Lue keskustelun säännöt.
Morkkis: Sammakoita suusta 4-vuotiaalle
14.10.2010 |
Lapsi meni pyörimään öljyiseen mutaan, vaikka kuuli jo ennen menoaan, että kielsin. Temppuillut jo aiemminkin, kiusannut pikkusisarusta ym.
No, minä sitten hurjan vihaisena raahaamaan lasta sieltä kurasta pois ja säksätin, että "Mikä nyt on kun et koskaan tottele?"
Sitten sanoin, että lähdetään kotiin. Lapsi lysähti maahan ja jostain syystä suusta pääsi: "En mä ehkä sitten haluakaan sua kotiin. Jää siihen vaan."
Siis eikä! Miksi sanon juuri ne asiat, joita ei saa sanoa. Minä kyllä tiedän, että tuollaisista jää lapselle traumoja. Miksi sanon kuitenkin?
Heitelkää mua kivillä!
Pyysin kyllä anteeksi ja lupasin olla koskaan enää sanomatta niin. Lapsi on vielä herkkä ja yleensä tosi kiltti. Hän reagoi voimakkaasti ja sanoi, että suuttui tosi paljon kun äiti sanoi niin typeriä juttuja.
Olen ollut viime viikot alavireinen ja masentunut monestakin syystä. Jotenkin tuntuu, että huudan lapsille ihan liian helposti. Yleensä kyllä pystyn olemaan sanomatta tuollaisia inhottavia juttuja.
Kommentit (16)
mikä tuossa nyt niin kauhata oli että kivittää pitäis?? onko lapsi ensimmäisesi, kenties ainokainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvänä päivänä kannattaa muistuttaa että äiti rakastaa aina, teki lapsi mitä hyvänsä.
No ei nyt ehkä kivittää tarvi, liioittelen. ;) Lapsi on tosi herkkä ja mun mielestä on aika kaameaa sanoa sille, ettei äiti halua sitä kotiin! Tulistun muutenkin liian äkkiä ja tuntuu välillä, että olen sille ihan vääränlainen äiti. Pitäis vaan jaksaa skarpata, mutta en ikinä muista sitä kun raivostun.
tiedän tunteen, muistan itsekin joskus tilittäneeni tänne vastaavaa joitakin vuosia sitten. Ei toi nyt vielä maailmaa kaada.
että aika moni joskus sanoo suutuspäissään jotain mitä myöhemmin katuu.Itselle tapahtuu melko usein samantapaisia juttuja kun on stressaantunut ja väsynyt.Mulla tosin lapsi on vanhempi ja takertuu jokaiseen sanaan.Välillä tuntuu ettei oikeita sanoja ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ainakin monesti sanon että "jää sit siihen, heippa!" että lapsi oikeesti tajuaa nousta siitä maasta ja lähteä mukaan. ihan normaalia!
Joskus tulee päästettyä suusta sammakoita, mutta minäkin pyydän aina anteeksi jälkikäteen ja selitän, etten oikeasti tarkoittanut sitä ja että äitiäkin kiukutti niin lujaa. Musta pääasia, että aikuinenkin voi myöntää virheensä ja pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee päästettyä suusta sammakoita, mutta minäkin pyydän aina anteeksi jälkikäteen ja selitän, etten oikeasti tarkoittanut sitä ja että äitiäkin kiukutti niin lujaa. Musta pääasia, että aikuinenkin voi myöntää virheensä ja pyytää anteeksi.
ja vaikka se käsiteltiin, aika ajoin se pompsahtaa lapsen suusta edelleen, eli jotain ns traumaa se on tehnyt, vituttaa! Oma moka, ei voi mitään. Mun lapsi on myös erittäin herkkä, ja näemmä erittäin hyvä muistinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinua,ku syyttelet ittees niin kovasti!! kyl ton ikästen kanssa palaa käämit.mistä tulee se luulo,että äitien pitäs olla jotain pyhimyksiä?! joten en kivitä,vaan pyydän että armahdat ittees!
hei, vähän suhteellisuudentajua peliin! Ei ollut kivasti sanottu, mutta elämä on sellaista.
Kun olin itse lapsi, muistan aikuisten sanoneen esimerkiksi "laita lapsi asialle, mene itse perässä" hyvin turhautuneella äänellä, jos en osannut tehdä jotakin. Silloin sitä tunsi olevansa maailman typerin ja osaamattomin ihminen.
Kerran puhuin tästä äidilleni aikuisena. Äitini sanoi, että hänelle sanottiin lapsena sama, mutta rumemmin: "pane paska asialle, mene itse perässä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun menee viimeinen pinna 4.5v ja 6n kanssa niin välillä tulee sanottua vaikka mitä. Että otan afrikasta tilalle toisen lapsen tms.
Toki aina sovitaan, mutta sillä hetkellä kun hiusraja ei enää riitä...niin
Sammakoita ja kyynpoikasia, juu.
Jos mun sanomiset nelivuotiaalleni olis jääneet noin vähiin, niin en yöuniani niistä menettäisi. Ei kannata sunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä turhautuneena tiuskaisin 4-vuotiaalle, kun tämä potki pikkuveljeä ja äitiä eikä suostunut lopettamaan millään, että "pitääkö sulta leikata jalat pois vai onko sun mahdollista olla potkimatta niillä". Siitä muksu järkyttyi niin että lopetti heti, mutta lisäksi loukkaantui pahasti ja itkuisesti torui äitiä kun niin rumasti sanoi.
aina kun minun lapseni kiukkuaa ja uhmailee, niin sanon että "äiti läimäyttää postimerkin pyllylle ja lähettää timbuktuun!" kyllä on siihen paikkaan melkein joka kerta loppunut kiukkuaminen.
tasaisin väliajoin. Aina lupaan pyhästi että en alennu tiuskimaan tai äyskimään uhmaikäiselle, mutta niin ne vaan väsyneenä ja stressaantuneena ne lupaukset unohtuu :(.