Lue keskustelun säännöt.
Antakaa kun purkaudun, jotta pysyn järjissäni...
14.10.2010 |
Tänään on ollut äärimmäisen rasittava päivä kahden lapsen kanssa. Joo, ei ole edes enempää, vain kaksi lasta, ja mä olen niin ärsyyntynyt ja turhautunut että oikein hengästyttää, vaikka istun vaan paikoillani (enkä ole huonokuntoinen, eh heh)
Isompi on ollut kipeänä, ja pois koulusta pari päivää. Tänään on ollut melkein terve, joten hänen pitäisi hoitaa rästiin jääneitä koulutehtäviä tänään. Hänellä ei näytä olevan mitään intoa koko hommaan, istuu vaan huoneessaan, pyörittelee kynää, huokailee, leikkii välillä kun silmä välttää eikä tehtävät edisty yhtään.
Minä olen sitten siinä hänen vieressään vahtimassa ja patistamassa, ja saa kyllä ihan jatkuvasti patistaa, että tekee jotain. Ihan siis siitä alkaen että "kirjoita siihen nyt se numero! no niin, ala kirjoittaa! ja sitten seuraava! kirjoita nyt se seuraava numero! vauhtia!" jne. ja lapsi tekee vaan laiskasti (ei siis enää ole kipeä, ei vaan _viitsi_ ja sitten viivyttelee tahallaan)
aina toisinaan on ollut sitten pakko lähteä pois patistamasta, kun pienempi on tehnyt tuhojaan. Lukittautui mm. vessaan... sitten kun sain pienemmän pois vessasta ja menin takaisin isomman luo, mitään ei oltu taas tehty vaan lapsi leikki ja "haahuili" huoneessaan. Patistin taas tehtävien ääreen ja ihan kädestä pitäen (kirjaimellisesti) tarvi taas patistaa. Ja taas pienempi teki jotain pahaa, jolloin ryntäsin katsomaan ja siivoamaan tuhojälkiä.. sen jälkeen taas isompaa patistamaan hänen huoneeseensa.. huoh. (pienempää ei voi ottaa mukaan isomman huoneeseen, koska siellä on kaikkea mihin pienempi ei saa koskea, ja isompi taas ei voi tehdä läksyjään esim. olkkarissa, koska pienempi olisi sitten koko ajan hänen kimpussaan ja läksyjenteosta ei tulisi tuotakaan vähää)
Kun olen antanut välillä isomman pitää taukoa (esim. kun on tehnyt yhden tehtävän, sitten tauko) niin sitten nämä kaksi ovat tapelleet niin että toinen kirkuu ja toinen huutaa... argh.
Eli ihan yhtä ravaamista koko päivä, isomman huoneeseen patistamaan aktiivisesti -> pienemmän tuhoja korjaamaan -> isompaa patistamaan -> pienemmän tuhoja siivoamaan jne ja välissä näissä tappeluissa erotuomarointia...
Mieskään ei tule kuin vasta joskus yhdeksän jälkeen kotiin töistään, joten hänestä ei ole mitään apua.
En kaipaa mitään neuvoja (koska sellaisia ei tähän tilanteeseen nyt ole) mutta TEETÄ JA SYMPATIAA, KIITOS!
Huh, helpotti. Hengityskin on jo tasaantunut.
Kommentit (7)
sitä sympatiaa! tollastahan se on noitten mukuloiden kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvoja.. vaikket niitä kaipaakaan niin annan yhden. Elä patista läksyjen tekoon. Luulis lapsen oppivan kun muutaman kerran on läksyt tekemättä. Ja sitä paitsi, voishan tuota sanoa lapselle vaikka että sitten kun olet tehny läksyt niin voidaan tehä x tai y. Joku semmonen juttu josta lapsi pitää.
ja sanoin, että saa katsoa, jahka tietty määrä tehtäviä on tehty.. ei näytä auttavan. Hidasta on läksyjen teko edelleen.
Enkä viitsi kyllä lapsen antaa mennä kouluun niin että tehtävät on tekemättä. Eikö se kuitenkin vanhempana ole minun velvollisuuteni katsoa, että lapsi tekee annetut tehtävät...
ap
ps. kiitos sympatioista!
neuvoja.. vaikket niitä kaipaakaan niin annan yhden. Elä patista läksyjen tekoon. Luulis lapsen oppivan kun muutaman kerran on läksyt tekemättä. Ja sitä paitsi, voishan tuota sanoa lapselle vaikka että sitten kun olet tehny läksyt niin voidaan tehä x tai y. Joku semmonen juttu josta lapsi pitää.
Meillä on täysin asioihin jumittuva poika eikä mistään tehtävistä tule kertakaikkiaan mitään jos en kokoajan potki eteenpäin.
Osaa kyllä ja on fiksu, mutta häneltä puuttuu kokonaan omantoiminnanohjaus, eikä yksinkertaisesti pysty etenemään hommissa.
(on diagnosoitu asperger)
Mies (isäpuoli)on sitä mieltä että jos ei itse tee niin kärsiköön. Me olemme jo käyneet koulumme ja nyt on lapsen vuoro.
Olen erimieltä ja haluan tukea lapseni koulunkäyntiä, että saa päättötodistuksen ja jatko-opinnot ovat edes mahdollisia.
Joten tsemppiä! Vanhemman vastuu on suuri.
Hienoa ettet anna periksi mutta lepää välillä :)
koita jaksaa! meillä sama juttu ja monasti viikossa! 10v poika jota ei kiinnosta läksyt pätkääkään 6v eskari tyttö ja hyvin omapäinen ja 10kk poika joka nousee joka paikkaan ja jos ei saa itselleen kipeää niin tavarat lähtee!!! eli sulla on vielä "helppoa" =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta läksyjen tekoon, on nyt 9-v. Olen sanonut vain, että jos et tee, niin selität sitten itse opettajalle. Hoitaa läksyt kiitettävästi itse. Sama juttu kouluun lähtemisen kanssa. Lapsi osaa kellon, en muistuttele lähdöstä. Välillä tekisi kyllä mieleni mutta yritän muistaa, että se on hänen koulunsa, ei minun. Eri asia on sitten jos hän tarvitse apua, autan kun pyytää.
Kyl se siitä!