeävä lapsi tarvitsisi ehkä vähän huumoria ja heittäytymistä lapsen tasolle siinä kohtaamisessa, mutta kommentointi saa lapsen vaan vetäytymään enemmän vanhempien selän taakse. Onko muille tuttua tällainen? Miten toimia vanhempana tässä tilanteessa. Olen kyllä aika rankasti vähentänyt tapaamisia tiettyjen ihmisten kanssa, mutta ei kohtaamisilta aina voi välttyä.
Kommentit (51)
Tutullani on vaikea vammainen lapsi. Hän sanoo ihmisille jotka katsovat lasta 10v rattaissa, katso äkkiä meillä on kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Ja mitä lapsi oppii?!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen välttänyt tuollaisia sukulaisiani. Voi kuinka palautuikin mieleeni tätini kommentit hiljaisesta tytöstäni, jolla on selektiivisen mutismin tasoisia ongelmia. Montaa kertaa en sitten olekaan häntä sen jälkeen nähnyt. Entisaikaan tuollainen on kai ollut ok, nykyään todella moukkamaista.
Minun tätini tapasi mollata lapsenlapseni nimeä. Onneksi lapsella touhua piisasi, niin ei reagoinut. On muutenkin suulas ja ei suodata puheitaan lasten kuullen, joten emme käy siellä enää.
lapsi on selvästi viallinen ja sinä tiedät sen. ei se siitä paremmaksi muutu, jos muut teeskentelevät sen olevan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä tapahtunut "ihme" ja kaksi sinisilmäistä on saanut ruskeasilmäisen?
Vaa uatteleppa, minulla ruskeat silmät ja kummallakaan vanhemmistani ei ole. Ruskea silmäisyyttä molemmin puolin sukua kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
lapsi on selvästi viallinen ja sinä tiedät sen. ei se siitä paremmaksi muutu, jos muut teeskentelevät sen olevan normaali.
No huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvosteluahan se on hyvässä tai pahassa.
Kyllä ne positiivisetkin asiat jää mietityttämään, että miksi ylipäätään kiinnitti huomiota.
Huomauta, kun korvaan sorahtaa. Puolusta lasta. Sano, ettei ole sopivaa arvostella toista.
Etenkin sukulaisille sano. Sillä ne jutut hulluuntuu, kun lapsi tulee murrosikään. Miksi on yhä ok arvostella etenkin kasvavaa lasta, joka on muutenkin outouksiensa ja kropan mullistusten kanssa.
Lisäksi siihen vielä suvun kiusalliset utelut ja seksuaaliset vihjailut tyttöystävistä ja naimaluvista.
Jouduin veljiäni torumaan sivummalla. Mites noi puheet on sitten valideja, kun omat tyttärenne on 15v? Tajusivat kerralla ja ymmärsivät hävetä.
Kommentoi takasin nuita ilkeitä ihmisiä! Yleensä ei saa mutta lapsen tähden kyllä. Aina niitä vikoja löytyy kun oikein kaivaa. Kun kommentointi loppuu niin opeta lapsellesi että se oli rumaa ja niin ei saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta. Itsellänikin on arka lapsi, mutta onneksi kukaan ei ole kommentoinut noin. Lähinnä yrittävät kehua esim. lapsen vaatteita. Joitain kyllä selvästi ujous ja arkuus hermostuttaa ja joskus harvoin siitä on tullut kommenttia. Olen yrittänyt vastata niihin "niin, hän on ihanan rauhallinen" ja "olin itse samanlainen lapsena" tms.
En ole tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs naapuri tokaisi minulle ja 2- ja 3- vuotiaille.
" En pidä lapsista".
En tiedä mitä tuollaiselle aikuiselle pitäisi opettaa. Tiedän sittenkin: KÄYTÖSTAPOJA
Tämä näyttää olevan nyt jotenkin muodikasta. On jotenkin tärkeää tuoda esille, että kuuluu siihen ns parempaan porukkaan, tai siltä se kuulostaa. En tiedä mikä tekee äideistä lapsista heikompaa ainesta, mutta monet tuntuvat ajattelevan jotenkin niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoutta vain pahentaa siitä kommentointi. Herkkä lapsi kokee, että hän ei ole riittävä omana itsenään. Haavat itsetunnossa seuraavat helposti pitkälle aikuisuuteen. Muutenkin kaikki kommentointi on kamalaa pienen lapsen vanhemmille. Joskus kylässä ollessa oikein tuntee kuinka muut pistävät merkille jokaisen liikkeen ja sanan ja äänenpainon. Tuossa vanhempi teki väärin jne. Ei lapsen ja hänen perheensä pitäisi olla mikään yleisen ihmettelyn ja arvostelun kohde. Sen nimittäin kyllä huomaa ja vaistoaa, sellaisen ylimääräisen tarkkailun.
Tämä on ihan kamalaa. "Veikö kissa kielen? Hehheh." Ja sitten kun joskus sanoo jotain, niin sitäkin kommentoidaan "ai osaathan sä sittenkin puhua!"
Tällainen kommentoija on joko ilkeä tai sosiaalisilta taidoiltaan heikkolahjainen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin imarteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä helppo toimia. Olen tapaamisissa aina puku päällä ja nämä tietävät että olen yrittäjä/liikemies sekä ns "suvun täysi mulkku" ainakin ja erityisesti selän takana. Joku sinänsä jonninjoutava tapaaminen missä kaikki mahdolliset ja mahdottomat sukuhaarat koolla ja johan alkoi lasten vertailu. Pieni tyttö oli syystä tai syyttään arvosteltavana. Ei osaa piirtää tai juosta mitä nyt olikaan, joten päätin puuttua peliin kesken sahatavaran hintavertailun. Kysyin arvostelijoilta että milläs meriiteillä tämä arvostelu tapahtuu ja onko mielipidettä "keskentekoisesta tuotteesta" edes kysytty. Palataanpa asiaan 15 vuoden jälkeen, ketä meistä on vielä hengissä. Laskeutui hiljaisuus. Hankalaksi asian tekee tietty se, että alakynteen jäänyt perhe luulee kai että pitäisin lapsista. Neuvoni on hakea keskusteluun mukaan henkilö jonka mielipidettä tämä maahanpolkijaporukka ei kaipaa. Saa puheenaiheen ainakin tuossa kohtaa vaihdettua. M 42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoutta vain pahentaa siitä kommentointi. Herkkä lapsi kokee, että hän ei ole riittävä omana itsenään. Haavat itsetunnossa seuraavat helposti pitkälle aikuisuuteen. Muutenkin kaikki kommentointi on kamalaa pienen lapsen vanhemmille. Joskus kylässä ollessa oikein tuntee kuinka muut pistävät merkille jokaisen liikkeen ja sanan ja äänenpainon. Tuossa vanhempi teki väärin jne. Ei lapsen ja hänen perheensä pitäisi olla mikään yleisen ihmettelyn ja arvostelun kohde. Sen nimittäin kyllä huomaa ja vaistoaa, sellaisen ylimääräisen tarkkailun.
Tämä on ihan kamalaa. "Veikö kissa kielen? Hehheh." Ja sitten kun joskus sanoo jotain, niin sitäkin kommentoidaan "ai osaathan sä sittenkin puhua!"
Tällainen kommentoija on joko ilkeä tai sosiaalisilta taidoiltaan heikkolahjainen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin imarteleva.
Tuollaista on ollut aina. Minulle sanottiin noin ollessani lapsi. Sitten toinen vanhemmista vielä kotona selitti, miten häntä hävettää, kun minua voidaan luulla mykäksi tai vammaiseksi.
Olen huomannut, että sekä ujous että häpeän tunne periytyvät valitettavan usein.
Nykyään muuten ollaan paljon herkempiä näissä asioissa kuin ennen. Minusta aiemmin pidettiin tosiaan ihan normaalina, että lapsia kommentoitiin? Ei se varmaankaan mikään hyvä asia ollut, mutta aika vaikea on tottua siihenkin, jos ei saisi sanoa edes mitään myönteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoutta vain pahentaa siitä kommentointi. Herkkä lapsi kokee, että hän ei ole riittävä omana itsenään. Haavat itsetunnossa seuraavat helposti pitkälle aikuisuuteen. Muutenkin kaikki kommentointi on kamalaa pienen lapsen vanhemmille. Joskus kylässä ollessa oikein tuntee kuinka muut pistävät merkille jokaisen liikkeen ja sanan ja äänenpainon. Tuossa vanhempi teki väärin jne. Ei lapsen ja hänen perheensä pitäisi olla mikään yleisen ihmettelyn ja arvostelun kohde. Sen nimittäin kyllä huomaa ja vaistoaa, sellaisen ylimääräisen tarkkailun.
Tämä on ihan kamalaa. "Veikö kissa kielen? Hehheh." Ja sitten kun joskus sanoo jotain, niin sitäkin kommentoidaan "ai osaathan sä sittenkin puhua!"
Tällainen kommentoija on joko ilkeä tai sosiaalisilta taidoiltaan heikkolahjainen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin imarteleva.
Tuollaista on ollut aina. Minulle sanottiin noin ollessani lapsi. Sitten toinen vanhemmista vielä kotona selitti, miten häntä hävettää, kun minua voidaan luulla mykäksi tai vammaiseksi.
Olen huomannut, että sekä ujous että häpeän tunne periytyvät valitettavan usein.
Nykyään muuten ollaan paljon herkempiä näissä asioissa kuin ennen. Minusta aiemmin pidettiin tosiaan ihan normaalina, että lapsia kommentoitiin? Ei se varmaankaan mikään hyvä asia ollut, mutta aika vaikea on tottua siihenkin, jos ei saisi sanoa edes mitään myönteistä.
Ehkä 70-luvulla toimittu näin?!
No mikä lapsella sitten on? Eivät ihmiset helposti sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: on kuitenkin enemmän kuin sun kaljussa.
Onpas pienikokoinen-> vastaat: Juu, toivottovasti ei ikinä ole samankokoinen possu kuin sinä.
etc.
Pikemminkin kääntäisin sen negatiivisen asian jotenkin positiiviseksi
Onpas ohuet hiukset. -> vastaat: niin hänellä on hyvin kaunis tukka, kuin hienoa kultalankaa
Onpas pienikokoinen-> vastaat: aivan totta, hän on tosiaan niin suloisen kokoinen
Ihanasti sanottu. Eihän nuo vaan tule yleensä mieleen siinä kohtaa kun harmittaa.
Mutta aivan totta, takaisin haukkuminen vaan opettaa lapselle että on normaalia puhua rumasti. Toki on inhimillistä joskus äkäistä takaisin kun kiehuu yli.
En sano lapsista mitään. Tervehdin, jos he tervehtivät, muuten en kommentoi. Ainoa tilanne, jossa he ovat minulle olemassa, on joku sellainen, missä joudun komentamaan. Muuten saa olla hiukseton tai lihava, ei merkitse minulle yhtään mitään.
Ja tästäkös äidit vetävät hernettä nenään, kun en osaa olla lasten kanssa. Miksi pitäisi?
Alue: Aihe vapaa
Tämä on ihan kamalaa. "Veikö kissa kielen? Hehheh." Ja sitten kun joskus sanoo jotain, niin sitäkin kommentoidaan "ai osaathan sä sittenkin puhua!"