Puhuvatko Alzheimerin tautiin sairastuneet jo heti sairauden alussa outoja ja sekavia?

Aika hiljalleen se tauti usein hiipii, ei yön yli.

Äkillinen sekavuus johtuu yleensä pissatulehduksesta tai aivotapahtumasta. Jos sitä ennen ei oireita.

Sairauden alkua voi olla vaikea määrittää. Se saattaa olla jo pitkällä kun se huomataan.

Eivät puhu. Ihmisen kyky esittää tervettä on suuri, ja vielä suurempi on oma tahto kuulua terveisiin, ihanasti ikääntyviin vanhuksiin, joita kaikki ihailevat.

Vaatii joskus lähiomaisilta aikamoista tarkkuutta, sillä sairastunut unohtelee asioita, jotka menevät joissakin tapauksissa pitkään vain ,vanhuuden piikkiin, kertoo asioita (esimerkiksi rappukäytävästä, kaupasta, naspureista, tutuista), jotka olisivat voineet olla tottakin. Oma äitini - erittäin fiksu nainen - kysyi puheluissaan kevyellä äänellään: - Joko tulin kertoneeksi , . . ?

Tarkkana!

Se näkyy ensin hajamielisyytenä ja lipsumisena. Kuten isoäitini, joka kaupan kassalla kailotti kovaan ääneen pankkikortin pin koodin. Oli pöyristynyt kun neuvoin jälkikäteen että ei noin pidä tehdä, joku vielä varastaa sun kassin.

Aluksi ei tiedetty puheita sekaviksi. Olihan se helppo uskoa, että esimerkiksi miniä on juoppo ja yhden lapsen tavarat oli vienyt toinen lapsi. Se sekoitti kovasti sosiaalisia suhteita, kun "valehteli". Ensimmäisiä oireita oli tavaroitten katoaminen ja löytyminen peräti erikoisista paikoista. Tähän liittyi myös se, että joku oli ne varastanut, tai että häntä syytettiin varkaaksi.