Loukkaisiko sinua, jos sinun elämäsi tapahtumia ei uskottaisi?
Olen elänyt elämää, jossa on ikään kuin monta elämää (lapsena ja nuorena) ja taustani ovat myös vähän epätavalliset. En tuo sitä mitenkään esille, mutta kun on pitempään tunnettu, se käy vähitellen ilmi. Sitten jotkut ihmiset kysyvät tai tekevät jotain sellaista, mistä olen päätellyt, etteivät he usko mitä olen kertonut.
Kaksi kertaa on käynyt näin, ensimmäisellä kerralla se ystävyys oli siinä eli taputeltu, mutta tässä toisessa tapauksessa voi olla kyseessä kuvittelukin. Ihmettelin vähän itsekin miksi se niin paljon loukkaa. Toisaalta, sehän on sama kun kutsuttaisiin valehtelijaksi.
En voisi luottaa ihmiseen, joka ei usko mitä sanon. Olenkin ottanut aika pitkän välimatkan henkisesti tähän toiseen tapaukseen eli pidättäydyn kertomasta elämästäni liikaa. Voihan sitä jutella ajankohtaisista asioista joutaviakin eikä kertoa ihan koko tarinaa siitä mitä vaikkapa jostain asiasta tietää.
Kommentit (22)
Mitä niin erikoista sinulle on siis tapahtunut?
Minulla ei ole mitään kovin ihmeellistä ja kummallista tapahtunut, mutta koskaan minua ei olla epäilty yhtään. Ja miksi epäiltäisiinkään, kun kaikesta on faktaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa kuin vain oikeille ystäville.
Maailmassa on paljon yksinkertaisia ja kateellisia ihmisiä, jotka elävät kuplissaan.
Tuollaiset ihmiset eivät voi ymmärtää mitään, mitä eivät itse ole kokeneet tai todistaneet.Kysymykseesi, niin loukkaa. Siksi en kerro asioistani.
Nämä ihmiset eivät ole yksinkertaisia eivätkä kateellisiakaan (siis olivat tai ovat oikeita ystäviä), sen takia olinkin niin pettynyt. Olin odottanut heiltä enemmän.
Olen alkanut ajattelemaan, että tuohan on yksi testi tuttavuuden tai ystävyyden syvenemiselle. Kerron jotain ja katson mitä tapahtuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin erikoista sinulle on siis tapahtunut?
Minulla ei ole mitään kovin ihmeellistä ja kummallista tapahtunut, mutta koskaan minua ei olla epäilty yhtään. Ja miksi epäiltäisiinkään, kun kaikesta on faktaa?
On minullakin faktaa. Mutta oletan, ettei minun tarvitse todistella elämääni kenellekään, varsinkaan ystävälle. Toisaalta, voi olla että aiemman kokemukseni takia ylitulkitsen tätä viimeisintä tapausta, jossa olin erityisen pettynyt. Toivottavasti. Ap
Ärsyttää kaltaisesi akat jotka hakevat huomiota menneisyydellään ja röyhkeimmät jopa paisuttelevat sitä satuilemalla raiska uksilla, hyväksikäytöillä ym.
Tunnistan tästä yhden kerran, kun minua ei uskottu. Kerroin toisaalta liian paljon liian aikaisin, niin olihan se ehkä vähän sellaista epäuskottavaa tykitystä.
Kerron silti nykyään elämästäni niin paljon ja niin nopeasti kuin huvittaa. Siis vaikka se vähän loukkaa.
Tavallaan olen kääntänyt sen niin, että olen otettu, kun joku pitää elämäni vaiheita niin uskomattomina. :D
Tottakai se loukkaa jos ei uskota.
Olen vaatimaton ihminen mutta mulle sattui aikaisemmin elämässäni, siis menneinä vuosina kaikenlaista hyvässä ja pahassa. Todellakin kaikenlaista. On erittäin värikäs elämä eikä se liity mihinkään vankiloihin tai huumeisiin jne.
"Lehmätkin lentää" on sanottu, yksi tuttu ei uskonut että harrastin erästä lajia nuoruudessa ja mökötti baarissa mulle koko illan. Jatkuvasti joudun todistelemaan asioita kun johonkin kertomaani ei uskota. Mitään syytä ei ole valehdella mistään.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tästä yhden kerran, kun minua ei uskottu. Kerroin toisaalta liian paljon liian aikaisin, niin olihan se ehkä vähän sellaista epäuskottavaa tykitystä.
Kerron silti nykyään elämästäni niin paljon ja niin nopeasti kuin huvittaa. Siis vaikka se vähän loukkaa.
Tavallaan olen kääntänyt sen niin, että olen otettu, kun joku pitää elämäni vaiheita niin uskomattomina. :D
Tää oli hyvä, ehkä pitäisi opetella ajattelemaan noin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen vaatimaton ihminen mutta mulle sattui aikaisemmin elämässäni, siis menneinä vuosina kaikenlaista hyvässä ja pahassa. Todellakin kaikenlaista. On erittäin värikäs elämä eikä se liity mihinkään vankiloihin tai huumeisiin jne.
"Lehmätkin lentää" on sanottu, yksi tuttu ei uskonut että harrastin erästä lajia nuoruudessa ja mökötti baarissa mulle koko illan. Jatkuvasti joudun todistelemaan asioita kun johonkin kertomaani ei uskota. Mitään syytä ei ole valehdella mistään.
Ilmeisesti siis aika yleinenkin ilmiö. Omalla kohdalla ei ole ollut mitään noin näkyvää epäluuloa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se loukkaa jos ei uskota.
Niinpä. Erityisesti jos ystävät eivät usko. Minusta on jo ihan hitusen loukkaavaa se, että täällä AV: lla ei uskota mitä kirjoitan. Täysin vieraita ihmisiä, joten ihan sama, mitä ajattelevat. Silti loukkaa ja ihmetyttää miksi porukka luulee ihmisten huvikseen täällä valehtelevan hyvässä ja pahassa.
Elämäni ei ole uskon asia. Minun lisäkseni Yksi tietää jo nyt ja lopulta sen saavat tietoonsa kaikki.
Ymmärrän mitä tarkoitat! Minulla on ollut myös aika epätavallinen elämänpolku, ja tämän takia minun pitää puhua vähän kaarrellen monista arkisista asioista ei niin tutuille ihmisille. Siis olen esimerkiksi jättänyt monta toisen asteen koulutusta kesken enkä tykkää puhua siitä miksi, mutta aika usein ihmiset alkaa utelemaan kun kerron että olen käynyt aikuislukion ennen yliopistoon päätymistä.
En kovin usein edes kerro, mitä elämässäni on tapahtunut, koska sitä ei uskota kuitenkaan. Jo ihan se, että olen ollut parisuhteessa saman ihmisen kanssa yli 30 vuotta saa aikaan joissakin ihmisissä epäuskoa tai hämmennystä. Joo, en ole missään vaiheessa vaihtanut puolisoa.
Ja toi on sitä ihan tavallista. Työkaveri sanoi suoraan, että valehtelen, kun kerroin, että naapuri oli käynyt päälle kirveen kanssa. Kiukutteli siitä pitkän aikaa, että ei tuollaista saa valehdella. No, poliisit oli kyllä mun kanssa samaa mieltä, että kirvestä oli naapuri heilutellut ihan väärin ja väärässä paikassa, ei sillä saa yrittää ihmisiä hutkia, puolisolla oli lääkärintodistus ja valokuvatkin näyttää asiasta.
Muut asiat onkin sellaisia, että ainakin joku tunnistaa, jos kerron esimerkkinä, sen verran harvinaisia tapahtumia on.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni ei ole uskon asia. Minun lisäkseni Yksi tietää jo nyt ja lopulta sen saavat tietoonsa kaikki.
Ketä oikeasti kiinnostaa sinun juttusi...?
Vierailija kirjoitti:
En kovin usein edes kerro, mitä elämässäni on tapahtunut, koska sitä ei uskota kuitenkaan. Jo ihan se, että olen ollut parisuhteessa saman ihmisen kanssa yli 30 vuotta saa aikaan joissakin ihmisissä epäuskoa tai hämmennystä. Joo, en ole missään vaiheessa vaihtanut puolisoa.
Ja toi on sitä ihan tavallista. Työkaveri sanoi suoraan, että valehtelen, kun kerroin, että naapuri oli käynyt päälle kirveen kanssa. Kiukutteli siitä pitkän aikaa, että ei tuollaista saa valehdella. No, poliisit oli kyllä mun kanssa samaa mieltä, että kirvestä oli naapuri heilutellut ihan väärin ja väärässä paikassa, ei sillä saa yrittää ihmisiä hutkia, puolisolla oli lääkärintodistus ja valokuvatkin näyttää asiasta.
Muut asiat onkin sellaisia, että ainakin joku tunnistaa, jos kerron esimerkkinä, sen verran harvinaisia tapahtumia on.
Vai että kiukutteli, no tuskinpa sentään.
Mulla oli samanlainen kaveri/tuttu. Kerroin arjen ikävämmän sattumuksen ja hänen reaktio oli että jos tuo on totta.. oli kyllä muutenkin piikikäs ja kateellisen oloinen ihminen. En ole valehtelija enkä halua lannistajia ympärille. Siksi en enää ole tekemisissä.
Kerron itsestäni, mitä kerron ja uskovat, jos uskovat. Ymmärrän, ettei kaikkia voi kiinnostaa. Ei itseäänkään kiinnosta monenkaan elämä, ellei sitten ole tehnyt jotakin merkityksellistä siinä mielessä, että se on vaikuttanut moniin.
Ei loukkaa, se SUUTUTTAA ja saa minut VIHAAMAAN, INHOAMAAN JA HALVEKSUMAAN ENTISTÄ ENEMMÄN!
Tälläkin palstalla joka ainoaan aloitukseeni huudetaan: Provo, provo, provo!!!
Ei kannata kertoa kuin vain oikeille ystäville.
Maailmassa on paljon yksinkertaisia ja kateellisia ihmisiä, jotka elävät kuplissaan.
Tuollaiset ihmiset eivät voi ymmärtää mitään, mitä eivät itse ole kokeneet tai todistaneet.
Kysymykseesi, niin loukkaa. Siksi en kerro asioistani.