Millaisessa mielentilassa olit kun sorruit syrjähyppyyn?

Maniassa. Oli virhe mut minkäs teet.

Hyvässä mielessä. Kaduttaa nyt, mutta ei voi mitään. Puoliso ei tiedä.

Jos syrjähyppy on systemaattista ja tapa.

Oletus että siihen on itsellä oikeus koska on parempi.

Arvokkaampi.

Mielenkiintoisempi.

Oikeutettu henkilö.???

Oikeutettu parempaan elämään kun oikea menninkäinen osuu kohdalle

(!tarpeeksi auttavainen ja johdateltavissa oleva henkilö osallistumaan kuluihin )

Jota sitten voi pettää kun on itse oikeutettu... Tekemään mitä haluaa ilman että puolisolle tarvitsisi olla rehellinen...

Exäkin petti kaikkialla kaiken aikaa

Ja jankutti

Kivivasaralla päähän

Kympin majava

Nuori, rakastunut. Minussa roikkui mies, joka ei suostunut eroon kuin pakon edessä.

Juuri ymmärtänyt olevani pitkässä onnettomassa liitossa.

Korviani myöten rakastuneessa. Ja edelleen olen, sen saman syrjähypyn kanssa.

Alkoholi näyttelee mukana monessa, valtaosassa varmaankin.

Sorruin?

Kyllä mä ihan tietoisesti siihen tähtäsin.

Olen päämäärätietoinen ihminen ja tottunut saamaan haluamani.

Erittäin, erittäin harva nainen sanoo mulle ei .

T. Kiekkomies

Itsetuhoisessa. Kerroin myöhemmin miehelle, että mut raiskattiin, mutta ei uskonut.

Villin naisen tilassa.

Siinä tilassa, kun sain tietää miehen pettäneen. Ei kun sama peli ihan varta vasten.

Silloin luulin, että olin valaistunut ja vapautunut parisuhdekäsityksen normeista. Luulin voimaantuneesti seuraavani kehoni aistimuksia ja nautintoa.

Nyt näen, että se oli jonkinlainen hypomania.

Vierailija kirjoitti:

Itsetuhoisessa. Kerroin myöhemmin miehelle, että mut raiskattiin, mutta ei uskonut.

Mun ex-mies uskoi.

Elin väkivaltaisessa suhteessa ja mieheni oli juuri pahoinpidellyt minut niin että luulin että oikeasti olisin kuollut. En kuollut rahaa mutta heräsin ja aloin etsimään jotakin pakokeinoa siitä elämästä

Vierailija kirjoitti:

Itsetuhoisessa. Kerroin myöhemmin miehelle, että mut raiskattiin, mutta ei uskonut.

Mikä raiskaus se on johon itse suostuu?

Erittäin onnettomassa ja luovuttaneessa tilassa. Muissa kaikki vihaa syrjähyppyä mut tuo oli kyl elämäni paras päätös.

Totaalisen uupunut, maailma oli harmaa, mies räksytti kotona kaikesta ja oli ärtynyt 24/7. Mikään ei kelvannut. Oli uupunut siihen hiipimiseen, varomiseen ja puurtamiseen ettei olisi huomauteltavaa. Sitten tuli vastaan mies joka työmatkalla kohteli minua kuin arvokasta ihmistä, naista, oli positiivinen ja antoi kaikesta hyvää palautetta. Sen 2 viikon aikan tunsin eläväni enemmän ja tunsin itseni tärkeämmäksi ja arvostetummaksi kuin koko suhteen aikana silloiseen mieheeni. Avasi silmät sille mitä maailmassa voi olla ja erosin. 3 vuotta meni että pääsin edellisen suhteen uupumuksesta yli ja sain itseni jonkinmoiseen kuosiin taas.

Jännä, että kaikki kommentoijat naisia.

No sehän on selvä.

Kerran villi aina villi.