Loukkaisiko sinua, jos sinun elämäsi tapahtumia ei uskottaisi?

Olen elänyt elämää, jossa on ikään kuin monta elämää (lapsena ja nuorena) ja taustani ovat myös vähän epätavalliset. En tuo sitä mitenkään esille, mutta kun on pitempään tunnettu, se käy vähitellen ilmi. Sitten jotkut ihmiset kysyvät tai tekevät jotain sellaista, mistä olen päätellyt, etteivät he usko mitä olen kertonut.

Kaksi kertaa on käynyt näin, ensimmäisellä kerralla se ystävyys oli siinä eli taputeltu, mutta tässä toisessa tapauksessa voi olla kyseessä kuvittelukin. Ihmettelin vähän itsekin miksi se niin paljon loukkaa. Toisaalta, sehän on sama kun kutsuttaisiin valehtelijaksi.

En voisi luottaa ihmiseen, joka ei usko mitä sanon. Olenkin ottanut aika pitkän välimatkan henkisesti tähän toiseen tapaukseen eli pidättäydyn kertomasta elämästäni liikaa. Voihan sitä jutella ajankohtaisista asioista joutaviakin eikä kertoa ihan koko tarinaa siitä mitä vaikkapa jostain asiasta tietää.