Järkyttävän huono itsetunto ja pelko aloittaa mitään harrastuksia missä voi mahdollisesti epäonnistua tai joutua nöyryytetyksi/häpeämään.

Apua, mitä sinulle on oikein tehty, että olet päätynyt tuohon jamaa.

Toki aloitat uusia harrastuksia ja menet rohkeasti vaan. Eivät ne ihmiset edes huomaa pieniä vipauksia, kun ovat keskittyneet omaan suoritukseensa.

Hakeudu traumaterapiaan.

Itsellä samaa mutta altistuminen ei tässä tapauksessa riitä.

Myös häpeän käsittely terapiassa vie eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu traumaterapiaan.

Itsellä samaa mutta altistuminen ei tässä tapauksessa riitä.

Myös häpeän käsittely terapiassa vie eteenpäin.

Muista myös että älä seuraa ihmisten ilmeitä yms vaan keskity siihen mitä teet.

Kaikki tekee virheitä eikä toisten tekemät mokat jää edes muistiin. Itsestä vain tuntuu että kaikki huomaa.

Suhtaudu itseesi lempeydellä. Itse hoen välillä itselleni *olen hyvä tyyppi* ja se että jos mokaa niin ei tee susta mitenkään kokonaan huonoa ihmistä. Olet paljon muutakin kuin se hetkellinen tilanne.

Itselläni auttoi jonkin verran lääkitys ja terapia vaikka olen aina ollut myös tuollainen.

Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa? Matalan kynnyksen harrastuspaikkoja kotiseudullasi? Minkä hintaista?

Oikeasti moni miettii samoja asioita uuden edessä. Ei muut ole kiinnostuneita arvostelemaan juuri sinua.

Äitini haukkui ja kohteli minua lapsena kaltoin ja ajattelin pitkään juuri noin kuin sinäkin.

Tosiasia on, että jokainen keskittyy omiin tekemisiin.

Ap, onko todettu diagnooseja? Hoitokontakti?

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti moni miettii samoja asioita uuden edessä. Ei muut ole kiinnostuneita arvostelemaan juuri sinua.

Äitini haukkui ja kohteli minua lapsena kaltoin ja ajattelin pitkään juuri noin kuin sinäkin.

Tosiasia on, että jokainen keskittyy omiin tekemisiin.

Niinpä. Jokaisella ihmisellä on omat epävarmuutensa. Se vain ei näy ulospäin.

Voihan sitä harjoitella vähän etukäteen etäkurssilla tai muuten itsekseen, jos se auttaa. Ja valkkaa kerhoista sen ilmapiiriltään kivoimmantuntuisen. Paljonko jonkun huonosti kasvaneen mulko-naureskelijan oireilu painaa muka vaa'assa? Siinä sitä hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä harjoitella vähän etukäteen etäkurssilla tai muuten itsekseen, jos se auttaa. Ja valkkaa kerhoista sen ilmapiiriltään kivoimmantuntuisen. Paljonko jonkun huonosti kasvaneen mulko-naureskelijan oireilu painaa muka vaa'assa? Siinä sitä hävettävää.

Ei tarvitse harjoitella. Ihminen voi sanoa pää pystyssä, että en tiedä tästä asiasta mitään. Sitä vartenhan sinne mennään, että opitaan, jos opitaan.

Aloittajan ongelma on se, että hän kuvittelee olevansa jatkuvasti muiden arvostelevan silmän alla, vaikka näin ei todellisuudessa olekaan.

Olen se, jota äiti lyttäsi ja aikuisena itse tuomitsin omia tekemisiäni. Siivotessa, ruokaa laittaessa, vaatteita ostaessa jne puhuin itselleni kuin äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä harjoitella vähän etukäteen etäkurssilla tai muuten itsekseen, jos se auttaa. Ja valkkaa kerhoista sen ilmapiiriltään kivoimmantuntuisen. Paljonko jonkun huonosti kasvaneen mulko-naureskelijan oireilu painaa muka vaa'assa? Siinä sitä hävettävää.

Ei tarvitse harjoitella. Ihminen voi sanoa pää pystyssä, että en tiedä tästä asiasta mitään. Sitä vartenhan sinne mennään, että opitaan, jos opitaan.

Aloittajan ongelma on se, että hän kuvittelee olevansa jatkuvasti muiden arvostelevan silmän alla, vaikka näin ei todellisuudessa olekaan.

Olen se, jota äiti lyttäsi ja aikuisena itse tuomitsin omia tekemisiäni. Siivotessa, ruokaa laittaessa, vaatteita ostaessa jne puhuin itselleni kuin äitini.

Niin ja muut ihmiset ihailevat itsevarmuuttani ja harkitsevaitsuuttani. Tosiasiassa pelkäsin avata suutani ja yritin vain pysyä paikoillaan tärisemättä.

Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitse ollakaan.

Siellä uudessa harrastuksessa saattaa olla monta muuta, jotka pelkäävät enemmän. Jokainen ihminen on jollain tavalla "rikki".

Minulla kytkeytyy tuollaisissa tilanteissa ns rohkea vaihde päälle. Hymyilen lähes maanisesti ja heittelen hassuja kommentteja, nauran jne.

Kotona sitten tulee ihan hirveät morkkikset ja hävettää niin, että sattuu ruumiillisesti. :(

Väkivalta ja lasinen lapsuus tämän on kai aiheuttanut. Mollaava lähiympäristö. Olen ajautunut huonoihin suhteisiin vielä aikuisena. Ihan paskaahan tämä on.

Terapiaa haluankin.

Ap

Kokeile ensin harrastusta jossa tiedät (tai luulet tietäväsi) olevasi sysisurkea. Joku Kansalaisopiston savenvalantakurssi esimerkiksi, keski-ikä on 70v ja mummot on suht vaarattomia. Menet tekemään sinne sellaista pökäleitä ja kökköjä joille hirnut itseksesi ja saat huomata ettei ketään muuta kiinnosta. Eikä tartte pelätä että epäonnistutko jos tiedät sen etukäteen!

Tee kurssilla tahallaan virheitä. Pudota kynä, tervehdi väärin, pue paita nurin päin. Saat huomata ettei häpeää kuole, ja sitten se pelottaakin paljon vähemmän.

Aloita harrastuksesta jossa ei tarvitse esitellä aluksi itseä muille. Joskus auttaa jos kertoo, että uusissa tilanteissa menee aluksi lukkoon. Kokeile yhden kerran harrastuksia aluksi. Jos tulee ahdistus, voit kertoa siitäkin tai tarvittaessa poistua. Voimia! Itsensä ylittäminen tuo varmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja lasinen lapsuus tämän on kai aiheuttanut. Mollaava lähiympäristö. Olen ajautunut huonoihin suhteisiin vielä aikuisena. Ihan paskaahan tämä on.

Terapiaa haluankin.

Ap

Kyllä siitä voi mennä parempaan suuntaan kuitenkin. Meitä on satoja tuhansia. Et ole yksin.

Lukeminen voisi olla hyvä harrastus sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Aloita harrastuksesta jossa ei tarvitse esitellä aluksi itseä muille. Joskus auttaa jos kertoo, että uusissa tilanteissa menee aluksi lukkoon. Kokeile yhden kerran harrastuksia aluksi. Jos tulee ahdistus, voit kertoa siitäkin tai tarvittaessa poistua. Voimia! Itsensä ylittäminen tuo varmuutta.

Tuo nyt on vähän sellaista, että pistä vaikka itseäsi vähän likaisella neulalla.

Aloittaja käy läpi ne vaikeat tunteet, mutta palaakin kammioonsa. Siellä miettii, miten kauheata kaikki oli ja tilanne vain pahenee. Haava tulehtuu entisestään.

Ensimmäinen kerta harrastuksissa tai missä tahansa muussa tilanteessa jännittää ihan kaikkia. Presidenttiäkin.

Sen jälkeen jatketaan ja sitten onkin helpompaa. Paino sanalla helpompaa, sillä helppoa ihmisten kanssakäymisissä ei ole koskaan kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja lasinen lapsuus tämän on kai aiheuttanut. Mollaava lähiympäristö. Olen ajautunut huonoihin suhteisiin vielä aikuisena. Ihan paskaahan tämä on.

Terapiaa haluankin.

Ap

Kyllä siitä voi mennä parempaan suuntaan kuitenkin. Meitä on satoja tuhansia. Et ole yksin.

Kiitos tosi paljon kaikille kirjoittaneille. Tiedän teidän olevan oikeassa. Haluan ylittää itseni.

En vain tiedä mikä aivan järkyttävä pää sisäinen häpeä voi tulla jos menen liikaa epämukavuus alueen ulkopuolelle.

Olen kyllä siis tehnyt kaikenlaista mutta kyllä etenkin jokin uusi liikuntaharrastus ryhmässä jännittää valtavasti. Ei voi ymmärtää....

Keho ja mieli on pahin kombo. Jos täytyy olla esillä tai pääkohteena. Se on kyllä paha jos siis joutuu näyttäytymään kokonaisena ihmisenä jossain edessä. Ettei pääse edes piiloon pöydän taakse kun istuu tai ei ole mitään turvaa.

En osaa selittää tätä kaikkea.

Käyn ihan töissä ja vaikutan normaalilta. En ole mikään ujo enkä outo ulospäin. Mutta sisältä olen niin saamarin haavoittunut, että kaikki edellä mainittu vie voimat kropasta ja miltein hajoan.

Energiaa vie tämä kaikki. Olenkin usein todella väsynyt ja parasta on kun saa olla rauhassa kotona. Vaikka sekin harmittaa kun haluaisi elää ja jaksaa kaikkea touhuta.

Ap