Mitä et olisi halunnut kuulla silloin, kun erosit?

Mun ero oli asiallisten ihmisten asiallinen ero, johon ei liittynyt kerta kaikkiaan mitään dramatiikkaa. Kasvettiin erilleen, kavereita ollaan edelleen. Oltiin oikeasti erottu henkisesti ja fyysisesti jo vuosia aiemmin, ennen kuin muutettiin virallisesti eri osoitteisiin. 

Silloin ärsytti joiden ihmisten pakonomainen tarve hakea asiasta kauheaa draamaa. Suureen ääneen kauhistelua ja huudahtelua "Ei voi olla todellista, siis mitä?!" ja kaivamalla kaivamista "Oliko siinä siis kolmansia osapuolia, oletko nyt ihan varma ettei ollut ketään kolmatta osapuolta, niin mutta olikohan siinä kuitenkin joku kolmas osapuoli"... Ärsytti. Eikä surullista, suuren elämänmuutoksen keskellä olevaa ihmistä yhtään auta se, että asiaa valtavasti kauhistellaan ja ihmetellään, entistä surkeampi olo siitä vain tulee.

Ei tule mitään mieleen. En saanut kuulla mitään loukkaavaa tai muuten ärsyttävää keneltäkään.

En olisi halunnut kuulla exästä mitään, mutta se tunki tavalla tai toisella elämään 8 vuoden ajan. Onnea vaan sen seuraavalle heilalle, se voi olla melkein kymmenen vuoden kakku vielä eron jälkeen. 

Ero on varmaan yksi niistä hetkistä, jolloin kaverit saattavat mennä täysin uusiksi. Ehkä eronnutta voisi kutsua mukaan ja osoittaa välittämistä viettämällä aikaa yhdessä.

Ja vaikka kuinka hyödyllistä on jutella tapahtuneesta, ihan kaikille korppikotkille ei tarvinne tuottaa tyydytystä avaamalla päättyneen parisuhteen syitä ja syntejä. Keksikää siis joku hyvä lausahdus, jolla torppaatte turhan uteliaat juoruilijat.

Vähän toinen näkökulma; kun erosin moni kysyi, että miksi ihmeessä unelmapari eroaa? Toisekseen moni nainen sanoi, että kadehtii rohkeuttani ja sitä miten hienon elämän rakensin lapsille ja itselleni eron jälkeen. Sanovat haluavansa erota mutta eivät uskaltaneet.

Minä en erityistä rohkeutta itsessäni nähnyt, mutta se varmaan näkyi, että kun pahin suru hälveni lasten ja minun elämästä tuli levollista ja mukavaa.

Jonkun facebook-päivityksen tutulta; "ei voisi ikinä uskoa ketkä ihmiset eroavat... toimivassa suhteessa pitää olla sitä ja tätä... Onneksi ollaan tuon oman ukkoni kanssa yhä 10-vuoden jälkeen kuin vastarakastuneet..."

Rasittava tyyppi kyllä muutenkin, niin ei sinällään yllättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vähän toinen näkökulma; kun erosin moni kysyi, että miksi ihmeessä unelmapari eroaa? Toisekseen moni nainen sanoi, että kadehtii rohkeuttani ja sitä miten hienon elämän rakensin lapsille ja itselleni eron jälkeen. Sanovat haluavansa erota mutta eivät uskaltaneet.

Minä en erityistä rohkeutta itsessäni nähnyt, mutta se varmaan näkyi, että kun pahin suru hälveni lasten ja minun elämästä tuli levollista ja mukavaa.

multa myös moni haki vertaistukea, että miten uskalsit. En osannut oikein vastata, ei ollut vaihtoehtoja. Ei se minusta oo erikoisen rohkeaa jos lähtee kun ei suhde enää ole mikään suhde. Loppuhan se sitten on, eikä siihen voi jäädä venymään ja tuhlaamaan molempien aikaa.

Jos lähtö vaatii jotain erityistä rohkeutta, niin ehkei ole vielä ihan valmis eroamaan. Mikä kiire?