First world problems... ulkomaanvaihdosta palaavat opiskelijat masentuvat, kun Suomessa arki ei olekaan niin kivaa ja jännää kuin vaihtarina.

Ei muuta kun takasin vaan sinne ihmemaahan. Kyllä pappa betalar.

Eikö silloin kannattaisi mennä mukaanjohonkin, jossa järjestetään Suomessa oleville vaihtareilla toimintaa, niin voisi tavallaan antaa sen "hyvän kiertää", minkä itse on kokenut?

Kannattaa siis pysyä ihan vain kotomaassa...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa siis pysyä ihan vain kotomaassa...

Maakuopassa on turvallista. Sieltä voi mulkoilla näkyykö naapuritorpan piipun savu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä Suomi on yksi iso negatiivisuusvyöhyke todellisuudessa. Aistin sen jo ilmassa kun jossain Helsinki-Vantaan lentokentän yllä kun palaan lyhyeltäkin reissulta.

Jännä, että onnellisuustutkimukset kertovat ihan muuta.

Miksi ei tosiaan jää sinne tai lähde toisaalle? Miksi kiusata itseään?

Kuuluuko vaihtarina oloon myös hauskaa ja rentoa seksiä itsevarmojen komistusten kanssa 😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä Suomi on yksi iso negatiivisuusvyöhyke todellisuudessa. Aistin sen jo ilmassa kun jossain Helsinki-Vantaan lentokentän yllä kun palaan lyhyeltäkin reissulta.

Jännä, että onnellisuustutkimukset kertovat ihan muuta.

Se ei ole onnellisuusTUTKIMUS, vaan keinotekoinen "näillä perusteilla sinun kuuluisi olla onnellinen" -pisteytystaulukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä Suomi on yksi iso negatiivisuusvyöhyke todellisuudessa. Aistin sen jo ilmassa kun jossain Helsinki-Vantaan lentokentän yllä kun palaan lyhyeltäkin reissulta.

Jännä, että onnellisuustutkimukset kertovat ihan muuta.

Voi olla että asiat toimivat hyvin, kun ihmiset jaksavat valittaa asioista. Ja kun asiat toimivat hyvin, niin ihmisillä on hyvä syy "tilastolliseen tyytyväisyyteen". Negatiivuusvyöhyke tämä on silti edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä Suomi on yksi iso negatiivisuusvyöhyke todellisuudessa. Aistin sen jo ilmassa kun jossain Helsinki-Vantaan lentokentän yllä kun palaan lyhyeltäkin reissulta.

Jännä, että onnellisuustutkimukset kertovat ihan muuta.

Se ei ole onnellisuusTUTKIMUS, vaan keinotekoinen "näillä perusteilla sinun kuuluisi olla onnellinen" -pisteytystaulukko.

Juu - mutta Italiassa ei olla onnellisia samoilla kriteereillä kuin Suomessa.

Jos et kestä Suomen kriteerejä, ei varmaan kukaan estä Italiaan muutamista.

Eikös tuo ole ihan perusasia, että kesälomankin tai vaikka leirin jälkeen pitää taas totutella perusarkeen. Tiedän kyllä, että käänteinen kulttuurishokki on ilmiönä olemassa. Puoli vuotta tai vuosi on kuitenkin tosi lyhyt aika oleskella toisessa maassa. Ja vaihdossa ehkä ennemminkin tutustutaan juuri tuollaiseen kansainvälisten porukoiden juhlimiskulttuuriin, ei niinkään kyseisen maan kulttuuriin ja tavalliseen harmaaseen arkeen.

Liittyikö tuo enemmän sosiaalisiin kontakteihin, tapahtumiin ja harrastuksiin, kuin itse ulkomaihin? Entä ilmasto ja maisema.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko vaihtarina oloon myös hauskaa ja rentoa seksiä itsevarmojen komistusten kanssa 😕

Varmaan on v o s u jakanut ahkerasti...

Mun opiskelukaveri oli lukioaikana vuoden vaihdossa Amerikassa ja palattuaan hän masentui niin pahasti, että joutui sairaalaan.

Christiiina kirjoitti:

Mun opiskelukaveri oli lukioaikana vuoden vaihdossa Amerikassa ja palattuaan hän masentui niin pahasti, että joutui sairaalaan.

Ehkä lukiolainen on liian nuori vaihtoon.

Olen minäkin ihan jo muutaman päivän/parin viikon ulkomaanreissusta paluun jälkeen ihan masentunut. Se on oikeasti ihan hirveä tunne. Talvella 2 viikkoa lämpimässä, on aurinkoa, tapahtumia, ihmisiä liikenteessä, linnunlaulua jne, sitten palaat Suomeen pikkukaupunkiin, ei ketään missään, laahustay yksin pimeää katua jossakin lenkillä kun se on ainut tekeminen. Ravintolat ja kahvilat kalliita että kerran viikossa käyntikin alkaa tuntua kukkarossa. Työpäivän jälkeen vaihtoehtoina möllötys kotisohvalla, kuntosali tai joku muu harrastus. Kun se voisi olla aurinkotuolissa lekottelu, veneily, rannalla lenkkeily tai loikoilu, kahvilassa/baarissa istuskelu ja ohi menevän liikenteen seurailu. Ja niille jotka ehdottaa että eikö olisi aika lähteä, niin ei, en minä sitä voi yksin päättää, jos saisin siirrettyä sinne työpaikan, perheen ja läheiset niin varmaan olisimme jo koneessa.

Ja siis jotkut tuhlaavat terapiaresursseja tällaisen asian käsittelyyn..

Sellaista se on, Suomessa hapotetaan ja hyvä olo on joko päihderikos tai mielenhäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä Suomi on yksi iso negatiivisuusvyöhyke todellisuudessa. Aistin sen jo ilmassa kun jossain Helsinki-Vantaan lentokentän yllä kun palaan lyhyeltäkin reissulta.

Mitäs arvelet, kuinka paljon tuohon negatiivisuuteen vaikuttavat ne huokailijat ja silmienpyörittelijät, joiden mielestä ihan kaikki on Suomessa p*skempaa kuin ihan missä tahansa muussa maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä Suomi on yksi iso negatiivisuusvyöhyke todellisuudessa. Aistin sen jo ilmassa kun jossain Helsinki-Vantaan lentokentän yllä kun palaan lyhyeltäkin reissulta.

Jännä, että onnellisuustutkimukset kertovat ihan muuta.

Se ei ole onnellisuusTUTKIMUS, vaan keinotekoinen "näillä perusteilla sinun kuuluisi olla onnellinen" -pisteytystaulukko.

Vastaan vielä omaan kommenttiini, kuka oikeastaan on tutkinut että hyvinvointiyhteiskunta tekee onnelliseksi tai yhteiskunnan tarjoamat "mahdollisuudet"? Kyllä itsestä alkaa tuntua siltä että se suvun/yhteisön huolenpito on paljon onnellisemmaksi tekevää kuin yhteiskunnan ns.huolenpito. Toki köyhissä maissa kaikilla ei ole niitä, jotka huolehtii heikommistaan mutta niin se meilläkin on, pahoinvointia on paljon vaikka periaatteessa ei pitäisi olla kun elämme hyvinvointivaltiossa.