Miksi fanittavia aikuisia ihmisiä pidetään naiveina/debiileinä?

Ainoastaan fanittavia naisia pidetään, pieni korjaus ap:lle.

Miehet saa mennä bändipaidat viuhuen missä huvittaa, kerätä pikkuautoja ja rassata amerikanrautoja ja käydä kuulemassa ties ketä ja missä.

Mutta auta armias jos nainen tykkää ihan mistä vain. No, joku kapellimestarin fanitus on varmaan sallittua, mutta kaikki muu on merkki tyhmyydestä.

Terveisin aikuinen Ghost-bändin fanittajanainen

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan fanittavia naisia pidetään, pieni korjaus ap:lle.

Miehet saa mennä bändipaidat viuhuen missä huvittaa, kerätä pikkuautoja ja rassata amerikanrautoja ja käydä kuulemassa ties ketä ja missä.

Mutta auta armias jos nainen tykkää ihan mistä vain. No, joku kapellimestarin fanitus on varmaan sallittua, mutta kaikki muu on merkki tyhmyydestä.

Terveisin aikuinen Ghost-bändin fanittajanainen

Kyllä fanittavia miehiäkin halveksitaan. Katso vaikka facesta/instasta naisia peukuttavia setämiehiä. Tai bändidiggareita - eihän se nyt millään mittapuulla ole aikuisen/järkevän ihmisen kriteereitä täyttävää toimintaa.

.

Olin kirjoittamassa että eihän pidetä, mutta toisaalta, itsekin kuitenkin tunnen tarvetta pitää fanitukseni täysin yksityisasiana, eli jotenkin häpeäisin kertoa niistä muille. Koska tosiaan, ajattelen että se rikkoisi kuvan minusta vakavasti otettavana aikuisena ihmisenä, jolla ei ole aikaa eikä halua moiseen paremmin teineille sopivaan hömpötykseen. En silti ajattele tutuista, jotka fanittaa jotain, mitään sen ihmeempää, paitsi yhdestä ikäisestäni noin 50 v naisesta joka fanittaa ihan äärimmäisen seksuaalissävytteisesti erästä irlantilaista näyttelijää. Ei se fanitus itsessään, mutta kun omalla naamallaan twitterissä laittaa kuvia idolistaan ja selityksiä "voi ei, taas p illu märkänä ja pitäisi nukkua" tms niin kyllä se vähän jotenkin irvokkaalta tuntuu.