Harkinta- aika avioero?
Viisi kuukautta sitten mieheni ilmoitti ettei jaksa enää riitelyä eikä rakasta minua. Takana 30 vuotta yhteiseloa, lapset asuvat jo omillaan ja vihdoin meillä olisi ollut stressitttömänpää aikaa myös meille kahdelle. Hän yllättyi kun minä en halunnut eroa vaan että selvitetään ongelmanme.
Vuosia minä olen ongelmistamme puhunut ja yrittänyt selvittää miten saisimme parisuhteemme toimimaan paremmin., hän vetäytyy ja alkaa haukkumaan itseään, syyllistyy kaikesta.
Kaikkensa on perheen eteen tehnyt vaan minulle ei mikään riitä
Kommunikointi ongelmat mielestäni meillä haastavinta.
Koti laitettu myyntiin ja alun shokkiaikaa luunittamatta olemme eläneet avioparina raivaten kotiamme myyntikuntoon.
Rakastaa kuitenkin, sanoin ja teoin osoittanut vaan ei näe yhteistä tulevaisuutta että asuisimme yhdessä.
Näköalattomuutta hänellä tulevaisuudesta kaikin tavoin. Käymme pariterapiassa ja menneisyyttä selvitelty ja todettu kuinka stressavassa elämässä olemme eläneet. Ikävää että vaimo on se joka ilmeisesti suurin syntipukki eikä näe omien valintojen (työnarkomaani, suorittaja) merkitystä omaan jaksamiseen.
Kuinka kauan te antaisitte aikaa selvittää mitä toinen tahtoo. Tämä on syönyt itsetuntoa mutta myös vahvistanut toisella tavalla.
Riipaisevaa on luopua kaikesta, menetetyistä unelmista jotka ei toteutuneet. Yksinäisyydestä josta tuli turvasatama vuosien ajan. Luovutanko ja mistä voimia lähteä?
Hän sanoo että hänellä on oikeus omiin tunteisiin, miten sinä kokisit 30 vuoden jälkeen tilanteen kun toinen ei tiedä mitä tahtoo ja osoittaa kuitenkin koko ajan välittävänsä?
Ei pettämistä, alkoholia ym. Sekoittamassa soppaa.
Kommentit (10)
En minäkään jaksaisi tuollaista ylianalysoivaa ja uhriutuvaa paskaa edes kolmea vuotta, saati kolmeakymmentä.
Oletko varma, ettei ole toista naista?
Kuinka vanhoja olette?
Se mies ei muutu. Ei ota vastuuta, vaan pakenee. Hän ei halua kehittää itseään, eikä teidän suhdetta. Etkö ole 30 vuodessa oppinut miestäsi tuntemaan? Nyt voit vielä elää hyvää elämää ilman tällaista kiviriippaa. Hän ei tule muuttumaan haluamaksesi.
Jos mulle vaimo sanoisi että *olet näköalaton tulevaisuuden suhteen* niin purskahtaisin nauruun ja käskisin mennä vaikka tyhjentämään astianpesukoneen tai lähtemään ulos.
Tämä on JUST sitä voimaantumispaskaa joka sekoittaa naisten päät. Pohjoismaisen naisen perusolotila on tyytymättömyys, ja siellä pienessä päässä kehitellään jos jonkinlaisia höpöhöpöteorioita varsinkin parisuhteen kriisitilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Se mies ei muutu. Ei ota vastuuta, vaan pakenee. Hän ei halua kehittää itseään, eikä teidän suhdetta. Etkö ole 30 vuodessa oppinut miestäsi tuntemaan? Nyt voit vielä elää hyvää elämää ilman tällaista kiviriippaa. Hän ei tule muuttumaan haluamaksesi.
Kunnon miesvihaiset erokiimatsempit sieltä. Oletko ylpeä itsestäsi?
Jos puoliso ilmoittaa haluavansa eron niin miksi sinä haluat suhdetta jatkaa?
"Viisi kuukautta sitten mieheni ilmoitti ettei jaksa enää riitelyä eikä rakasta minua."
Usko pois, toi on se totuus, jonka mies on jo suustansa päästänyt.
Noin sanoi munkin mies. Siinä yritettiin sitten kuitenkin muutama vuosi, kunnes vaihtoi minut lennosta salarakkaaseensa. 21 yhteisen vuoden jälkeen. Että silleen.
Jos luottamus ja kunnioitus ei ole mennyt, niin on täysin mahdollista selvittää asiat. Mitä mieltä terapeutti on? Onko eväitä rakentaa puhtaalta pöydältä uutta yhteyttä vai näkeekö jopa terapeutti ettei toivoa ole? Yleensä antavat jonkun kannan muutaman vastaanoton jälkeen.
Se että vain sinua syyllistetään suhteen tilasta, on kyllä merkki siitä ettei mies ole ollut tse valmis ottamaan vastuuta omista virheistään . Itsellä sama tilanne päällä. Kaikkeen kritiikkiin saa vastauksen, että "aina sä valita" ja "jaa jaa, mä ol n vaan tehnyt kaiken väärin" on lo uhriudutaan eikä suostuta myöntämään omia virheitä. Anteeksi pyynnöstä puhumattakaan
Sellainen tarina sieltä. Mies on roisto, nainen on uhri, jne jne samaa tuttua höyryävää sontaa. Nothing to see here, move on.