Parisuhteet ovat niin helppoja ja antoisia, kun ei ole lapsia eikä asuta yhdessä

Elämme marttyyrikulttuurissa, jossa ei saa haluta ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Parisuhteenkin pitää olla kompromisseja ja vaikeuksien voittamista.

Nainen haluaa komennella miestä saman katon alla. Se ei onnistu, jos molemmat asuu omissa asunnoissa.

Juurikin näin. Me olemme seurustelleet nyt 15 vuotta ja koko tämä aika ollaan asuttu erillään, tosin samassa kaupungissa kuitenkin. Suhde kukoistaa eikä olla kertakaan riidelty kotitöistä kun molemmat tekee omat kotityönsä omassa kodissaan.

Suomessa on vallalla ihmeellinen ajatua siitä että kaikki yksin asuvat olisivat sinkkuja.

Ap kysyy ja vastaa itselleen 😅

Ihan oikeasti useimmat ihmiset eivät mieti näitä asioita sen syvemmin vaan ennemminkin tekevät niin kuin on tapana. Uskon ihan hyvin, että vanhemmuus voi olla aidosti paras ratkaisu vaikkapa 15 % ihmisistä, jotka pääsevät toteuttamaan voimakasta hoivaviettiään. Mutta ei noin extrememe elämäntapa nyt millään voi olla paras ratkaisu 85 %:lle!

Vierailija kirjoitti:

Juurikin näin. Me olemme seurustelleet nyt 15 vuotta ja koko tämä aika ollaan asuttu erillään, tosin samassa kaupungissa kuitenkin. Suhde kukoistaa eikä olla kertakaan riidelty kotitöistä kun molemmat tekee omat kotityönsä omassa kodissaan.

Suomessa on vallalla ihmeellinen ajatua siitä että kaikki yksin asuvat olisivat sinkkuja.

Oletteko kummankin luona yhtä paljon?

Mukavaa on nyt yksin asua, mutta kokisin itseni tyhjäksi ilman lapsiani ja lapsenlapsiani. Parasta aikaa elämässäni ovat olleet lapsuuden ja nuoruuden lisäksi se aika kun lapseni asuivat kotona, mikään ei korvaa minulle sitä rakkautta jota voin osoittaa lapsilleni ja saan lapsiltani, sama lastenlasten suhteen. Heissä jatkuu elämä kun minusta aika jättää, jotain minustakin jää elämää heidän kauttaan. Jos ei ihmisellä tätä suvunjatkamisviettiä olisi olisimme kuolleet sukupuuttoon aikapäiviä sitten.

Ylipäätään useimmat hankaluudet aikuisen elämässä ovat vain seurausta siitä, että on tehty väkisin elämästä hankalaa. Ei liian iso asuntolaina, kakaralauma tai kotitöistä riitely ole mitenkään automaattisesti osa aikuisuutta.

Miniää en saanut lapsia halustani huolimatta, se on elämäni mittainen suru, toivon tästä surusta vasta kun kuolen.

Netti on täynnä etäsuhteessa seksiä etsiviä sinkkuina esiintyviä miehiä. Naiset yllättyisi kun se oma auvoinen etämieskin on siellä.

Meidän parisuhde kestää myös lapset ja yhdessä asumisen. Eikä se nyt riitelystäkään ole hajonnut. Millaisia lumihiutaleita nykypäivän "pariskunnat" oikein ovat?

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti useimmat ihmiset eivät mieti näitä asioita sen syvemmin vaan ennemminkin tekevät niin kuin on tapana. Uskon ihan hyvin, että vanhemmuus voi olla aidosti paras ratkaisu vaikkapa 15 % ihmisistä, jotka pääsevät toteuttamaan voimakasta hoivaviettiään. Mutta ei noin extrememe elämäntapa nyt millään voi olla paras ratkaisu 85 %:lle!

Höpö höpö, suurin osa ihmisistä haluaa perheen eikä ole vaikeutta selvitä siitä. Jokaisen elämässä on joskus vaikeaa ja joku asia kenkuttaa, mutta hyvänen aika, se juuri on sitä elämää.

Ei minulla miehenä ainakaan tuntunut yhtään helpommalta. Sama kyllästyminen samaan naiseen tuli lopulta vastaan, vaikka ei asuttu yhdessä ja lapsia ei ollut kummallakaan. Ei ollut mitään eroa siihen, että asuu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurikin näin. Me olemme seurustelleet nyt 15 vuotta ja koko tämä aika ollaan asuttu erillään, tosin samassa kaupungissa kuitenkin. Suhde kukoistaa eikä olla kertakaan riidelty kotitöistä kun molemmat tekee omat kotityönsä omassa kodissaan.

Suomessa on vallalla ihmeellinen ajatua siitä että kaikki yksin asuvat olisivat sinkkuja.

Oletteko kummankin luona yhtä paljon?

Joka toinen viikonloppu minun luona, joka toinen vkl miehen luona. Arkisin emme näe, paitsi lomilla, koska molemmat käydään töissä ja tarvitsemme aikaa myös omille harrastuksillemme.

Olen kaukosuhteessa, mutta ei tämä helppoa ole.Ikävä on kova koko ajan..:_(

Lisääntyminen on ihan normaali tarve ihmiselle. 

Sitä en ymmärrä, miksi joistakin ihmisistä tuntuu, että heidän "pitää" ostaa kaksi autoa, iso talo, kesämökki, tehdä kolme lasta, ja siivota joka päivä ollakseen hyvä ihminen. Sitten valitetaan kun on uupumusta.

Mulle on ihan ok, että elämässä on niitä raskaampiakin vaiheita, mieluusti tietenkin myös helppoja lisäksi. Pikkulapsiaika on ollut elämäni työläintä, mutta ehdottomasti myös parasta aikaa. Ei kaikkien tarvitse ymmärtää sitä eikä haluta samoja asioita, mutta kyllä mä ehdottomasti halusin asua yhdessä perheenä. Nautin suuresti myös nyt kun on omaa aikaa, mutta tää on eri elämänvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Netti on täynnä etäsuhteessa seksiä etsiviä sinkkuina esiintyviä miehiä. Naiset yllättyisi kun se oma auvoinen etämieskin on siellä.

Ajatteletko oikeasti, että vain saman katon alla ollaan uskollisia (ja että saman katon alla ollaan aina uskollisia)? En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolla on tuollainen ajatusmaailma. Eihän silloin voisi myöskään matkustella erikseen.

Jos oma puolisoni haluaisi irtosuhteita niin miksi hän olisi minun kanssani, kun ei hän minusta hyödy taloudellisesti tai muutenkaan?

Se kun ymmärrettäisiin että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Joittenkin parisuhde kukoistaa kun asutaan erillään, toisilla taas kun asutaan yhdessä.

Jotkut nukkuu samassa sängyssä, toiset nukkuu eri huoneissa, mutta ovat silti onnellisia.

Jos lopettetaisiin "tekemästä näin koska näin kuuluu tehdä" ja jokainen todella pohtisi mikä on hyvä juuri minulle, ja sitten tekisi niin kuin hyvä on vaikka se olisikin yleisten normien vastaisesti, niin kaikkien onnellisuus lisääntyisi :)

Mitä ihmeen nautiskelua? :D