Mua pelottaa että mun lapselle sattuu jotain kamalaa
Mulla on ollut koko viikko tosi huono tunne tästä. Pelottaa. Mitään järkevää selitystä tähän ei ole koska mutta tämä tunne on kamala. Mun poika on niin onnettomuus altis että monta kertaa on sattunut jotakin. On mennyt ranne, nilkka, polvi, sormi, on tullut aivotärähdys ja tikkejä... Nyt odotan sitä mopolla kotiin.
Kommentit (17)
Tunne on vain tunne. Mietit liikaa. Keitä teetä ja mene nukkumaan. Kyllä se kossi kotiin tulee.
Ymmärrän hyvin ap. Itselläni on ollut tuo sama "ihan varma" fiilis 20 vuotta... :(
Yritän elää asian kanssa ja olla kuormittamatta peloillani lastani.
mitään pahaa ei voi tapahtua sen vuoksi että olet miettinyt sellaista. usko mua että lapsella on kaikki hyvin
Tervetuloa vanhemmaksi. Itse olen täysin rauhassa vain, kun koko perhe on oman katon alla.
Pakkoajatuksia/ahdistuneisuushäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vanhemmaksi. Itse olen täysin rauhassa vain, kun koko perhe on oman katon alla.
Koti on maailman vaarallisin paikka vai miten ne vakuutustilastot meni?
Toi on kaameaa, toi pelko. Yritä aatella, että harvoin niin pahaa tapahtuu, ettei siitä selviäisi.. sekä lapsi, että äiti 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vanhemmaksi. Itse olen täysin rauhassa vain, kun koko perhe on oman katon alla.
Koti on maailman vaarallisin paikka vai miten ne vakuutustilastot meni?
Tämä tunne ei perustu vakuutustilastoihin, vaan liskoaivoihin! Jälkeläiset pitää olla ruokittuja ja lämpimässä ja mies kotona, sitten on hyvä.
Ystävä joutui menemään ton takia lääkäriin ja syömään jonkun aikaa lääkkeitä ennen kuin helpotti.
Vierailija kirjoitti:
oot vain ihana äiti
Millä perusteella? Ei kuulosta kovin tasapainoiselta.
Olen oikeasti kokenut sen kun tulee se puhelinsoitto että lapseni on joutunut vakavaan onnettomuuteen ja viety ambulanssilla pois. Se hetki kun se iskee tajuntaan, se kylmä väre selkärankaa pitkin, se kun tajuat ettet tiedä onko lapsesi enää hengissä on kylmäävä. Mutta toimit kuin robotti, puhelu puolisolle, kotiin äkkiä, lähdette ajamaan pitkän matkan yliopistosairaalaan, koko ajan vain kuin robotti. Ei sitä kunnolla sisäistänyt. Kun pääsitte perille ja selvisi että lapsi on teho-osasolla ja ollut leikkauksessa ja selviää ja sillon vasta alat itkemään. Elämäni kamalin kokemus.
Mulla on ollut samaa, mutta lapseni ei tosin ole kovin pnnettomuusaltis. Nyt on seitsemän ja jotenkin luotan siihen, että kaikki sujuu hyvin. Toki aina jos miehellä tai pojalla kestää kauemmin kuin normaalisti niin heti kymmenen minuutin jälkeen meen jo aika paniikkiin ja alan kuvitella mitä heille on voinut käydä. Soitan toki heti perään kauhuissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oot vain ihana äiti
Millä perusteella? Ei kuulosta kovin tasapainoiselta.
herkkä ja huolehtivainen, kertoo paljon ihmisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oot vain ihana äiti
Millä perusteella? Ei kuulosta kovin tasapainoiselta.
herkkä ja huolehtivainen, kertoo paljon ihmisestä
Miten toi pelkotiloissa eläminen on huolehtimista?
Varmasti sattuu, mutta jos poika niistä selviää niin on voittaja elämässä! Minulla samanlainen mopopoika.