Miten perheesi tai sukusi on määritellyt sinua elämässä?
Mitä vaikutuksia perhe- tai sukutaustallasi on siihen millaista elämää olet elänyt? Oletko esimerkiksi kokenut paineita olla tietynlainen tai elää tietyllä tavalla näiden asioiden vuoksi? Entä olettaako muut sinun olevan tietynlainen samasta syystä?
Itse olen kokenut paineita vanhempien taustan vuoksi. Vanhemmat ei ole minua painostaneet, mutta monet muut ihmiset on olettaneet että olen samanlainen kuin vanhempani. Äidilläni on korkea koulutus ja hyvä työ. Jo peruskoulusta alkaen ihmiset oletti, että jatkan samaa. Kun päätin opiskella sairaanhoitajaksi, monet ihmetteli valintaani. Monet kerrat minulta kysyttiin, miksen mennyt yliopistoon, ihan kuin sinne noin vaan edes mentäisiin. Lisäksi valintaani arvosteltiin monin eri tavoin.
Kommentit (14)
Olen koko ikäni ollut niin kaukana suvustani, ettei heidän määrittelyt itsestäni ole kaikuneet korviini. Suvun mustalammas ja kotiinpalaamaton tuhlaajatyttö, ne tiedän, mutta en elä näitä määritelmiä.
Minä olen syntynyt alkoholistiperheeseen ja isän puolelta -sukuun. Kasvoin sellaisessa ympäristössä, jossa tukiverkkokin veti viinaa, että minustakin tuli alkoholisti.
Alkoholi kuului lapsuuteeni päivittäin niin arkeen kuin juhlaankin, ja koska kaikki tädit ja sedät ja mummit ja ukit juovat/joivat viinaa aina, oli luonnollista, että minäkin aloin juoda.
Yritän tietysti katkaista, mutta en joka tapauksessa ole jatkamassa tätä sukua, joten vahingoitan vain itseäni tällä ryyppäämisellä.
Ja ei, en oikeuta juomista sillä että sukukin juo, mutta heiltä minä sen mallin joka tapauksessa opin.
Ura: en saanut mennä minua kiinnostavaan kouluun.
Ihmisuhdetaidot: olen (ollut) jyrkkä, joustamaton kpää, yritän muuttua..
Mua on aina lellitty, siks oonki niin ihana ja pärjänny upeesti kaikilla mittareilla, vanhemmat osas todellakin hommansa
Ei mitenkään, olen päässyt heistä eroon jo vuosikymmeniä sitten.
Ei ole ollut mitään paineita. Vanhemmat ovat aina kannustaneet mitä sitten olenkin halunnut elämässäni tehdä.
Kylmää kyytiä. Eivät kohtele tasapuolisesti.
En ole ollut / en ole sukulaisteni kanssa missään tekemisissä.
No, on yksi serkku, jonka kanssa joskus vaihdamme kuulumisia, tosin hyvin harvoin hänenkin kanssaan. Kuulemma suku Suomessa kuvittelee minun olevan täällä ulkomailla jonkinlainen porvarisrouva /tyylikäs kotirouva, aikoinaan kun kuulivat minun avioituneen varakkaan suvun/ perheen jälkeläisen kanssa.
Kuitenkin...esim. töissä olen ollut tänne tuloni alkupäivistä lähtien......
Äiti paljasti joskus olevansa ylpeä, kun pääsin naimisiin niin hyvän miehen kanssa. Hyvä tuo mies on, mutta en itse määrittelisi ketään avioliiton kautta. Olen kuitenkin opiskellut, luonut itselleni mieluisan uran ja olen äiti nyt jo aikuiselle lapselle.
En minä vaan tiedä. En pidä sukulaisiinikaan yhteyksiä. Minua ei yleensäkään kiinnosta, mitä mieltä muut ihmiset minusta ovat. Tiedän, että jokaiselle löytyy niin tykkääjiä kuin vastustajiakin ja kaikkea siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia=itsekäs
En ole parisuhteessa=itsekäs
En halua passata ja seurustella suvun ehdottamien sinkkupappojen kanssa=itsekäs
Pelkästään suku ei ole tuota mieltä.
Ulospäin piti esittää ihan muuta mitä oli sisältäpäin.
En halua lapsia=itsekäs
En ole parisuhteessa=itsekäs
En halua passata ja seurustella suvun ehdottamien sinkkupappojen kanssa=itsekäs