Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ja isäni tekivät iltatähden ja toivoivat poikaa. Saivatkin kaksostytöt
14.08.2023 |
Synnyttiin keskosina. Kaksoissisko oli minua painavampi ja terve, minä olin vain 1500 g mikä 70-luvulla oli vähän. En osanut/jaksanut hengittää ja minua elvytettiin koko matkalla mitä minua vietiin vastasyntyneiden teho-osastolle. Olin sairaalassa koko 2 kk ja sisareni oli jo aiemmin kotiutettu.
Äitini sai tietää, että odottaa kaksosia kuukautta ennen syntymäämme. Kotiin oli hankittu vain yksi vauvan korisänky pitseineen ym.
Kukaan perheestäni ei käynyt sairaalassaolon ajan katsomassa minua, kait se oli vielä semmoista 70-luvulla. Äitini oli myös todella väsynyt, koska oli iäkäs synnyttäjä ja kaksoissiskoni söi tiheään koska oli vielä niin pieni 2 kg.
Kun minut kotiutettiin nukuin Banaanilaatikossa, Tämå asetelma ei koskaan muuttunut.
Esimerkiksi en ole kertaakaan nukkunut äitini ja isäni vietessä, koska se paikka kuului kaksoissiskolleni. En osanut tätä edes vaatia lapsena ja kaksoissiskoni oli hyvin omistushaluinen äidistä. Ja äiti taas niin väsynyt että antoi siskolleni aina periksi.
Myöhemmin tajusin että äitini oli paljon kiintyneempi kaksoissiskooni johtuen ehkä siitä kahden kuukauden johdosta äidin hoivasta.
Minusta kasvoi ylikiltti lapsi kun janosin rakkautta ja läheisyyttä mitä kaksoissiskoni sai.
Isälläni oli tapana naureskella kaksoissiskoni luonteelle kun oli dominoiva ja voimakastahtoinen, hänelle sallittiin erilaiset luonteen ilmaisut, minulle ei. Vanhemmat eivät enää hänen kanssaan jaksaneet minun kiukkukohtauksia tai läheisyyden kaipausta.
Olemme siskon kanssa epäidenttisiä kaksosia. Vanhemmillani oli tapana kehua siskoni ulkonäköä minua ei huomiotu samalla lailla.
Nyt sain epävakaa persoonallisuus diagnoosin joka kuulemma johtuu vanhempieni vaillinaisesta kiintymyssuhteesta, jouduin aina ansaitsemaan rakkautta, siskoani rakastettiin sellaisena kuin hän on.
Kun tapasin tulevan mieheni, isäni jaksoi 2 vuotta jankuttaa miehelleni että hän oli aivan varma että jään vanhaksipiiiaksi koska kuka mies minut nyt huolisi?
Mieheni myös suuttui, kun kaikissa sukulaisjuhlissa olin aina keittiöpiian asemassa kun muut sisarukseni olivat juhlavieraita. En nuorena edes osanut kyseenalaistaa sitä roolien erilaisuutta koska olin siihen kasvanut koko ikäni.
Vasta kun sain omat lapseni havahduin kuinka väärin minua oli kohdeltu
Kommentit (22)
Kiitos kun jaoit tarinaasi meille, mielenkiintoinen vaikkakin hyvin surullista. Toivon kipinä heräsi maininnasta kuin miehesi suuttui sinun kohtelusta sukulaisjuhlissa, oletko löytänyt traumoistasi huolimatta rakastavan miehen? Kun useinhan traumat tekee sen että vedämme puoleemme samalaisia ihmisiä keiltä lapsuuden traumat saimme. Kaikkea hyvää sinulle, nämä vaikeudet kääntyy varmana sinun voitoksesi, kehityt syvällisen vahvaksi ihmiseksi, kun olet kaiken joutunut valitettavasti rakentamaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä.
Mieheni on erittäin rakastava, tasa-arvoinen, hyvä aviomies ja isä.
Mieheni on aina puolustanut minua. Se ei vain aina mene sukulaisille perille.
Toki kun aloin seurustella niin otin pesäeroa sukulaisiin ym.
Kaksoissiskon kanssa meni hetkeksi välit poikki, kun hänellä oli tapana sekaantua minun elämänvalintoihin ja erään valinnan kanssa hän suuttui siitä minulle. Lopulta tilanne meni siihen että hän sai puhelimessa aina raivokohtauksen kun en suostunut tekemään kuten hän tahtoi. Hän mm olisi halunut päättää mitä puen päälleni ja miten laitatan tukkani ym sellaista. Myös innostukseni liikuntaharrastuksistani ärsytti häntä. Olin pinnallinen ihminen kun laihdutin ja aloin urheilemaan.
Nyt ollaan nähty sukulaisjuhlissa mutta pidän etäisyyttä häneen. En luota häneen vieläkään
Ja siis hurahdin liikuntaan kun tein elämäntapamuutoksen. Kun laihdutin liikakiloni pois, muutin pukeutumistyyliä naisellisempaan, ennen olin aina piilotellut itseäni isojen, tätimäisten vaatteiden alle ja tukka lyhyt.
Kasvatin pitkän tukan jne. Sisko ei tykännyt tyylini muutoksesta. Kun en suostunut hänen tahtoonsa niin suuttui.
Ei uskoisi että tällaista tapahtuu aikuisilla ihmisillä. Mieheni ehdotuksesta laitoin välit poikki. Hän sanoi, ettei tuo ole normaalia puuttumista elämään. Että lopeta tuo yhteys kun joka puhelu loppui minun itkuun.
Vai että ihan banaanilaatikossa nukuit, eikä kukaan käynyt katsomassa sinua sairaalassa. Mistä tiedät?
Sisko pelkää, että haluat "kalifiksi kalifin paikalle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen kertomus tänään. Sinun stoorisi tunnistaa aina.
Sinun miehesi on aivan mahtava lahja elämältä sinulle, kun olet taistellut läpi haasteiden <3
Siskosi itsetunto taitaa perustua sille että hänet nostetaan muiden yläpuolelle ja samalla muita alennetaan. Kun sinä aloit arvostaa itseäsi ja nauttia siitä kuka olet, kokee siskosi sen uhaksi hänen hyvyydelleen. Tavallaan kierosti tuossa on käynyt niin että se siskosi mukava lapsuus koituu hänen haitakseen, ja sinun raadollinen lapsuus sinun voitoksi. Sinä rakennat vaikeuksien kautta itsetuntosi siihen että todella opettelet rakastamaan itseäsi ja valitsemaan enemmän itseä arvostavia ja rakatavia valintoja.
Todella viisaasti olet toiminut jos suhde on noin myrkyllinen. Et tarvitse ketään sellaista ihmistä, joka ei nää sinun kauneutta ja osaa arvostaa sinua, ilman että kääntää sen kaiken uhaksi omalle asemalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että ihan banaanilaatikossa nukuit, eikä kukaan käynyt katsomassa sinua sairaalassa. Mistä tiedät?
Koska sille naurettiin perheestäni. Heistä oli huvittavaa että nukuin banaanilaatikossa.
Ja äitini on itse kertonut ettei kukaan käynyt sairaalassa minua katsomassa, en muista kysyinkö sitä vai kertoiko itse sen asian.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen kertomus tänään. Sinun stoorisi tunnistaa aina.
Olen täällä puhunut jo aiemmin välirikosta.
Ei sun ole pakko uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun miehesi on aivan
mahtava lahja elämältä sinulle, kun olet taistellut läpi haasteiden <3
Siskosi itsetunto taitaa perustua sille että hänet nostetaan muiden yläpuolelle ja samalla muita alennetaan. Kun sinä aloit arvostaa itseäsi ja nauttia siitä kuka olet, kokee siskosi sen uhaksi hänen hyvyydelleen. Tavallaan kierosti tuossa on käynyt niin että se siskosi mukava lapsuus koituu hänen haitakseen, ja sinun raadollinen lapsuus sinun voitoksi. Sinä rakennat vaikeuksien kautta itsetuntosi siihen että todella opettelet rakastamaan itseäsi ja valitsemaan enemmän itseä arvostavia ja rakatavia valintoja.
Todella viisaasti olet toiminut jos suhde on noin myrkyllinen. Et tarvitse ketään sellaista ihmistä, joka ei nää sinun kauneutta ja osaa arvostaa sinua, ilman että kääntää sen kaiken uhaksi omalle asemalleen.
Kiitos. Kauniisti sanottu. Totta on että sisko oli se perheen kaunotar. Minä en. Olin lihava lapsi ja nuori koska söin tyhjyyden tunteeseen ja ruoka oli minulle se ystävä ja läheisyyden lähde kierolla tavalla
Vierailija kirjoitti:
Tällainen kertomus tänään. Sinun stoorisi tunnistaa aina.
Häivy paha .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa elokuvan tai kirjan aiheelta, todella mielenkiintoinen asetelma, vaikkakin hurjaa ajatella että tuo on totta ja elämää sulle. Kaikkee hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa suvussani oli pari tällaista tapausta, yksi heistä edesmennyt isoäitini. Hän asui varhaislapsuudessa parin vuoden ajan sukulaisillaan ja palattuaan vanhemmilleen nämä alkoivat sortaa häntä.
Suomi on täynnä kiltin tytön/pojan syndroomasta kärsiviä miellyttäjiä, jotka vielä keski-iässä takertuvat niihin harvoihin kiintymyksen rippeisiin, joita heitä nenänvartta pitkin katsovat vanhemmat ja sukulaiset heille vaivautuvat joskus harvoin osoittamaan. Rakkauden ja tasavertaisen kohtelun nimissä alistuu ties millaiselle kohtelulle, mutta tosiasia on se, että kiitosta on ihan turha odottaa: perheen musta lammas voi tuoda vaikka kuun taivaalta ja silti hän on perheensä silmissä aina vähän kakka.
Tämä mainitsemani isoäitinikin oli kiltti, uhrautuvainen ja alistuva, mutta silti hänen vanhempansa sanoivat viimeisillä päivilläänkin, kuinka hän oli ilkeä letukka. Tätä hänelle oli hoettu nelivuotiaasta asti.
Suosittelen lämpimästi viilentämään välit tuollaisiin sukulaisiin ja käyttämään energiaansa ihmisiin, jotka sinusta välittävät. Kyllä maailmasta mukavia ihmisiä löytyy
Vierailija kirjoitti:
Huono porvoolainen 🙄😅
Olisipa. Kyllä näitä tapauksia on kun lasta llaiminlyödään niin tunnetasolla kuin fyysisesti.
Vai oliko tapaus Erika Porvoolainen Trolli.
Vain tyhmät ihmiset kuvittelee, ettei tuollaista ns perheen / suvun syntipukki ilmiötä on. Siksi on loukkaavaa kun avaat kipeitä muistoja ja sinun kokemuksia kyseenalaistetaan ja vähätellään
Onpa kurja tilanne. Tuo on jo niin räikeää erilaista kohtelua, että olisi joku sivullinen saanut siihen puuttua. Julmaa.
Et ole suvullesi mitään velkaa, olisin tekemisissä vain jos se tuo AP sinulle jotain hyvää elämään. Jos tuo pelkkää pahaa, jätä heidät omilleen.
Ihanaa että olet löytänyt todellista rakkautta mieheltäsi. Sitä ei ehkä siskosi ole löytänyt, muuten kykenisi itsekin rakastamaan sinua kuin siskon kuuluu.
Täällä yhden perheen musta lammas. Meidän perheessä tilanne ei ole lähellekään noin jyrkkä ja mustavalkoinen, olen myös saanut huomiota jota sisarukseni eivät. En tosin omana itsenäni, vaan olen tietyssä asiassa lahjakas ja olen tuonut vanhemmilleni mainetta ja kunniaa.. Silloin saan kiitosta, mutta muuten olen näkymätön tai se jota syytetään, jonka odotetaan kilttinä ottavan vastuun muiden mokista. Ongelmana on se, etten ole kovin kiltti tai suostuvainen.
Monesta sisaruksestani löytyy myös kultaa ja löytyy sellaisia, jotka ovat inhimillisiä ja siedettäviä kunhan vanhemmat eivät ole paikalla. Sitten on sellaista pahansuopaa, juonittelevaa ja itsekästä osastoa josta pysyn kaukana.
Olemme juuri saamassa ensimmäisen lapsemme ja aion ihan lapsen suojelemiseksi pitää myrkyllisiin ihmisiin mahdollisimman suuren etäisyyden. Ajattelen kuitenkin että johonkin osaan sukua lapsen on hyvä tutustua ettei jää juurettomaksi, siispä annan siedettävälle osastolle mahdollisuuden.
Meidän tilanne on paljon parempi kuin teillä ja silti aiheuttanut tuskaa, ahdistusta ja monet itkut. En voi ymmärtää miten olet selvinnyt ap. Olen suunnattoman iloinen että olet löytänyt hyvän puolison.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurja tilanne. Tuo on jo niin räikeää erilaista kohtelua, että olisi joku sivullinen saanut siihen puuttua. Julmaa.
Et ole suvullesi mitään velkaa, olisin tekemisissä vain jos se tuo AP sinulle jotain hyvää elämään. Jos tuo pelkkää pahaa, jätä heidät omilleen.
Ihanaa että olet löytänyt todellista rakkautta mieheltäsi. Sitä ei ehkä siskosi ole löytänyt, muuten kykenisi itsekin rakastamaan sinua kuin siskon kuuluu.
Täällä yhden perheen musta lammas. Meidän perheessä tilanne ei ole lähellekään noin jyrkkä ja mustavalkoinen, olen myös saanut huomiota jota sisarukseni eivät. En tosin omana itsenäni, vaan olen tietyssä asiassa lahjakas ja olen tuonut vanhemmilleni mainetta ja kunniaa.. Silloin saan kiitosta, mutta muuten olen näkymätön tai se jota syytetään, jonka odotetaan kilttinä ottavan vastuun muiden mokista. Ongelmana on se, etten ole kovin kiltti tai suostuvainen.
Monesta sisaruksestani löytyy myös kultaa ja löytyy sellaisia, jotka ovat inhimillisiä ja siedettäviä kunhan vanhemmat eivät ole paikalla. Sitten on sellaista pahansuopaa, juonittelevaa ja itsekästä osastoa josta pysyn kaukana.
Olemme juuri saamassa ensimmäisen lapsemme ja aion ihan lapsen suojelemiseksi pitää myrkyllisiin ihmisiin mahdollisimman suuren etäisyyden. Ajattelen kuitenkin että johonkin osaan sukua lapsen on hyvä tutustua ettei jää juurettomaksi, siispä annan siedettävälle osastolle mahdollisuuden.
Meidän tilanne on paljon parempi kuin teillä ja silti aiheuttanut tuskaa, ahdistusta ja monet itkut. En voi ymmärtää miten olet selvinnyt ap. Olen suunnattoman iloinen että olet löytänyt hyvän puolison.
Kiitos. Ei sitä ymmärrä lapsena että perheen sisäinen dynamiikka on sairas. Kun on vauvasta saakka tottunut perhedynamiikkaan pitää sitä normaalina tilanteena. Toki sisälläni on paljon surua, vihaa ja pettymystä. Nyt niitä käsittelen,
Kirsikkana kakussa isäni oli hyvin epävakaa, välillä oli ihana isä, välillä väkivaltainen ja pelottava. Koin lapsuudessani paljon turvattomuutta. Minua on hakattu ja annettu piiskaa. Isäni on nukkunut leipäveitsi kädessään, olen nähnyt kun isäni kuristaa äitiäni.
Isäni myös petti äitiäni prostituutioiden kanssa kun jäi kiinni kondomien hallussapidosta.
Päälle päätteeksi olin ala-asteella koulukiusattu. Onneksi vain pojat kiusasivat. Syynä oli se, että olin ensimmäinen koko ikäryhmästä jolla alkoi puberteetti, 10 vuotiaana alkoi menkat, hiukset rasvoittui ja tuli finnejä. Pojat haukkuivat ja nimittelevät, olin ruma lehmä, ällöttävä läski ym.
Se loppui onneksi kun muutkin oppilaat tulivat murrosikään.
Mutta joo, välillä ihmettelen kaiken kokemani jälkeen että olen vielä järjissäni
Ja siis toki isäni oli huono isä, tarkoitan että joskus tapahtui että hän kehui minua esim kun sain koulussa 10 ja stipendin. Näitä harvoja kehuja sain kun olin ansainnut sen.
Muutoin koin mitätöintiä ja vertailua toisiin.
Alue: Aihe vapaa
<3 halit sulle!