Oletko tajuttomassa tilassa irronut kehostasi?
Kellään tällaista kokemusta, että on ollut tajuton ja leijaillut oman kehonsa yläpuolella?
Kommentit (52)
Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.
En. Mikä osa minusta pitäisi irrota, jos olen tajuton?
En ollut tajuton, mutta nukahtamassa, kun tajusin leijuvani katon rajassa.
Käänsin kylkeä ja hups, olin takaisin kehossani.
Vinha kokemus.
En ole, mutta lapsena näin usein selkounia ja ne päättyivät joskus sellaiseen kokemukseen, että tipuin korkealta takaisin sänkyyn, ja sitten heräsin. Aikusena en ole moisia kokenut, mutta muutaman kerran saanut aikaiseksi lyhyen selkounen (ilman tuollaista tippumiskokemusta).
Mulla on sellainen muistikuva, kun katsoin katsoin leikkaussalin katon rajassa omaa sydänleikkaustani. Olin 4-vuotias silloin.
Vierailija kirjoitti:
En. Mikä osa minusta pitäisi irrota, jos olen tajuton?
Tietoisuus, kästys minästä. Ajattele niin, että aivot ovat ikään kuin radiolähetin, tietoisuus on se missä on ohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen muistikuva, kun katsoin katsoin leikkaussalin katon rajassa omaa sydänleikkaustani. Olin 4-vuotias silloin.
Minkälainen vaikutus tällä on ollut sinuun jälkikäteen? Oletko kertonut muille kokemuksestasi ja miten he reagoivat?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen muistikuva, kun katsoin katsoin leikkaussalin katon rajassa omaa sydänleikkaustani. Olin 4-vuotias silloin.
Miten näköhermosi pääsivät kattoon asti katsomaan itseäsi? Aika outoa.
Minäkin olin neljävuotiaana isossa leikkauksessa, mutta ei tullut irtoamiskokemusta. Aika arkisia asioita leikkauspäivästä muistan.
En edes elottomana. Saati tajuttomana.
Olen kokenut, monesti. Ikäänkuin tarkastellut itseä yläpuolelta. Ei oikein mitään kummempaa. Minulla nyt muutenkin on "kykyjä", näen asioita, enteitä jne. Et vilpittömällä uteliaisuudella suhtaudun, mutta en pidä näistä kyvyistä meteliäkään. Joskus jos varoitan jotakuta tuttua, he eivät yleensä kyseenalaista pyyntöäni, kun tietävät mistä on kyse.
Kerran aikuisena rankan juoksusuorituksen jälkeen menin nukkumaan ja havahduin, että leijailen meidän ullakolla, joka makuuhuoneen ympärillä. Kiersin ullakon ja ihmettelin miten ajattelen niin lapsellisesti ja mistä tulee kaunista valkoista valoa, loistin kai itse. Sitten näin allani mustan laatikon, se imi minua puoleensa ja huomasin imeytyvän takaisin kehooni kuin hansikkaaseen. Imu takaisintulossa oli voimakas ja kehoni nousi istumaan ja olin silloin heti jo hereillä ja sain oman mielen/itseni takaisin.
Olen uinut/sukellellut happopäissäni. Se oli mielenkiintoista. Pilvessä liitovarjoilua- sekin oli outoa. Joskius ollut perus unikokemuksia.
Millamaqia kirjoitti:
Olen kokenut, monesti. Ikäänkuin tarkastellut itseä yläpuolelta. Ei oikein mitään kummempaa. Minulla nyt muutenkin on "kykyjä", näen asioita, enteitä jne. Et vilpittömällä uteliaisuudella suhtaudun, mutta en pidä näistä kyvyistä meteliäkään. Joskus jos varoitan jotakuta tuttua, he eivät yleensä kyseenalaista pyyntöäni, kun tietävät mistä on kyse.
Kerro nyt vähän tarkemmin "kyvyistäsi ja tuttujen varoittamisista", ja miksi vaan tuttujasi varoittelet, niin ehkä voin poistaa tuon alapeukun.
Olen, enkä vieläkään pääse takaisin. Tuossa se plösö istuu tietokoneellaan ja minä täällä kirjahyllyn kulmalla yritän päästä takaisin. Saataran vaikeaa soutaa takaisin kroppaan, kun ei ole mitään aineellista kehoa, jolla kauhoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.
Sama täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.
Sama täällä.
Millä meditaatiolla pääsee tuohon tilaan, onko TM? Tarviiko paljon harjoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen muistikuva, kun katsoin katsoin leikkaussalin katon rajassa omaa sydänleikkaustani. Olin 4-vuotias silloin.
Miten näköhermosi pääsivät kattoon asti katsomaan itseäsi? Aika outoa.
Kehosta irtautuminen (ja kuolema) on 4D näkemistä. Näkee kaiken, koko aikaa, joka puolelta. Fyysiset näköhermot rajoittavat näkemisen 3D muotoon.
En.