Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla asiaa,jonka kanssa "vaikea elää"?Syyllisyys tms.
28.09.2010 |
Niin, elikkä itselläni on painanut eräs asia jo vuosia (n. 3 vuotta), ja mietin asiaa päivittäin, vaikka olen jo muuttunut. On ikään kuin pakkomielle asiasta. Tällaisia vastaavia asioita voisi periaatteessa olla vaikka abortti, miehen pettäminen tms... Siis asia, jonka kanssa on vaikea olla ja elää, ei millään pysty käsittelemään asiaa siten ettei se vaivaisi ja kummittelisi.
Itsellä asiaa pahentaa vielä nettikeskustelujen lukeminen, jossa kaltaisiani haukutaan. Ruoskin itseäni oikein etsimällä aiheista tekstejä.
Onko kellään ollut tällaista asiaa elämässä? Miten olette päässeet sen yli? Tämä pilaa mun elämän. Häpeä asiasta niin suuri, etten todellakaan uskalla puhua siitä edes kellekään ammattilaiselle. Mun on vaikea elää asian kanssa. Tosi vaikea. Mulla on kuitenkin pieniä lapsia ja ei ole hyvä miettiä päivät pitkät ko. asiaa. Vaikka yritän ajatella muuta, niin asia unohtuu aina vaan vähäksi aikaa.
Pahin tunne on kait syyllisyys ja huonommuus tuosta asiasta. On vaikea sietää, että olen toiminut väärin. Olisi kiva kuulla vinkkejä ja onko kellään ollut samaa, miten asian on ratkaissut.
Kommentit (16)
avautunut ja saanut pari asiallista vastausta muuta muuten ivallisia haukkuja. Ja niiden perusteella en kyllä kellekään "livenä" enää rupea avautumaan. Joten mikä avuksi? En ole tehnyt mitään laitonta tms., mutta kuitenkin sellaista jota kadun ja harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksestani suosittelen terveyskeskuspsykologia, jos sellainen kunnastanne löytyy.
Tottakai netissä saat asioattomia vastauksia. En tiedä, oletko palstan vaikikäyttäjä, mutta täällä saa lähes viestiin kuin viestiin paljon ihan asiattomia vastauksia, ihan rippumatta siitä, mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oo ainut.mä oon tosin aina morkannu itteäni.en ny tänne viiti kirjoittaa,mistä tunnen syyllisyyttä.
olen 37v, naimisissa 2 lasta. mieheni oisi halunnut pitää, minä en=hain keskeytyslääkkeet.
miksi tein sen?
siksi koska olen hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 37v, naimisissa 2 lasta. mieheni oisi halunnut pitää, minä en=hain keskeytyslääkkeet.
miksi tein sen?
siksi koska olen hirviö.
Hei ota rauhallisesti. Jos teit sen päätöksen, se oli oikea päätös. Valitettavasti tämä palsta on täynnä abortinvastaisia, pyhää vihaa uhkuvia empatiakyvyttömiä pellejä. Mutta mene EHDOTTOMASTI puhumaan asiasta psykologille, sillä se tuntuu haittaavan jokapäiväistä elämääsi!
ja se tulee välillä mieleen kuten ap:n "vaiva". Välillä saan mieleni rauhoittumaan, mutta joskus asia nousee niin pintaan ettei mistään tule mitään. Koen, ettei minulla ole oikeutta elää ja iloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieltäni painaa päivittäin se, että tuhlasin nuoruudestani lähes 10 vuotta fanaattisessa uskonnollisuudessa. Enkä todellakaan kehtaa huudella asiasta ihmisille. Vain saman kokeneet voivat ymmärtää, onneksi heitäkin on.
Olen koettanut etsiä asiasta jotain positiivista. Ainakin olen nyt monta kokemusta rikkaampi ja uskonnollisuudessa oli myös joitakin hyviä asioita.
ja se tulee välillä mieleen kuten ap:n "vaiva". Välillä saan mieleni rauhoittumaan, mutta joskus asia nousee niin pintaan ettei mistään tule mitään. Koen, ettei minulla ole oikeutta elää ja iloita.
Olen tästä puhunut taannoin psykologille (jolla kävin muun asian tiimoilta). Enkä sinänsä häpeä asiaa koska tiedän, että niin moni muukin on abortin tehnyt. En ole ainoa. Toivon että saan tämän anteeksi, sillä ihminen on kuitenkin erehtyväinen ja keskeneräinen. Näin lohdutan itseäni, kun asia puskee päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tekevät virheitä, toiset isompia toiset pienempiä. Olleelle ja menneelle ei voi mitään. Sanottuja sanoja ei saa takaisin. Anna itsellesi anteeksi.
Vaikka en itse ole voinut edes vaikuttaa asiaan.
Isäni ei tiedä, ettei ole biol.isäni. Minä tiedän. Äitini tietää. Painin jatkuvasti sen asian kanssa, että kummalle olisin lojaali vai olisiko parempi olla hiljaa ja jatkaa kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt sinne ammattiauttajalle, ei netissä kannata kirjoitella mitään vakavaa, täällä tulee paskaa niskaan sanoipa mitä tahansa. Ihmiset ovat eri mieltä vain siksi, että haluavat olla eri mieltä, ihan aiheesta riippumatta. Sua auttaisi varmasti paljon jo se, kun voisit puhua asiasta jollekin. Sulla voi myös olla pakko- oireinen häiriö, jossa pientäkin asiaa jää kelaamaan päiväkausiksi. Et varmaankaan ole esim. murhannut ketään, ja mikä tahansa asiasi oli, on psykologi kuullut ja lukenut sellaisesta taatusti monta kertaa aiemminkin. Pohtimasi asia voi olla sellainen, mistä ei edes tarvitse tuntea syyllisyyttä, ja jos onkin, niin siitä voi päästä irti. Mene hakemaan apua. Ennen pitkää muutoin tod näk päädyt ahdistuksen ja masennuksen vuoksi sairaslomalle ja pois töistä ja se ei ainakaan auta mitään.
Ei se ole minusta virhe jos itse kokee sen olleen tilateessa oikea ratkaisu. Vauvan saaminen on suuri asia johon ei joka tilanteessa ole valmis. En itsekään tiedä mitä tekisin jos vauva tulisi tilanteeseen jossa voimat tuntuisivat olevan loppu jo muutenkin.
Ei ole montaa ihmistä maailmassa jolla ei joskus olisi ehkäisy jäänyt käyttämättä tai vaikka kumi puhjennut tai pilleri jäänyt ottamatta. Se ettei silloin ole tullut sattumalta raskaaksi, ei tee heistä ihmisistä sen parempia. Raskauksissa on aina hirveästi onnea ja epäonnea pelissä, suuntaan tai toiseen. On jokaisen tilanteessa olevan etu saada valita mitä siinä tekee.
Ap, anna jo sen asian mennä. Katso taakse ja hyväksy mitä tapahtui. Nää se ketju minkä kautta päädyit tilanteeseen, ymmärrä tapahtumien kulku ja anna niiden mennä. Et ole pätkääkään sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan, elämässä sattuu ja tapahtuu! Huolehdi nyt itsestäsi ja perheestäsi ja keskity tulevaisuuteen.
että se päästäisi sut vapaaksi.