Puhjennu pienimuotoista alkoholinhimoa. Alkoholismia?

Aikoinaan juominen oli niin sanotusti hyvin kontrollissa. En tuntenu siihen erityisemmin tarvetta muuta kuin kaverien kanssa jos nekin joi. Edellisen ahdistavan parisuhteen lopussa kaksi vuotta sitten mulla alko yhtäkkiä nousta outoja haluja lähteä yksin juomaan. En sitä juuri tehnyt ja alkoholinkäyttö pysyi aisoissa.

Sitten parisuhde päättyi samana syksynä ja mulla puhkesi todella paha masennus. Olin käytännössä sängyn pohjalla puoli vuotta. Tiesin että alkoholi on pahasta masennukselle, joten join ehkä muutaman kaljan kuukaudessa jos sitäkään.

Kun masennus alkoi vuosi sitten edes vähän hellittää, niin lähdin kavereiden kanssa usein ryyppäämään. Noina ryyppyreissuina voin sanoa tunteneeni edes vähän iloa. Kun masennusoireet eivät ryyppäämisestä pahentuneet, niin en nähnyt syytä rajoittaa. Aloin töihin palattuani käyttää alkoholia vähän miten sattuu. Jos bussia joutui odottamaan 30 min, niin se oli aina syy käydä kaljalla lähimmässä baarissa. En lähtenyt juuri koskaan yksin kunnolla ryyppäämään, mutta alkoholia kului kyllä silti paljon ja eräissä labrakokeissakin tuli ilmi että jotkin arvot olivat huolestuttavasti koholla sen takia.

Viime keväänä masennus katosi ja alkoholinkäyttökin väheni samalla asteittain. Huomaan kuitenkin, että edelleen tunnen tarvetta käydä vaikka työpäivän päätteeksi yksin yhdellä. Ja yksi muuttuu helposti kahdeksi tai kolmeksi jos sille tielle lähden. Harvoin kylläkään lähden.

Tarve on kuitenkin vähän huolestuttava asia.