Lue keskustelun säännöt.
Adhd-diagnosointi
23.08.2023 |
Onko oikein, että nuori nainen joka saanut koko ikänsä kuulla olevansa "vääränlainen" ja saanut kuulla useilta ihmisiltä että sinulla on varmaan adhd. esim. liian vilkas, liian keskittymiskyvytön, jne jne, mutta joka on ystävällinen ja nätti, menee lääkäriin joka tokaisee että "kyllähän sinä täytät nämä kriteerit, mutta en suosittele sinulle diagnoosia koska adhdn vaikeudet riippuu aikakaudesta, ja jos olisit elänyt ennen vanhaan ominaisuutesi eivät olisi haitanneet sinua joten en suosittele lääkitystä tai ede diagnoosin hakemista, koska ihmiset on erilaisia.
Sama nuori nainen olisi koko ikänsä elänyt vuoristorataa, esim. koulut keskeytyneet 3 kertaa, jatkuvasti vaikeuksia olla käyttämättä liikaa rahaa, myöhästelee aina, ei pysty toimimaan "hillitysti", ajautuu riitoihin jatkuvasti esim. työyhteisöissä, kavereiden ja perheen kanssa. Todella impulsiivinen, helposti kuormittuva, joko tekee asiat täysillä tai sitten ei lainkaan-tyyppinen.
Sitten toinen ihminen, joka on suorittanut korkeakoulut, ostanut asunnon, perustanut perheen, on hyvä raha-asioissa, aina ajoissa, mutta temperamenttinen ja tullut ero vaimon kanssa riitelyn vuoksi menee terapiaan ja saa adhd-diagnoosin heti saatuaan rikostuomion pahoinpitelystä. On hyväpalkkaisissa töissä ja aina jos mokaa, sanoo että johtuu adhd:stä.
Miten näitä diagnooseja myönnetään, kun tuntuu että jotkut saa ne heti, vaikka pärjäisi aina kouluissa, suorittaisi korkeakoulut, kykenisi pitkäjänteisyyteen. Sitten saa silti diagnoosin.
Sitten joku toinen, joka ei saa edes amista suoritettua, ei saa diagnoosia....?
Kommentit (14)
Tuo vaihtelee todella paljon myös lääkärien keskuudessa.
Mä sain lähetteen tutkimuksiin vasta 35-vuotiaana ja sekin yksityisen työterveyshuollon kautta.
Tätä aiemmin olin 15 vuoden sisällä useampaan otteeseen maininnut lääkäreille asiasta ja pari lääkäriä on suoraan nauranut että "no se on semmonen muotidiagnoosi nykyään". Joskus päälle parikymppisenä tosin mulle psykiatri sitä ehdotti, mutta se jäi kesken heti alkuunsa kun en muistanut mennä ajalle, eikä enää jaksanut kiinnostaa... ... ...
Olen siis lapsuudesta asti oppikirjaesimerkki tyypillisestä ADD-tytöstä ja vanhempani voivat allekirjoittaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tätä diagnoosikiimaa, siitä ei tosiaan oo muuta hyötyä kuin lääkkeet ja niidenkin hyöty on erittäin kyseenalainen. Opettaja ehdottelee tutkimuksia mun lapselle mutta kun ainoa hoito on lääkkeet joita en aio hänelle syöttää niin miksi vaivautua. Lisäksi hän on väärässä. Diagnoosi ei tuo niin mitään hyötyä, ideaalimaailmassa sut kohdattais yksilönä ja ymmärrettäis paremmin mutta nykymaailmassa siitä on vaan haittaa.
Voisit aloittaa lääkityksen jossa on hirveitä sivuvaikutuksia ja joka on käytännössä amfetamiinia. Opiskelu voi olla helpompaa mutta unet menee varmasti ja se vaikeuttaa ihan kaikkea. Kannattaa harkita mitä lääkkeitä vetää ja punnita hyödyt ja haitat tarkkaan. Hyödyllisempää on löytää omat vahvuudet ja opetella elämään omien heikkouksien kanssa ilman lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä diagnoosikiimaa, siitä ei tosiaan oo muuta hyötyä kuin lääkkeet ja niidenkin hyöty on erittäin kyseenalainen. Opettaja ehdottelee tutkimuksia mun lapselle mutta kun ainoa hoito on lääkkeet joita en aio hänelle syöttää niin miksi vaivautua. Lisäksi hän on väärässä. Diagnoosi ei tuo niin mitään hyötyä, ideaalimaailmassa sut kohdattais yksilönä ja ymmärrettäis paremmin mutta nykymaailmassa siitä on vaan haittaa.
Voisit aloittaa lääkityksen jossa on hirveitä sivuvaikutuksia ja joka on käytännössä amfetamiinia. Opiskelu voi olla helpompaa mutta unet menee varmasti ja se vaikeuttaa ihan kaikkea. Kannattaa harkita mitä lääkkeitä vetää ja punnita hyödyt ja haitat tarkkaan. Hyödyllisempää on löytää omat vahvuudet ja opetella elämään omien heikkouksien kanssa ilman lääkkeitä.
Voi lapsi parkaa, miten ennakkoluuloisen ja tietämättömän vanhemman hän on saanut. Suosittelen vahvasti, että tutustut lääkitykseen ilman noin vahvoja harhaluuloja. Käytännössä amfetamiinia, voi luoja. No onneksi on myös muitakin adhd-lääkkeitä kuin amfetamiinijohdannaisia. Yöunet menee varmasti? No eipä kyllä, kun lääkkeen ottaa aamulla. Ja diagnoosiko ei ole hyödyllinen? Kyllä on, koska lapsi voi saada sen lääkityksen ja sitä kautta helpotuksen arkeen, kun yhtäkkiä pystyykin keskittymään mm kouluun. On elämä aikalailla helpompaa, kun pystyy keskittymään eikä saa jatkuvasti negatiivista palautetta. Jatkuva negatiivinen vaikuttaa vahvasti itsetuntoon.
Itse päihdekuntouttajana hoidan paljon asiakkaita, joilla on ollut alunperin diagnosoimaton adhd. Adhd hoitamattomana on monella yksi syistä, miksi on päätynyt päihdemaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä diagnoosikiimaa, siitä ei tosiaan oo muuta hyötyä kuin lääkkeet ja niidenkin hyöty on erittäin kyseenalainen. Opettaja ehdottelee tutkimuksia mun lapselle mutta kun ainoa hoito on lääkkeet joita en aio hänelle syöttää niin miksi vaivautua. Lisäksi hän on väärässä. Diagnoosi ei tuo niin mitään hyötyä, ideaalimaailmassa sut kohdattais yksilönä ja ymmärrettäis paremmin mutta nykymaailmassa siitä on vaan haittaa.
Voisit aloittaa lääkityksen jossa on hirveitä sivuvaikutuksia ja joka on käytännössä amfetamiinia. Opiskelu voi olla helpompaa mutta unet menee varmasti ja se vaikeuttaa ihan kaikkea. Kannattaa harkita mitä lääkkeitä vetää ja punnita hyödyt ja haitat tarkkaan. Hyödyllisempää on löytää omat vahvuudet ja opetella elämään omien heikkouksien kanssa ilman lääkkeitä.
Vanhempana voit tosiaan treenata sen lapsen kanssa niiden oireiden suhteen, ja luotsata aikuisuuteen tiukemmin kuin lapsi yleensä. Toivottavasti teet sen etkä vaan lässytä tuollaista idealistista passsskaa, että jokaisen vahvuuksia pitäisi vain hyödyntää ja kohdata yksilönä, kun yhteiskunnallisella tasolla se ei mene niin ja vaatii yleensä joka tapauksessa ensin vuosien suoritusputken tietyn mallin mukaan.
Hoitona on kyllä muutakin kuin lääkettä, esim. neuropsykiatrinen valmennus/toimintaterapia.
Itsekään en lapselle lääkkeitä syöttäisi tai muutenkaan kovin matalalla kynnyksellä tietenkään, mutta ei niistä mitään ihmeempiä sivuvaikutuksia välttämättä tule eikä mene unet.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää muotihommaa koko adhd. Vanhempien tapa löytää selitys sille ettei lapset ole terävimmästä päästä.
Juuri näin. Oman lapsen tyhmyys on vaikea hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää muotihommaa koko adhd. Vanhempien tapa löytää selitys sille ettei lapset ole terävimmästä päästä.
On totta, että adhd on nykyään osittain trendihäiriö/-sairaus ja sillä pyritään "selittämään" kakaroiden huono käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää muotihommaa koko adhd. Vanhempien tapa löytää selitys sille ettei lapset ole terävimmästä päästä.
On totta, että adhd on nykyään osittain trendihäiriö/-sairaus ja sillä pyritään "selittämään" kakaroiden huono käytös.
Ei vaan adhd:ta osataan nykyisin tutkia paremmin. Ei lapset ja nuoret todellakaan saa diagnoosia vain vanhempien pyynnöstä. Diagnoosin saaminen vaatii erikoissairaanhoidon suorittamia laajoja tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut yksityiset lääkärit kirjoittavat diagnoosin ja reseptin vartin krtakäynnillä, julkisella odottelukin voi kestää vuosia. Myös julkisella tosin prosessit vaihtelevat, eikä kesto takaa laatua. Ylipäänsä diagnoosi perustuu lomakkeiden täyttelyyn ja kertomuksiin, ei mihinkään objektiivisesti todettavaan asiaan. Mutta diagnoosit eivät siis todellakaan ole vertailukelpoisia. Yleisesti kai kriteeri on, että häiriön pitäisi näkyä eri elämän alueilla ja aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn haittaa. Jos on suorittanut ongelmitta koulut ja korkeakoulututkinnot, menestynyt yöelämässä, perustanut perheen, selvinnyt hyvin arjessa ja ihmissuhteissa, niin adhd tuskin on keski-iän kriisin taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yksityiset lääkärit kirjoittavat diagnoosin ja reseptin vartin krtakäynnillä, julkisella odottelukin voi kestää vuosia. Myös julkisella tosin prosessit vaihtelevat, eikä kesto takaa laatua. Ylipäänsä diagnoosi perustuu lomakkeiden täyttelyyn ja kertomuksiin, ei mihinkään objektiivisesti todettavaan asiaan. Mutta diagnoosit eivät siis todellakaan ole vertailukelpoisia. Yleisesti kai kriteeri on, että häiriön pitäisi näkyä eri elämän alueilla ja aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn haittaa. Jos on suorittanut ongelmitta koulut ja korkeakoulututkinnot, menestynyt yöelämässä, perustanut perheen, selvinnyt hyvin arjessa ja ihmissuhteissa, niin adhd tuskin on keski-iän kriisin taustalla.
Menestynyt työelämässä piti kirjoittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää muotihommaa koko adhd. Vanhempien tapa löytää selitys sille ettei lapset ole terävimmästä päästä.
On totta, että adhd on nykyään osittain trendihäiriö/-sairaus ja sillä pyritään "selittämään" kakaroiden huono käytös.
Sulla menee kaksi asiaa sekaisin.
ADHD ja ADT.
ADT, attention deficit trait
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää muotihommaa koko adhd. Vanhempien tapa löytää selitys sille ettei lapset ole terävimmästä päästä.
Juuri näin. Oman lapsen tyhmyys on vaikea hyväksyä.
ADHD ei vaikuta älykkyyteen. Suomen peruskoulu on niin helppo, että älykäs lapsi kompensoi oireita ja vaikeudet alkavat vasta myöhemmin lukiossa tai yliopistossa. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9... ja ADHD diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsella juurikin vaikeudet alkoivat lukiossa. Nyt on lääkitys, ja itse olen koko elämäni kärsinyt mahdollisesti samasta vaivasta.
Meidän kahdella lapsella on nyt menossa ADHD- tutkimukset. Kummassakin tekijänä on koulupsykologi lukiossa. Prosessi on todella pitkä ja siihen sisältyy haastatteluita, lomakkeiden täyttöä ja jopa entisten opettajien kuulemisia. Ihmettelen miten yksityislääkärit antavat diagnoosin 15 minuutissa, kun meidän lapsella on tutkimukset ovat kestäneet kohta jo puoli vuotta eikä vielä ole tullut diagnoosia. Huumetestikin on vielä tulossa.
Pelkkää muotihommaa koko adhd. Vanhempien tapa löytää selitys sille ettei lapset ole terävimmästä päästä.