Minulla on iäkkäät vanhemmat ja siskot

Eipä noita tarvinnut missään vaiheessa hoitaa, hyvin pärjäsivät itsekseenkin.

Ajattele jos siskosi olisivat veljiä. Silloin ei tulisi edes mieleesikään odotta heiltä apua. Suhtaudu heihin siis kuin veljiin.

Hae omaishoidontukea Kelasta niin voit ostaa rahalla itsellesi vaikka kotisiivousta tai hemmottelua välillä jos aika ja voimavarat kuluu vanhempia auttaessa.

Minä olen yksi tälläinen vanhempi sisko ja asun lähellä vanhempiamme. En silti juurikaan osallistu vanhemmistamme huolehtimiseen. Nuorin sisaristamme, myöhäinen iltatähti saa hoitaa vanhempamme ihan yksinään. Koko elämä on aina pyörinyt nuorimman ympärillä ja taloudellisesti häntä on kohdeltu täysin eri tavoin kuin meitä vanhempia. Lapsesta asti sai hän eri tavalla rahaa vaatteisiin ja harrastuksiin, jatkuvasti lomareissuja ulkomaille johon meitä isompia ei koskaan viety. Me maksoimme itse opiskelut, ajokortit, autot ja häät, nuorimmalle vanhemmat nämä maksoivat. Sama kävi asunnon kohdalla. Ei tarvitse tapella perinnöstä kun kaikki on jo annettu tälle nuorimmalle kesämökkiä myöten. Ei varmaan tarvitsisi kertoakkaan ettei lapsenlapsia ole juurikaan tavattu yhdeltäkään meistä isommista, hoitamisesta nyt puhumattakaan. Nyt nuorin kiukkuaa meille kun pitäisi hoitaa vanhempia ja lastensakin kanssa tarvitsisi apua kun on tottunut lapsensa vanhemmillamme hoidattamaan. Ihan saa itse olla vastuussa kun on kaiken hyödynkin saanut! Ehdotin kyllä että myy vaikka asuntonsa tai saamansa kesämökin, sillä rahalla kustantaa vanhemmillemme heidän tarvitsemaansa apua pitkään! Itse koen että olen menettänyt vanhempani jos vuosikausia sitten, käymme vain kohteliaisuuskäynnit juhlapäivinä. Saa vanhemmat soitella ja apua pyydellä, nyt minulla on kiire. Valitettavasti sitä saa mitä tilaa, niin vanhempani kuin sisarenikin. Toivon kyllä että vanhempani elävät vielä piiiitkään.

Oletko pyytänyt apua? Antanut mahdollisuuden osallistua? Meillä isosisko haluaa tehdä kaiken omalla tavallaan eikä hyväksy kenenkään muun tapaa yhtään missään asiassa. Marisee ja kertoo sukulaisille kuinka joutuu itse tekemään yksin kaiken mutta jos tarjotaan että tehdään joku juttu, ei käy. Jos kysytään mitä voi tehdä/hakea; ei sovi. Jos jotain tehdään oma-aloitteisesti - vaikka viedään roskia kierrätykseen- niin tehdään väärin tai väärään aikaan. Pari vuotta jaksoin yrittää löytää jotain kompromissia, nyt annan olla.

Ap, nostit tärkeän asian esille. Omat iäkkäät vanhempani asuivat pitkään vanhimman perheettömän veljeni kanssa. Tämä vanhin veljeni mahdollisti meidän muiden vapaan elämän pk-seudulla. Ja totta on tuo, että kesäloma-aikaan matkustelimme ulkomailla. Toki kävimme muutaman päivän lapsuudenkodissa, mutta ei puhettakaan, että olisi tullut mieleen kysellä tältä veljeltä mahdollisesta loman tarpeesta. Nyt sekä vanhemmat että ko veli ovat kuolleet, mutta olen miettinyt tätä asiaa usein. Kotiin jäävä veli jätti elämänsä elämättä mahdollistamalla meille muille vapaan kotoa lähtemisen. Tiedän kyllä, että veljelläni oli omia estojaan ja vaikeuksia, mitkä estivät itsenäistymisen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi tälläinen vanhempi sisko ja asun lähellä vanhempiamme. En silti juurikaan osallistu vanhemmistamme huolehtimiseen. Nuorin sisaristamme, myöhäinen iltatähti saa hoitaa vanhempamme ihan yksinään. Koko elämä on aina pyörinyt nuorimman ympärillä ja taloudellisesti häntä on kohdeltu täysin eri tavoin kuin meitä vanhempia. Lapsesta asti sai hän eri tavalla rahaa vaatteisiin ja harrastuksiin, jatkuvasti lomareissuja ulkomaille johon meitä isompia ei koskaan viety. Me maksoimme itse opiskelut, ajokortit, autot ja häät, nuorimmalle vanhemmat nämä maksoivat. Sama kävi asunnon kohdalla. Ei tarvitse tapella perinnöstä kun kaikki on jo annettu tälle nuorimmalle kesämökkiä myöten. Ei varmaan tarvitsisi kertoakkaan ettei lapsenlapsia ole juurikaan tavattu yhdeltäkään meistä isommista, hoitamisesta nyt puhumattakaan. Nyt nuorin kiukkuaa meille kun pitäisi hoitaa vanhempia ja lastensakin kanssa tarvitsisi apua kun on tottunut lapsensa vanhemmillamme hoidattamaan. Ihan saa itse olla vastuussa kun on kaiken hyödynkin saanut! Ehdotin kyllä että myy vaikka asuntonsa tai saamansa kesämökin, sillä rahalla kustantaa vanhemmillemme heidän tarvitsemaansa apua pitkään! Itse koen että olen menettänyt vanhempani jos vuosikausia sitten, käymme vain kohteliaisuuskäynnit juhlapäivinä. Saa vanhemmat soitella ja apua pyydellä, nyt minulla on kiire. Valitettavasti sitä saa mitä tilaa, niin vanhempani kuin sisarenikin. Toivon kyllä että vanhempani elävät vielä piiiitkään.

Siis olet katkera siskollesi siitä, että ilmeisesti teidän perheen elintaso on ehtinyt nousta siinä välissä kun olit lapsi ja kun hän syntyi?

Taisin sohaista ampiaispesään.

Olen antanut siskoille vapaan tavan olla yhteydessä vanhempiin. Ja pyytänyt heitä kylään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattele jos siskosi olisivat veljiä. Silloin ei tulisi edes mieleesikään odotta heiltä apua. Suhtaudu heihin siis kuin veljiin.

Noinhan se usein menee. Meillä vanhemmista huolehtiminen oli myös tytärten tehtävä. Veli kävi harvoin edes tervehtimässä, vaikka asui lähimpänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi tälläinen vanhempi sisko ja asun lähellä vanhempiamme. En silti juurikaan osallistu vanhemmistamme huolehtimiseen. Nuorin sisaristamme, myöhäinen iltatähti saa hoitaa vanhempamme ihan yksinään. Koko elämä on aina pyörinyt nuorimman ympärillä ja taloudellisesti häntä on kohdeltu täysin eri tavoin kuin meitä vanhempia. Lapsesta asti sai hän eri tavalla rahaa vaatteisiin ja harrastuksiin, jatkuvasti lomareissuja ulkomaille johon meitä isompia ei koskaan viety. Me maksoimme itse opiskelut, ajokortit, autot ja häät, nuorimmalle vanhemmat nämä maksoivat. Sama kävi asunnon kohdalla. Ei tarvitse tapella perinnöstä kun kaikki on jo annettu tälle nuorimmalle kesämökkiä myöten. Ei varmaan tarvitsisi kertoakkaan ettei lapsenlapsia ole juurikaan tavattu yhdeltäkään meistä isommista, hoitamisesta nyt puhumattakaan. Nyt nuorin kiukkuaa meille kun pitäisi hoitaa vanhempia ja lastensakin kanssa tarvitsisi apua kun on tottunut lapsensa vanhemmillamme hoidattamaan. Ihan saa itse olla vastuussa kun on kaiken hyödynkin saanut! Ehdotin kyllä että myy vaikka asuntonsa tai saamansa kesämökin, sillä rahalla kustantaa vanhemmillemme heidän tarvitsemaansa apua pitkään! Itse koen että olen menettänyt vanhempani jos vuosikausia sitten, käymme vain kohteliaisuuskäynnit juhlapäivinä. Saa vanhemmat soitella ja apua pyydellä, nyt minulla on kiire. Valitettavasti sitä saa mitä tilaa, niin vanhempani kuin sisarenikin. Toivon kyllä että vanhempani elävät vielä piiiitkään.

Siis olet katkera siskollesi siitä, että ilmeisesti teidän perheen elintaso on ehtinyt nousta siinä välissä kun olit lapsi ja kun hän syntyi?

Kyllä, olen katkera ja kateellinen siitä ettei minulla ole ollut hänen vanhempiaan eikä hänen mahdollisuuksiaan :( Elintasossa ei juurikaan tapahtunut muutosta, toki kulut väheni sitä mukaan kun me isommat muutimme pois. Meitä on kuitenkin alusta asti kohdeltu eri tavoin. Kun pikkusiskolle ostettiin kallis toppatakki, sanottiin toiselle sisarelleni samalla ettei hän voi saada haluamaansa takkia (halvempaa) vaan työkaverin tyttäreltä tullut on kelvattava. Harrastuksiin prinsessaa kuskattiin pienestä asti ja meille teineille sanottiin ettei ole varaa eikä aikaa (eikä päästy nuorempanakaan mihinkään maksulliseen harrastukseen). Mielestäni vanhempien pitäisi olla tasapuolisia lapsilleen. En voisi itse kuvitellakkaan että oma nuorimmaiseni saisi jotain enemmän kuin toiset vain siksi että minulla nyt enemmän rahaa käytössäni. Käytän ne itseeni tai tasapuolisesti kaikkiin lapsiin :) Jos ostan esikoiselleni asunnon niin sitten ostan kaikille ja saman arvoisenkin vielä tai sitten en osta kenellekkään. Jos en hoida esikoiseni lapsia niin sitten en hoida kuopuksenkaan. Minulle lapset ovat yhtä rakkaita ja samanarvoisia <3 Vanhempani ovat käytöksellään osoittaneet etten minä eikä samaa ikäluokkaa sisarukseni ole heille niin tärkeitä, nyt emme sitten ole myöskään apuna. Lapsillemmekin soittelevat nyt, mutta miksi he menisivät ventovieraita auttelemaan. Onneksi lapsillani on ihana anoppini joka on ymmärtänyt tasapuolisuuden oikein, häntä tulevaisuudessa autamme yhdessä miehen sisarusten kanssa jos tarvetta tulee.

Mutta kukapa olisi niin sitkeä vanhempi, että saisi kasvatettua lapsensa ymmärtäväiseksi, toimimaan kuin ajatus ja tekemään vain tärkeimmät työt, säästämällä energiansa lisäksi muiden auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi tälläinen vanhempi sisko ja asun lähellä vanhempiamme. En silti juurikaan osallistu vanhemmistamme huolehtimiseen. Nuorin sisaristamme, myöhäinen iltatähti saa hoitaa vanhempamme ihan yksinään. Koko elämä on aina pyörinyt nuorimman ympärillä ja taloudellisesti häntä on kohdeltu täysin eri tavoin kuin meitä vanhempia. Lapsesta asti sai hän eri tavalla rahaa vaatteisiin ja harrastuksiin, jatkuvasti lomareissuja ulkomaille johon meitä isompia ei koskaan viety. Me maksoimme itse opiskelut, ajokortit, autot ja häät, nuorimmalle vanhemmat nämä maksoivat. Sama kävi asunnon kohdalla. Ei tarvitse tapella perinnöstä kun kaikki on jo annettu tälle nuorimmalle kesämökkiä myöten. Ei varmaan tarvitsisi kertoakkaan ettei lapsenlapsia ole juurikaan tavattu yhdeltäkään meistä isommista, hoitamisesta nyt puhumattakaan. Nyt nuorin kiukkuaa meille kun pitäisi hoitaa vanhempia ja lastensakin kanssa tarvitsisi apua kun on tottunut lapsensa vanhemmillamme hoidattamaan. Ihan saa itse olla vastuussa kun on kaiken hyödynkin saanut! Ehdotin kyllä että myy vaikka asuntonsa tai saamansa kesämökin, sillä rahalla kustantaa vanhemmillemme heidän tarvitsemaansa apua pitkään! Itse koen että olen menettänyt vanhempani jos vuosikausia sitten, käymme vain kohteliaisuuskäynnit juhlapäivinä. Saa vanhemmat soitella ja apua pyydellä, nyt minulla on kiire. Valitettavasti sitä saa mitä tilaa, niin vanhempani kuin sisarenikin. Toivon kyllä että vanhempani elävät vielä piiiitkään.

Puhutko nyt kateuksissasi vai oletusten perusteella? Onko noista annetuista lahjoista tehty jotkut paperit, vai  ovatko ennakkoperintöä? Nyt vaikutat pikkusen marttyyrilta, joka kadehtii jotain muuta tältä "iltatähdeltä". Oma veljeni kadehti samalla tavalla, kertoi pikku maistissa miten vanhempamme suosivat nuorinta sisartamme, kun ovat avanneet säästötilinkin sisaren pienelle pojalle. Totuus oli, että tuolla tilillä oli n 50 markkaa ja ne olivat rahoja säästöpossusta, mihin isäni ja toinen veljeni tiputtelivat irtokolikot taskujensa pohjilta. Tämä nuorin sisar vietti kaikki kesälomansa vanhempieni luona ja auttoi ja ilahdutti lapsensa kanssa vanhempiani. Kerroin ko veljelleni "totuuden" säästötilistä ja sen miten paljon siskoni joka kesä kohensi vanhempien kotia, pesten, maalaten ja uusia tavaroita ostellen. Veli lopetti turhan höpöttelyn siskon saamisista.