Oletko tyytyväinen työelämääsi, kun mietit kokonaisuutta siitä asti, kun aloitit työnteon?

Oon itse joutunut kerran vaihtamaan alaa kokonaan, opiskelin uuden ammatin yhtä innoissani kuin ensimmäisenkin ja ekaan työpaikkaan menin yhtä innoissani kuin nuorena. Jotenkin kaikki mun työpaikat on kuitenkin saaneet tapettua sen alkuinnostuksen hyvin nopeasti. Tiedän, että työ ei ole aina kivaa ja kaikki muut kliseet, mutta tuntuu, että työpaikoilla ankeutetaan ihan ankeuttamisen ilosta.

Olen aina ollut ahkera, luova ongelmanratkaisija. Työelämässä olen oppinut varomaan tosi paljon sitä, ettei missään nimessä astuisi kenenkään varpaille. En puhu pahaa kenestäkään, en osallistu juoruiluun. Kaikilla työpaikoilla suurin osa ihmisistä on aina ollut kivoja enkä ole kokenut kiusaamista tm.

En osaa edes sanoa, mikä se juurisyy on työelämän kurjuuteen. Olen nyt toimistohommissa, aiemmin ihmiskeskeisessä työssä. Jotenkin se ankeus kuitenkin aina luikertelee mukaan. Mikä se on? Mistä se tulee? Periaatteessa tykkään työstäni. Olen miettinyt, että johtuuko ankeutuminen siitä, että työaika on liian pitkä? Onhan kolmasosa vuorokaudesta viitenä päivänä viikossa helkkarin paljon.

Sekava teksti, mutta en osaa pukea tätä vielä kunnolla sanoiksi. Onko muilla vastaavia tuntemuksia? Oletteko päässeet kiinni ankeutumisen juurisyihin?