Lue keskustelun säännöt.
Olen antanut kaikkeni lapsille ja unohtanut itseni
17.08.2023 |
Ovat jo isoja mutta huolta on ollut. Se on välillä vyörynyt suurena ja olen tehnyt paljon pitääkseni heidät jaloillaan ja myös tehnyt paljon töitä tietyn elintasonkin eteen. Silti huolehdin heistä yhä-ja huolta on piisannut.
Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jättänyt itseni kakkoseksi. Toki pidän huolta jonkin verran myös itsestä, mutta en riittävästi. Olen ollut välinpitämätön itseni suhteen, lapset ovat olleet edellä.
Nyt on kuitenkin aika muistaa myös itseä ennenkuin on myöhäistä. Mitä olette tehneet itsenne hyväksi samalla kun vielä huoli lapsista painaa?
Kommentit (5)
Tsemppiä <3
Itsellä hirveä huoli pojasta (paljon kaikkea ikävää) ja kyllä siinä vaan unohtaa itsensä. Jotenkin pitäisi täältä rämpiä itsestä huolta pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havahduin samaan asiaan hiljattain. Päätin alkaa panostamaan itseeni enemmän. En voi koko elämääni sivuuttaa itseäni ja ajatella aina ensin muita.
Muistutat ekana itseäsi, että huoli ei auta mitään. Se tekee vain hallaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistutat ekana itseäsi, että huoli ei auta mitään. Se tekee vain hallaa.
Ei auta, mutta millä siitä pääsee eroon?
Itsellä myös sama juttu. Olen painanut duunia mahdollistaakseni tiettyjä asioita, valvonut öitä huolesta soikeana lasten asioiden takia. Siksi olen lihonut ja rupsahtanut ja palkinnut itseä ruualla.
Nyt on tunne että on alettava miettiä myös itseä. Omia lomia, lomamatkoja, liikuntaa, ystävien seuraa.