En voi sanoin kuvailla, miltä minusta tuntuu kun kuulen

Se jos mikä tuntuu retostelulta!!! Vähän väärässä ketjussa kehuskelet hedelmällisyyttäsi.

t: eräs ex-lapseton, jonka ivf- kaksoset saivat alkunsa 3 vuoden ja 4:n koeputkihed.hoidon jälkeen.

suunnitella ajankohtaa, mikä sopivin.



Itselläni kumpaaki lasta on tehty reilu vuosi, joten itse en näihin helposti raskautuviin kuulu, mutta en näe siinä mitään ihmeellistä, jos joku pyrkii ajoittamaan raskautumistaan. Eiköhän jokainen tiedä, ettei sellainen ajoitus välttämättä onnistu, mutta mitä sitten, jos yrittää.

niin se syntyisi sopivaan aikaan työsuunnitelmiin tai remonttiin nähden. Ennen kuin saivat tietää lapsettomuudestaan.



Saahan sitä harkita ja miettiä niin kuin muitakin asioita elämässä, ja suoraan sanottuna minusta olisi vähän hölmöä olla miettimättä vain siksi että se ei ehkä onnistukaan tai siksi että joltakulta muulta se ei ehkä onnistu.



Kyllähän ihmiset suunnittelevat opiskelujen aloittamista, asunnonostoa ja töihin menon ajankohtaakin, vaikka jotkut eivät onnistu saamaan opiskelupaikkaa, asuntolainaa eikä töitä.

Alussa kyllä ajateltiin että milloin olisi kiva saada lapsi.. Sitten vaan jäätiin junnaan ajatukseen että saatais vauva..



Toisen annettiin tulla kun tulee.



Kolmas on mahassa, ajateltiin ensin että kevät vauva olisi ihana, mutta ei maltettu odottaa ja nyt saadaan jouluvauva.



Mulle on tuon taivaallinen jos joku saa päähänsä että olis kiva jos lapsi syntyisi huhtikuussa. Tulee sillon jos tulee. Jos raskautuu kun on "toivottu" niin se on vaan positiivinen juttu. En tiedä miten se on pois joltain jolle raskautuminen ei ole yhtä simppeli homma.



Vaikka esikoisen odottaminen kesti, se odotus palkittiin raskaudella ja se odottaminen tuntui aika vähäpätöseltä siinä vaiheessa.



Toisen lapsen kohdalla taas lapsi tuli yllätyksenä, kun ajateltiin ettei tule niin "helpolla".



Kolmas taas nappas heti. Ei jaksettu odottaa sinne minne olis ollu kiva odottaa että tulee se kevätvauva.



Nää on mielikuva juttuja. Ja se lapsi on aina rikkaus ja syntymäpäivä vähäpätönen asia, siinä vaiheessa kun raskautuu.

me yritettiin esikoista "puolitosissaan" noin 8kk.. Eli mies oli välillä juuri "tärppiaikaan" työmatkalla niin että tiesin ettei nyt ainakaan tärppää..

Mutta ne, jotka ei ole kokeneet lapsettomuutta eivät voi tietää toisen tunteita.. ei todellakaan! En minäkään ajatellut aikanani että lapsensaaminen voisi olla hankalaa, koska koulussahan aina toitotettiin että "ekastakin kerrasta voi tulla raskaaksi" siksi jotenkin oletti että hetihän se tärppää..

voimia ja onnea ensi kuulle..

syntyisi melkein keväällä... mutta mutta... Lapsi syntyi marraskuun puolivälissä. Olen iloinen, kun kaikki meni kaikesta huolimatta loistavasti ja saimme lapsemme pitää (esikoista ei saatu pitää, hän syntyi kuolleena 2kk ennen laskettua aikaa)...



Kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Olemme yrittäneet lasta 6½ vuotta. Tuloksena 3 keskenmenoa rv 12, 11 ja 11. Minulle olisi todellakin ihan se ja sama, syntyisikö lapsi jouluaattona tai vuoden viimeisenä päivänä, kunhan vauva syntyisi edes hengissä.

Mitä se haittaa? Enemmänhän siitä ihmisiä moititaan, kun ei olla tarpeeksi suunniteltu asioita etukäteen.

minkäänlaista yhteyttä sinun lapsihaaveisiisi tai lapsettomuuteesi.

Meidän esikoinen syntyi 5 vuoden päästä siitä kun aloimme yrittämään. joulupäivänä =)



En välitä tippaakaan päivästä enkä ymmärrä että joku muukaan viitsii.

Ja aika laskelmoivalta. Mutta älä anna vielä periksi. Ehkäpä teillekin se oma nyytti vielä tulee.



t. lapseton, nyt rv 31

lapsettomat katsovat oikeudekseen arvostella muiden ihmisten perhesuunnitelmia?

Lapsettomuus on ollut minunkin elämän suurin kriisi. Esikoinen syntyi siis viime jouluna ja tuntuu etten ole vieläkään päässyt yli asiasta, siis lapsettomuudesta.



Vaikka en enää ole lapseton, ne arvet on syvät ja vielä auki. Kyllä se on sellainen asia elämässä mikä laittaa kyseenalaistamaan aivan kaiken mikä on sinussa ja ympärilläsi.



Ja tottakai huolettaa saadaanko me toista lasta yms.

Itsellä lapsettomuutta takana 2+2 vuotta eli esikoista tehtiin kaksi vuotta ja nyt kakkostakin on yritetty jo kaksi vuotta. Kyllä joskus katkeraksi vetää, kun kaiken maailman honkkelit tulee raskaaksi ihan vahingossa... Kavereitani en tietenkään kadehdi, mutta joskus kun luen lehdistä juttuja huonoista vanhemmista ja huostaanotoista jne., niin tulee mieleen, että ei tässä mitään oikeudenmukaisuutta ole.

lapsettomat katsovat oikeudekseen arvostella muiden ihmisten perhesuunnitelmia?

kun on jo lapsia saatu.



Katsos kun se ei ole valinta! Toiset saa vaikka ei haluaiskaan ja toiset ei saa vaikka haluais. Ja suurin osa saa kun haluaa.



Kipeillä asioilla ei tarvitse retostella. Vähän niinkuin menisi sanomaan lapsensa menettäneelle että onneksi minun lapseni ei kuollut.

7

Vaikka en voi olla sanomatta että miksi ei sitä voisi suunnitella? Minä olen tullut helposti raskaaksi, 5x heti. Joten tottakai oli aika luonnollista hiukan suunnitella milloin aletaan yrittämään, mikä on hyvä kohta saada se vauva.

Todelisuudessa kuitenkin ihmiset tietävät ettei se elämä mene niinkuin on suunniteltu, ei aina mutta joskus onnistuu.

Ja ajattelepas, nuorimmalle saimme valita jopa syntymäpäivän :)



Kyllä teillekin vielä vauva tulee :)

Suunnittelin melkein kaksi vuotta. Joka kierrosta, että jos nyt sais alkunsa, niin syntyis silloin ja silloin... Ja sitten keksin kaikkia hyviä puolia mahdollisesta syntymäajasta. Loppujen lopuksi syntyi heinäkuussa. Ihan hyvä kuukausi, siinä missä ne muutkin kuukaudet.



En kärsinyt kuin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Eka sai alkunsa vahingossa. En ehtinyt edes "suunnitella" syntymäkuukausia. Silti minusta kullekin suotakoon elämänsä. Eihän kukaan voi koko ajan pitää mielessä, että jollakulla toisella on minua suuremmat huolet.



Ja jos joskus tulet raskaaksi, toivottavasti, ja saat lapsen, muista, että saat valittaa valvotuista öistä tai mahdollisesta koliikista. Minusta jokaisella on oikeus omasta lähtökohdastaan elää.



Korostan vielä, etten minä hyväksy sitä, että joku joka tietää lapsettomuudestanne oikein tarkoituksellisesti selittää, missä kuussa seuraavan x:nnen lapsen olisi hyvä syntyä. Ja kyllä lapsettomuus on kova juttu. VAikka ensimmäiseni oli lähes vahinko, elin ennen sitä vuosia suhteessa, jossa mies ei halunnut lasta ja minä elin lapsettoman elämää tahtomattani. En uskonut, että minä voisin saada miestä, joka haluaisi lapsia... Suru oli suuri, vaikka ei tietenkään niin suuri kuin niillä, jotka jo yrittää lasta eikä saa sitä.

Kaipa minäkin voisin harkita ajoitusta jos olisi täysin varmaa että se onnistuu. ei siinä pahaa ole mutta ei sillä retostella tarvitse.



se tuntuu oikeasti pahalle kuunnella kun ystävä puhuu tuollaisia ja itse itku kurkussa mietit että kun edes joskus. en olisi halunnut kuulla tuollaista ihmiseltä joka tietää lapsettomuudestamme.

Tietenkin silloin kun jokin asia on itselle kipeä ja halllitsee koko elämää, niin tuntuu, että kaikki toisten sanomiset liittyy jotenkin itseen. Totuus kuitenkin on, että jokainen elää omaa elämäänsä ja suunnittelee sitä miten parhaiten taitaa. Joskus suunnitelmat toteutuvat, joskus eivät. Niihin kuitenkin kaikilla on oikeus. Eivät ihmiset aina tietoisesti ja tarkoituksella ole ilkeitä ja halua loukata, mutta tahattomasti sellaisia väärinymmärryksiä tulee helposti, koska niin monet asiat voivat olla vaikeita tässä elämässä.

Mekin tehtailtiin kuopusta yli vuosi ja silti laskeskelin että "olispa kiva jos nyt tärppäisi, syntyisi kevävauva" jne. Se oli sellainen kiva ja piristävä tapa. Ei sitä varmaan kukaan niin tosissaan ota.



terkuin marrasvauvan äiti