Olenko paskaäiti kun en edes halua lähivanhemmuutta?
Lapset 1v 2kk ja 4,5v. Ajattelin alkaa hengailuäidiksi, tapaan lapsia vain silloin kun itseäni sattuu huvittamaan.
Kommentit (16)
no, niin on ollut mullakin. Kyllä tää tästä!
enkä kykene lähivanhemmaksi. Muttei mua huvita edes jäädä samalle paikkakunnalle missä lapset asuvat. Ajattelin muuttaa 400 km päähän ja aloittaa uuden elämän.
tyhmän tempun teet lapsillesi...et yhtään ajattele lapsiasi ja heidän tulevaisuuttaan.
lapset sen aikaa etäisällä. Nyt isä vaatii itselleen lähivanhemmuutta, enkä siksi pysty elämään enää samalla paikkakunnalla etä-äitinä, mieluummin unohdan lapseni kokonaan ja aloitan alusta muualla.
niin on mun isä tehnyt. empä sitä kaipaa.
lapset sen aikaa etäisällä. Nyt isä vaatii itselleen lähivanhemmuutta, enkä siksi pysty elämään enää samalla paikkakunnalla etä-äitinä, mieluummin unohdan lapseni kokonaan ja aloitan alusta muualla.
sulle olisi varmasti helpompaa unohtaa lapset kokonaan (tosin en usko että pystyt siihen...) mutta mieti lapsiasi ja "uhraudu" heidän vuokseen, en usko että voit olla oikeasti onnellinen jos lähdet kauas lapsistasi.. Asiat sitäpaitsi voi vielä järjestyä, älä heitä kirvestä kaivoon.
olet äitinä täysi paska. (tiedät sen itsekin)
Olenko paskaäiti kun en edes halua lähivanhemmuutta?
muuton pienempään asuntoon, johon minulla on ilman lapsia varaa, muutan sitten mieluummin kokonaan eri paikkakunnalle.
Tiedä vaikka siellä saisin tapaturman aiheuttamaan vammaanikin paremman kuntoutuksen mitä nykyisessä kotikaupungissani. Jos mun on pakko muuttaa, muutan sitten kokonaan pois pilaamasta lasteni elämää.
ja tässäkin taas ajatellaan lasten etua, ei äidin.
Jos äitinä hylkään heidät nyt, niin ainakin isompi joutuu terapiaan ja sekös tulee yhteiskunnalle kalliiksi, eli minut pitäisi saada luopumaan lähivanhemmuudesta, mutta pysymään lasteni elämässä, jotta lapseni eivät vaurioidu.
Äidillä ei ole mitään oikeuksia, pelkkiä velvollisuuksia.
ennenkuin kelan eläkepäätös tulee. Sitten voin kuntoutua, kun saan kansaneläkkeen, joka on parempi kuin työttömyyskorvaus.
Totta, mulla on vamma sekä päässä että jalassa.
lähteä takaisin sairaalaan, vaikka mun oli puhe tänä iltana mennä tapaamaan mun lapsia etäisän luo. En nyt taida jaksaakaan kun olen jo oppinut olemaan heistä erossa.
Mä lähden takas osastolle kattomaan salkkareita ja iltapalalle. Moro.
IKINÄ pystyis moisee!ajatuski karmii!
Ihan samalla tavalla kuin mies, joka suostuu tapaamaan lapsiaan vain kerran kuussa ILMAN TAISTELUA on paska isä.
t. isä
ja jos puolikuntoisena joudun muuttamaan, en ainakaan aio helpottaa lasten isän elämää ja jäädä asumaan lähelle lapsiani, jotta hän voisi hyväksikäyttää asuinpaikkaani ja ikävääni ja käyttää minua ilmaisena lapsenvahtina.
Ei kiitos, mieluummin aloitan elämän kokonaan ilman lapsia.
Ei ole edes sektioarpia muistuttamassa synnytyksistä, jotenka kukaan ei koskaan saa tietää mun olevan äiti jos en sitä itse mainitse.
enkä kykene lähivanhemmaksi. Muttei mua huvita edes jäädä samalle paikkakunnalle missä lapset asuvat. Ajattelin muuttaa 400 km päähän ja aloittaa uuden elämän.