Onko ensimmäisen lapsen kaipuu sama kuin vaikka viidennen?
Olen jo pitkään ihmetellyt jos ihmisellä on jo viisi lasta ja haluaa kuudennen niin kehtaa verrata sitä lapsettomaan pariskuntaan ettei se hänen uuden vauvan kaipuu ole sen pienempi kuin ihmisen jolla ei ole vielä yhtään lasta.
Jotenkin hämmästyttää myös miten viiden äiti haikailee jatkuvasti uuden vauvan perään. Saattaa olla jopa masentunut epäonnistumisten vuoksi... eikö kannattaisi pitää niistä 5 huolta ja olla hyvä äiti kuin se että jatkuvasti saa keskenmenoja ja masennusta kun sitä kuudetta ei vain kuulu? Miten sanoa se tällaiselle ihmiselle vai pitääkö sitä sanoa?
Kommentit (3)
kaipuu niin suuri että se saa unohtamaan että voisi olla kiitollinen ja tyytyväinen heistä kuin että koko perhe kärsii siitä että halutaan aina vain uutta?
Lapsen kaipuuta on vaikka olisikin ennestään lapsia mutta verrata sitä lapsettoman pariskunnan kaipuuseen on mielestäni väärin.
Muistan kun kolmannen lapsen jälkeen olin töissä ja podin kovaa vauvakuumetta vaikka olin päättänyt ettei meille enää vauvoja tule. Se vain tuli siinä vaiheessa kun kolmas lapsi oli 3v. Ihailin kaikkia vauvoja ja raskaana olevia naisia.
Ehkä paras ettei tällaiselle äidille sano asiasta mitään. Tunteet on pinnassa ja saattaa tulla sanottua puolin ja toisin sellaisia asioita mitä katuu jälkeen päin.
Sitä ensimmäistä yrittäessä aloin olla loppuvaiheessa jo epätoivoinen, miksi en tule raskaaksi. Menkkojen alkaessa itkin, eikö vieläkään. Voi sitä onnea kun vihdoin testi näytti positiivista.
Toista lasta haluttiin myös, mutta ei se ollu lähelläkään epätoivoa se yritysaika. Aina kun kuukautiset alkoi, mietin että no, ei voi mitään, ehkä ensi kuussa sitten.
Mun mielestä jotain outoa ihmisessä jolle viidennen vauvan pitkä yrittäminen saa aikaan epätoivoa. Miksi ne entiset lapset ei riitä? vai onko kyse siitä että hän haluaa jälleen uuden VAUVAN? Ja vauvan kasvaessa taaperoksi, halutaan jälleen uutta vauvaa...