Jos et itse ota koskaan yhteyttä tuttavaasi, mutta vastaat jos hän kysyy kuulumisia

En sanoisi noin. Minä en ainakaan vain kehtaa häiritä ystäviäni, joilla on paljon enemmän elämässä kiireitä kuin itselläni. Paljon tuttavia, tärkeitä töitä ja kaikkea.

Vastaat lyhyesti ja kohteliaasti

En jotenkin ajattele että olen niin tärkeä että ketään kiinnostais minun yhteydenotot. Monesti myös unohdan ottaa yhteyttä koska olen niin erakko että viihdyn hyvin kuukausia näkemättä ketään kavereita

Minulla se ainakin tarkoittaa, että en halua olla enempää tekemisissä. 

Ei mullakaan ole noin. Ihan kaksipuolista ne ystävyydet on, mutta tunnun aina keskeyttävän kiireisemmät kamuni, joten ihan itsestään on ilman kenenkään syyllistämistä asia hioutunut niin että minä olen se joka on hyvin tavoitettavissa, mutta huono pitämään niitä yhteyksiä, ei onneksi mikään ongelma omalle lähipiirille.

Se tarkoittaa mun kohdalla useimmiten sitä, että ilahdun, sillä olen ajatellut itsekin ottaa yhteyttä silloin tällöin, mutta se aikomus on vain jäänyt tekemättä.

Jos en haluaisi olla yhteydessä en vastaisi, pitkän yhteydenpidottoman ajan jälkeen olisi helppo lopettaa yhteydenpito.

Yleensä ilahdun jos joku ottaa yhteyttä. Aika vaan kuluu niin nopeasti, enkä ehdi kaivata ennen kuin huomaan sen toisen jo laittaneen viestiä. Ja tämä sama koskee kaikkia ystäviäni, viihdyin vain omissa oloissani pidempään kuin moni muu.

Sitä samaa.

Ei ystävyys tarkoita sitä, että saman verran otetaan toiseen yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävyys tarkoita sitä, että saman verran otetaan toiseen yhteyttä.

Jep, tuo on taas jotain neuronormojen keksimää sosiaalista peliä, nepsy-piirteisessä kaveripiirissä meille on taas ihan normaalia että joku katoaa jopa kuukausiksi tutkalta mörköilemään omiin oloihinsa, eikä se tarkoita yhtään mitään negatiivista!

Mulla on Asperger. Onneksi ystävät tietää etten tee mitään velvollisuuden tunnosta, laitan viestiä kun on asiaa. Aidosti kyllä ilahdun jos ystävät kysyy kuulumisia.

Minä ainakin pidän itseäni niin ällöttävänä, että en ns. väkisillä tyrkytä itseäni kenellekään. Ilahdun suuresti, jos minulta kysytään kuulumisia.

Olen itse hyvinkin neutotyypillinen, mutta saamaton yhteydenpidossa. Ilahdun kun ystävä ottaa yhteyttä, itse vain olen jotenkin hidas ja saamaton tuossa asiassa.

Olen huono pitämään yhteyttä "muuten vain". Olen aika introvertti ja viihdyn pitkiäkin aikoja yksin. Toki aina ilolla vastailen, jos joku laittelee viestiä. Yleensä ehdotankin tapaamista, koska vaihdan mieluummin kuulumisia kasvokkain.

Monesti on käynyt niin, että jotkut tuttavat ovat valittaneet yhteydenpidon vähenemisestä, mutta kun päättää sitten joskus kysellä kuulumisia, niin tulee vain lyhyitä ja kyllästyneen kuuloisia vastauksia. Vaikea tietää, milloin arvon majesteettia on sopivaa häiritä ja milloin ei.

Mulla se on enemmän niin, että arastelen ottaa yhteyttä tuttuihin, mutta ilahdun, jos minuun otetaan yhteyttä.

Kyllähän se niin on että niihin pidetään yhteyksiä joihin kiinnostaa pitää. Kaikki muu on selittelyä.

Yleensä tutut on hätäisempiä, mulla voi kestää pitkäänkin että kaipaan juttuseuraa. Eli toiset vaan ehtii ensin.

Mä olen kokonaan lopettanut kuulumisten kyselyt sellaisilta, jotka viivyttää pitkään vastaamista, ja eivät koskaan pyydä meitä mihinkään, tai sitten jotka eivät välitä terveisiä perille ja takaisin.

Olen todella huono pitämään yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja sukulaisiin, en halua että niin olisi mutta jos en olisi niin introvertti ja erakko luonne niin tottakai ottaisin sitten enemmän yhteyttä.