SUHTEESSA ELÄVÄT, (seurustelu-, avo-, avio-) miten kestätte
ja otan toisen epätäydellisyyden lupana olla itsekin epätäydellinen. Eipä kiristy pipo turhaan kummallakaan.
Kommentit (22)
Mutta ittessäni oon huomannu että alan siivoamaan paikkoja kuten jonkun mies näköjään tekee. Mies aina huomauttaa että kohta eukko alkaa siivoamaan kun lähetään vaikka juhliin..
Sama juttu, siivoan ennenkö mies lähtee työmatkalle, siis viimesiä juttuja mitä ennen lähtöä minä teen on puunaan paikkoja.
Muuten en järin siisti olekaan..! :D
puolison ärsyttäviä piirteitä? Siis tarkoitan niitä vähemmän rakastettavia, jotka tulevat yleensä esiin vasta pidemmän tuntemisen jälkeen? Minun mieheni tuntuu joskus niin raivostuttavan epäkäytännölliseltä että huh! Joskus kun katselee hänen tekemisiään, alkaa ottamaan tosi paljon päähän kun mitään käytännön tajua ei tunnu löytyvän. Esimerkkinä vaikka matkalaukun pakkaus...:)
Mitenkäs muut? Millaisia tilanteita nämä ärsytykset teillä aiheuttavat? Keskustellaanko niistä avoimesti?
on niitä ihania puolia. Auttaa myös, kun ymmärtää, että mies on erilainen näissä jutuissa eikä esim. pakkaa matkalaukkua kiusallaan.
Mutta sitä en kestä kun meillä ei osata tapella. Mies häipyy ja saattaa olla useita päiviä ja öitä jopa poissa tai on kotona kuin haamu, ei katso minuun tai lapsiin ja nukkuu sohvalla.
Ja toinen on puhumattomuus, asiat kerätään sisälle eikä kerrota.
Muusta en välitä niinkään.
Jos vika on miehessä, sanon siitä kyllä, että huomaatko mitä taas teet. Jos ärsytys on enemmän mun päässä (tyyliin miehellä on ärsyttävä nauru...), nielen ärtymykseni. Ja jos ärsyttävästä tavasta ei ole mulle sinällään haittaa, niin annan miehen tyhmäillä rauhassa. Esimerkkinä vaikka se, että miehellä ei ole puhtaita vaatteita, koska ei ole vaivautunut niitä viemään pyykkikoriin. Sanon vaan, että voi voi, teepä seuraavalla kerralla ajoissa! :D
Mutta meillä on muotoutunut vuosien saatossa sellainen käytäntö, että mä en rupea miestä paapomaan, vaan jos ei tee asioita ajoissa, hän ja vain hän niistä kärsii. Sellaisissa asioissa, joista miehen kämmäilyn takia kärsisivät muutkin, puhutaan kyllä aina. Mies on sellainen luonne, että kun sille latoo faktat pöytään, se uskoo kyllä ja korjaa tekemisiään. Välillä vaan _pitää_ sanoa, ei tajua itse.
Olen raivoaja ja nalkuttaja, ja kyllä pitää paukauttaa asioista jotka ärsyttää. Etenkin kun olen jo valmiiksi ärsyyntynyt. Silloin lentää lattialle jätetyt kalsarit ja sukat naamalle. Niin monta vuotta olen sitä kärsinyt, etten enää pysähdy nätisti huomauttamaan samasta asiasta, vaan karjaisen niin että korvat soi.
Ehkä miehen suhtauminen rahaan. Hän vaan elää päivässä ja voi helposti olla valmis tilaamaan vaikka kalliin matkan tietämättä, millä maksetaan. Ei mitenkään ylivelkaannu, mutta vähän sellainen huoleton ajattelu.
minua ärsyttää suunnattomasti mieheni ns. astetta liian pitkälle menevä sarkasmi. Välillä mieheni oikein nauttii siitä että saa minut kiehumaan ärsytyksestä. Kertoilee sellaisia puolivitsinä heiteltyjä mielipiteitä joiden tietää ärsyttävän minua ym.
Ja ikäväähän se on. Toisaalta tiedän ettei tosissaan ole, kiusoittelee. Mutta joskus olen niin raivoissani ollut että mielessäni olen ihan eroa hautonut.
Mutta niistä selviää... sitten tulee taas päiviä jolloin se toinen on niiiiin ihana!
Meillä mies hoitaa kukat, mikä on siis hyvä, koska itse saan kukat voimaan huonosti. Ärsyttävää on mm. se, että mies kastelee kukkia pitkälle matkalle lähtiessä vasta silloin, kun muut istuvat jo autossa. En käsitä, miksei sitä olisi voinut hoitaa jo aiemmin. Aargh! Keskusteltiin ja riideltiin tästä 11 v, kunnes huomasin, ettei sillä ole mitään merkitystä. Aloin kastella kukat itse edellisenä iltana, vaikken muuten niitä edelleenkään hoida.
Toivottavasti teillä ei ole isompaa puutarhaa hoidettavana.
ja toisaalta, jos teidän riidat pelkistyy pelkästään puutarhan hoitoon/kukkien kasteluun voin sanoa, ettei elämä kilpisty pelkästään siihen
Valitsen mieluummin onnellisen avioliiton ja harmonisen perhe-elämän kuin jatkuvan nalkutuksen. Kun ei se mies nalkuttamalla muutu. Jos hänen perässään oli siihen asti (ikä 38 kun tapasimme) jatkuvasti juossut joku (palvelija tropiikissa, sisäoppilaitoksen siivooja, vaimo) nostelemassa hänestä irtoavia esineitä niin en minä saa häntä poimimaan sukkiaan, korvatulppiaan ja luettuja lehtiään lattialta itse. Meillä sovitaan ärsyttävät asiat.
On siis lyöty avoimesti pöytään ärsyttävät asiat ja sitten käyty nillä kauppaa. Tyyliin kyllä minä kokoan miehestä hilseen lailla irtoavat tavarat, jos minun ei enää koskaan tarvitse imuroida. Olen päässyt siihen vaiheeseen, että naureskelen miehelle lempeästi. Hänen mielestään se on yksi parhaista puolistani.
On siis lyöty avoimesti pöytään ärsyttävät asiat ja sitten käyty nillä kauppaa. Tyyliin kyllä minä kokoan miehestä hilseen lailla irtoavat tavarat, jos minun ei enää koskaan tarvitse imuroida. Olen päässyt siihen vaiheeseen, että naureskelen miehelle lempeästi. Hänen mielestään se on yksi parhaista puolistani.
Meilläkin miehen on osittain passannut pilalle ensin äiti ja sitten tropiikin kodinhoitaja! Ratkaisu on jossain määrin myös samanlainen. Talousorientoituneelle miehelle kaupankäynti on ihan hyvä keino hoitaa myös kotiasiat. :)
Kuten vaikka se, että töistä kotiin tullessa puhuu AINA puhelimessa ja sisälle tultua lapset sitten hyppii iskän päällä kerjäten huomiota ja mies koittaa hätistää niitä muualle häiritsemästä.
Tai se, että meidän siisteyskäsitys eroo hieman toisistamme...ja jos lapset ovat illan/päivän iskän kanssa kotona, on lähes poikkeuksetta kotona kauhea kaaos kun tulen illalla takaisin.
Mutta mutta...onhan mullakin ärsyttäviä piirteitä. Nipotan siivoamisesta, en tajua raha-asioista tuon taivaallista, suutun pienimmäsäkin tyhmästä jutusta. Mies ei koskaan valita mulle mun tekemättä jättämisistä, vaikka minä naputan aina hänelle niistä.
Rakastan kuitenkin miestäni yli kaiken - meillä on hauskaa yhdessä,meillä on samanlainen unelma jonka eteen tehdään parhaillaan töitä, ja lisää lapsiakin saisi tulla. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos "ärsyttävien" piirteiden takia lähtisin miestäni vaihtamaan, vaihtoreissulla saisin olla loppuikäni. Sitä paitsi, entäs jos kukaan muu mies ei kestäisikään minun ärsyttäviä piirteitäni?
Joustoa, joustoa. Sitä pitää löytyä. Vaadin sitä myös mieheltäni. Jos pakkaa oman laukkunsa, niin sulje silmät ja anna pakata niinkuin haluaa. Pakkaa itse oma laukkusi niinkuin haluat.
Me keskustellaan avoimesti näistä asioista, mutta ei syytellä. Eikä takerruta pikku asioihin, kuten miten wc pöntön kansi on oltava tai vastaavaa.
Kumpikin on tehnyt kompromissejä liittomme aikana.
Plussat voittavat miinukset. En itsekään ole täydellinen.
, jotka ovat niin paljon tärkeämpiä,kuin että muutamia pikku"vikoja" ei olisi.
Ihana, ihana, huomaavainen ja kiltti mieheni. Ja maailman paras isä tietty.
Mun mies on välillä raivostuttavan perusteellinen, mä taas huono esim. just pakkaamisessa. Ehkä kestämme toinen toisiamme;)
Me lähinnä suhtaudutaan huumorilla toistemme huonoihin puoliin.
joutuuhan se puolisokin kestämään minun epätäydellisyyttä
Ihmisiä ei saa muutettua, joten yleensä pitää vain tottua.
Sitten voi toisaalta ajatella pahimmassa ärsytyksessä, että kumppanille pitää antaa anteeksi seitsemän kertaa seitsemänkymmentä seitsemän kertaa. Varsinkin niissä asioissa, jotka ovat niinkin viattomia kuin epäkäytännöllisyys matkalaukun pakkaamisessa.