Häät kahdestaan

Maistraattiin todistajien kanssa. Sit syömään yhdessä ja kotiin.

Meidän oli tarkoitus mennä salaa maistraatissa naimisiin, mutta siihen aikaan kuulutukset julkaistiin lehdessä ellei sitä hoksannut kieltää ja me ei hoksattu. Niinpä suunnitelma tuli ilmi. Miehen sisko puolisoineen tuli todistajaksi, vihkiminen oli perjantaina puolenpäivän aikoihin tai iltapäivällä, en enää muista tarkkaan. Ei kukkia, ei sormuksia, siistit vaatteet mutta ei mitään varsinaista hääasua tai miehellä pukua.

Olimme juuri ostaneet tai ostamassa ensimmäisen yhteisen asuntomme, joten rahat olivat tiukalla ja siksi emme käyneet myöskään syömässä tai muuten juhlistamassa asiaa. En muista miten kerroimme niille kavereille, jotka eivät lehdestä huomanneet, varmaan jotenkin ohimennen. Somea ei silloin ollut olemassakaan.

Jos menisin uudestaan naimisiin niin menisin samalla tavalla paitsi että nyt tieto ei leviäisi kuulutuksistakaan. En myöskään kokisi tarpeelliseksi kertoa asiasta kenellekään enkä tälläkään kertaa käyttäisi sormuksia. En myöskään vaihtaisi sukunimeäni.

Kuten voi päätellä, niin en erityisemmin pidä juhlista. Pyöreät syntymäpäivänikin olen ollut kaikessa hiljaisuudessa matkoilla.

Just noin, samalla lailla kun kerroit. Kerrottiin vanhemmille ja sisaruksille seuraavana päivänä ja seuraavasta viikosta lähtien ystäville ja muille tutuille, milloin sitten sattuikin olemaan hyvä hetki.

Me menimme kahdestaan. Emme ottaneet edes omia todistajia mukaan. Ei kukkia eikä muuta, pelkkä vihkisormus. Siitä sitten kahdestaan ravintolaan pitkän kaavan mukaan syömään.

Lapsille ja muille kerroimme seuraavana päivänä. Oli romanttista ja se oli meidän juttu.

Me menimme vihille maistraatissa. Yhtään tuttua ei ollut todistamassa, vaan todistajat oli maistraatin väkeä.

Sieltä menin puolison kanssa syömään.

Muistaakseni puoliso ei kertonut sukulaisilleen etukäteen mitään.

Minä kerroin omalle äidilleni.

Äiti sitten lähetti postissa meille avokätisesti lahjan. Mies sai kankaisen nenäliinan ja minä äidin wanhan tosi pienen weskan, johon ei mahtunut edes lompakkoa .

Nenäliina oli siinä pikkuweskassa. Molemmat 60-luvulta.

Meillä todistajat maistraatin puolesta, ei kerrottu kellekään etukäteen. Ei tiedotettu oikein mitenkään, ei olla somessa nääs lainkaan

Yksi kaveri hoksasi siitä ettei ulko-ovessa ollut enää kahta nimeä

Emme kertoneet kenellekään etukäteen, todistajat tuli maistraatista. Vihkimisen jälkeen kävimme saaristoristeilyllä ja piknikillä, illalla hienolla illallisella kahdestaan. Lähimmille sukulaisille soitimme seuraavana päivänä, kavereille kerroimme kun näimme heitä. Kukaan ei loukkaantunut eikä arvostellut valintaamme.

Ihania hääpäiviä. Muistot seesteisempiä kuin monella, joilla stressi järjestelyistä, kutsuista, ruuasta, ohjelmasta, ketä kutsuu, ketä jättää kutsumatta, krapula sekä henkisesti että fyysisesti, jälkiselvittelyt, lasku jne.