Onko teillä ollut aikoja, ettette jaksa tai halua pitää yhteyttä teille tärkeisiin ihmisiin?
Minä välitän kovasti lapsuudenperheestäni eli äidistä ja sisaruksista. Tällä hetkellä vaan olen niin totaalisen kyllästynyt, en yhtään jaksaisi nähdä heitä tai muutenkaan pitää yhteyttä. En osaa sanoa edes mistä se johtuu. Ollaan nähty aika usein nyt kesän aikana ja jotenkin ollaan kaikki niin eri tilanteessa ja tulee helposti pieniä erimielisyyksiä. Mietin että miten toimin kun otan etäisyyttä perheeseeni? En halua katkoa välejä missään nimessä, mutta tuntuu että on jonkin muutoksen aika ja tarvitsen omaa tilaa. Olen siis perheellinen kolmekymppinen nainen ja tähän asti elämääni aina miellyttänyt etenkin omaa äitiäni. Nyt en enää halua. Kokemuksia?
Kommentit (6)
Kiitos edellisestä. Lisää kokemuksia?
Kyllä. Oman perheen perustamisen jälkeen en ole jaksanut tai halunnut pitää paljoakaan yhteyttä lähisukulaisiini tai ystäviini. Minulla on ensinnäkin niin erilaisia mielipiteitä kuin heillä, ettei ole oikein puhuttavaakaan. Enkä halua riidellä mielipiteistä kenenkään kanssa. Olen ehkä sukuni liberaalein ja positiivisin ihminen, enkä halua kuunnella negatiivista valitusta mistään asiasta. Joten yhteyttä pidän minimaalisesti jos ollenkaan.
On.
Olen 70 v mummu, miniäni mielestä minun pitäisi kutsua heitä (kolme pientä lasta) jatkuvasti kahville, että lapset pääsee mummin luo leikkimään. Käyn heillä viikottain hoitamassa muksuja, joskus tuntitolkulla. Rakkaita ovat, mutta kun ei jaksaisi aina niitten jälkiä siivota. Ja kotini on 80 m2 kolmio, heillä liki 200 m2, pelkkä olohuone on yli 30 m2, hiukan on enemmän tilaa seillä. En millään jaksaisi ottaa maksuista elämäntehtävää enää.
Huoh!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Oman perheen perustamisen jälkeen en ole jaksanut tai halunnut pitää paljoakaan yhteyttä lähisukulaisiini tai ystäviini. Minulla on ensinnäkin niin erilaisia mielipiteitä kuin heillä, ettei ole oikein puhuttavaakaan. Enkä halua riidellä mielipiteistä kenenkään kanssa. Olen ehkä sukuni liberaalein ja positiivisin ihminen, enkä halua kuunnella negatiivista valitusta mistään asiasta. Joten yhteyttä pidän minimaalisesti jos ollenkaan.
Sinusta ei kyllä tekstisi perusteella saa positiivista vaikutelmaa. Päinvastoin.
Joo, elämäntilanteiden erilaisuuden vuoksi on ollut hiljaisempia aikoja suht läheisten ihmisten kanssa. Itselläni ei ole lapsia ja oikeastaan mikään ihmissuhde ei ole selvinnyt ilman pientä hiljenemistä siitä, että toinen osapuoli on saanut lapsen. Läheisin ystäväni on vielä koeponnistamatta: hänkin on toistaiseksi lapseton. Isääni olen käytännössä katkaissut välit vuosia sitten ja äiti on kuollut, joten vanhempien osalta en voi nyt jakaa omia kokemuksia.
on tuttua jos on kuormittava aika elämässä.ilmoita että tarvit lepoa ja omaa aikaa omiin asioihin."kyläilen nyt pari kuukautta vähemmän ,on kiireitä" tms. voi sanoa ja ottaa omaa aikaa. eikä tarvi loukata.ilmotat vaan et tarvit omaa aikaa etkä kyläile tai soittele.