Mitä piirrettä ihmiset ovat inhonneet sinussa?

Nykyisin pidän mölyt mahassani.

varmaan vieläkin on samanlaisia piirteitä havaittavissa. Olen kuitenkin pyrkinyt muuttamaan käytöstäni kuultuani tuon.

en oikein osaa selittää, mutta olen ison perheen tytär ja aina vähän joutunut kamppailemaan hyväksytyksi tulemisesta. Koulussa minua kiusattiin, ja kaikesta tästä on jäänyt taustalle lymyilemään hylätyksi tulemisen pelko. Se on kyllä ajan kanssa helpottanut, mutta uskon semmoisen tietynlaisen varovaisuuden ja miellyttämishalun olevan minussa ikävin piirre.



En silti usko, että oikeastaan kukaan minua inhoaa, en taida herättää niin vahvoja negatiivisia tunteita. En ainakaan ole ikinä huomannut. Edes ne kiusaajat lapsena eivät inhonneet, kunhan vain kiusasivat. :D

yritin toki muuttaa tapojani, mutta eniten auttoi aika eli "aikuistuminen" ja lastensaanti yms. Nykyään mua ei samaksi ihmiseksi tuntisi.

joka häiritsee toisten ilonpitoa... kun haluavat vetää perskännit...

Jep.

Työpaikalla keksivät lisänimeksi hankala. ;)



Olen se, joka muitten nyökytellessä sanoo ääneen NIIN, MUTTA...

ei nyt ehkä inhonneet, mutta sanoneet että asiat voi ilmaista kauniimminkin. En ole muuttanut, minä olen minä ja läheisten on se kestettävä, puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Narkki on narkki ja juoppo on juoppo ja lutka on lutka ja minulta ei sympatiaa heru. Olen julma.

Ensimmäisen allekirjoitan täysin, toista en. Nyttemmin siis puran väittelyhaluani keskustelufoorumeilla, livenä valitsen keskusteluseurani tarkemmin silloin kun sillä tuulella olen.

samasta aiheesta myös kiitelty. Ehkä en osaa aina valita oikeaa kohtaa... Kerran melkein sain töissä turpaani, kun s-postiviestini tulkittiin juuri sitä äärilaitaa myöten pilkuntarkkaan. Olen sittemmin ollut tarkempi sanoissani juuri s-postin kautta menevissä viesteissä, eritoten ihmisille, jotka ei mua tunne paremmin. Lähipiirissä työpaikalla herja lentää ihan kuten ennenkin eikä tarvii pelätä saavansa nekkuun.

Esim. työpaikalla tai harrastuspiireissä saatan takertua johonkin ideaan tai mielipiteeseen ja puolustan sitä äänekkäästi. Osaan kuitenkin taipua tai muuttaa mielipidettäni, jos vastaehdotus esitetään ja perustellaan hyvin. Ongelmana on vain se, että suomalaiset ovat helposti hiljaa ja kommentoivat sitten palaverin jälkeen selän takana, eivätkä saa suutaan auki oikealla hetkellä. Olen kyllä tiedostanut asian ja opetellut kyselemään mielipiteitä ja odottamaan rauhassa ennen oman asiani esiin nostamista. Sitten kun on esim. harrastuspiirissä yhdessä päätetty joku idea, niin seison sen takana harrastuksen edun nimessä. Sikäli olen siis lojaali, vaikka saattaisin olla eri mieltä aluksi. Osaan etsiä hyviä puolia vaihtoehdosta kuin vaihtoehdosta. :)

ja hermostuneisuus.



inhoaja: oma mies

Esim. työpaikalla tai harrastuspiireissä saatan takertua johonkin ideaan tai mielipiteeseen ja puolustan sitä äänekkäästi. Osaan kuitenkin taipua tai muuttaa mielipidettäni, jos vastaehdotus esitetään ja perustellaan hyvin. Ongelmana on vain se, että suomalaiset ovat helposti hiljaa ja kommentoivat sitten palaverin jälkeen selän takana, eivätkä saa suutaan auki oikealla hetkellä. Olen kyllä tiedostanut asian ja opetellut kyselemään mielipiteitä ja odottamaan rauhassa ennen oman asiani esiin nostamista. Sitten kun on esim. harrastuspiirissä yhdessä päätetty joku idea, niin seison sen takana harrastuksen edun nimessä. Sikäli olen siis lojaali, vaikka saattaisin olla eri mieltä aluksi. Osaan etsiä hyviä puolia vaihtoehdosta kuin vaihtoehdosta. :)

Tämä kuvaa minuakin aika hyvin. Minulla myös jonkun muun mainitsemaa väittelyintoa ja minulle on valitettu joskus nuoruudessa liian voimakkaista mielipiteistä.

Kaipaan ratkaisuja ja en pidä pöydälle jätetyistä tai ratkaisemattomista tuloksista, enkä ongelmien maton alle lakaisuista. Otan mielelläni asiat esiin, jotta niille voidaan tehdä jotain. Annan helposti palautetta, mutta pyrin perustelemaan sen ja muotoilemaan vähemmän ärsyttävästi, joskus voi tuo muotoilu tehdä tiukkaa. Otan kaikkien mielipiteen huomioon ja olen perinpohjainen.

Töissä olen asiallisempi ja harvoin koen intohimoja, mutta vapaa-aikana niitä intohimoja on enemmän- varsinkin kun lapsista puhutaan. Toisaalta töissä olen tottunut miettimään ongelmia ja niihin ratkaisuja, sekä huomioimaan kaikki asiaan liittyvät tekijät ja henkilöt (myös ne hiljaiset jotka eivät itse avaa suutaan helposti). Tätä samaa mallia odotan sitten vapaa-aikanakin. Ehdottomasti odotan että vastuut ovat selvät ja tiedotus hoidetaan. Kun asia on läpikäyty riittävästi kaikkien kantilta ja yhdessä sovittu ratkaisu/toimintamalli, niin sitä sitten noudatan.

Kuulun siihen koulukuntaan että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Toiset sitten saattavat kokea että jos vien jotain asiaa eteenpäin, niin ärsytän heitä, koska ovat eri mieltä. Tosin usein nämä ihmiset kertovat tälläistä sitten selän takana toisille, eivätkä tule suoraan keskustelemaan.

ja optimistinen, opiskelukavereiden mielestä tietenkin siten esim. pinnallinen, ei-uskottava. En kuitenkaan alkanut synkistellä, vaikka ärsytin monia.

etsin aina sen harmaan alueen, kyseenalaistin myös usein sekä luokkalaisteni että opettajan mielipiteet. Toiset kun olisivat vain halunneet nukkua rauhassa.

Mies vihaa sitä että en itke ihmisten nähden ja jos vahinko käy en halua nähdä niitä ihmisiä pitkään aikaan(seurusteluaikana kävi näin kerran miehen kanssa, enkä suostunut tapaamaan häntä miltei kuukauteen sen takia).

Mies myös vihaa sitä että riitatilanteissa menen hiljaiseksi ja lähden lenkille.

Hänen mielestään myös vähättelen itseäni.



Itse en allekirjoita mitään noista ärsyttäväksi piirteeksi itsessäni.

Enkä mielestäni vähättele itseäni. Tiedän vain mihin pystyn ja millä tavalla. Tiedän myös että en ole kedon kaunein kukka, mutta toisaalta kukkiihan ne perunatkin.

Olen ollut myös suorastaan miehenkipeä, flirttaillut ihan liikaa ja mauttomasti.

Kaipaan ratkaisuja ja en pidä pöydälle jätetyistä tai ratkaisemattomista tuloksista, enkä ongelmien maton alle lakaisuista. Otan mielelläni asiat esiin, jotta niille voidaan tehdä jotain. Annan helposti palautetta, mutta pyrin perustelemaan sen ja muotoilemaan vähemmän ärsyttävästi, joskus voi tuo muotoilu tehdä tiukkaa. Otan kaikkien mielipiteen huomioon ja olen perinpohjainen.

En tiedä osuuko tämä muihin samanlaisiin, mutta ärsyynnyin etenkin nuorempana ihan tolkuttomasti ihmisistä, joilla ei ollut mielipidettä jostakin asiasta.

Ärsyynnyn vieläkin tuosta mielipiteettömyydestä silloin kun kaipaan johonkin asiaan ratkaisua. Esim. mihin mennään syömään, mikä elokuva katsotaan tms. "Ihan sama" on raivostuttavin vastaus minkä tiedän.

Pidän kuitenkin ärsytykseni kurissa, paitsi silloin jos tämä "ihan sama" -tyyppi alkaa jälkikäteen arvostella ratkaisuani. Silloin annan kyllä soida, että olisi voinut ottaa osaa sitten päätöksentekoon!

toisten keskeyttämisestä sekä pessimismistä. En näytä muuttuvan.