Millaisia on insinöörimiehet?

Mun DI-mies nimittäin osti mulle joululahjaksi imurin! Ajatteli varmaan, että ilahtuisin ;-) On muutenkin aika huono ostelemaan lahjoja. Pihi, ei osta kuin jouluna ja silloinkin hyödyllistä.

osalla tuntuu sosiaaliset taidot olevan täysin hukassa ja kaiken tulisi olla järkevää, esim lahjaksi vaimolle tiskikone....kukin tyylillään mutta ei kiitos mulle.

vaan luonne ja ympäristö ja mieltymykset muovaa

Ja ratkaisukeskeisiä. Ja pohdiskelevia, vertailevia, hitaita. Tai siis ainakin mun mies, joka on mielestäni aika tyypillinen insinööriluonne. Usein se ärsyttää, mutta on siitä hyötyäkin :-) Niillä on ihan omanlaisensa huumorintajukin.

DI-mieheni puhuu paljon tunteistaan. Katsoo syvälle silmiin ja sanoo rakastavansa. Osaa keskustella ja analysoida tunteita. Persoonana hän on varsinkin vieraassa seurassa ujo ja hiljainenkin. Kuitenkin tulee ulos kuorestaan "omiensa" kanssa. Valloittava persoona, hieno ihminen.

Kaikki pitää olla viimeisen päälle ajateltua ennenku voi tehdä mitään liikettä mihinkään suuntaan. Jotkut hullut pitää sitä söpönä, sellaista arkaa tunnustelua ja varmistelua.



Poikkeuksena mainittakoon viinaa juovat insinöörit, jotka ovat suorempia humalan vaikutuksen ansiosta.



Terv. useampaakin ingenjööriä deittaillut

Ihmisiä ei varmasti voi luonnehtia koulutuksen perusteella. Mutta uskon kuitenkin, että tietyn tyyppiset ihmiset hakeutuvat tietyille aloille. Oma insinöörimieheni (takana 16 vuotta avioliitossa) ainakin on niin totaalinen putkiaivo ja pilkunviilaaja, että välillä todellakin raivostuttaa. Ja monet simppelit jokapäiväiset asiat taas ovat hänelle aivan ylitsepääsemättömän vaikeita hahmottaa. Joskus se on todella raivostuttavaa.

on iso ero, DI:n hyväks

kokemusta on enemmän kuin yhdestä insinööristä ;). Insinöörinhommia ei jaksa tehdä, jos on liian luova eikä niissä hommissa saa olla liian luova ;)

kolmonen ja vitonen, kuulostaa just siltä mieheltä jota tapailen:D

Mietin vaan itse että mikä tässä mättää kun tuntuu että suhde ei etene, kun aiemman miehet olleet aika spontaaneja. Tuli mieleen että onko tää nyt vaan joku mulle tuntematon miestyyppi.

Ja näen tuon miehen hyvin mielelläni kännissä, on just paljon rohkeempi ja suorempi. Saa ehkä jotain vihiä sen tunteista sillai..

t. ap

Kaikki pitää olla viimeisen päälle ajateltua ennenku voi tehdä mitään liikettä mihinkään suuntaan. Jotkut hullut pitää sitä söpönä, sellaista arkaa tunnustelua ja varmistelua.

Poikkeuksena mainittakoon viinaa juovat insinöörit, jotka ovat suorempia humalan vaikutuksen ansiosta.

Terv. useampaakin ingenjööriä deittaillut

Ihmisiä ei varmasti voi luonnehtia koulutuksen perusteella. Mutta uskon kuitenkin, että tietyn tyyppiset ihmiset hakeutuvat tietyille aloille. Oma insinöörimieheni (takana 16 vuotta avioliitossa) ainakin on niin totaalinen putkiaivo ja pilkunviilaaja, että välillä todellakin raivostuttaa. Ja monet simppelit jokapäiväiset asiat taas ovat hänelle aivan ylitsepääsemättömän vaikeita hahmottaa. Joskus se on todella raivostuttavaa.

Oma miehenikin on tyypillinen insinööri, kuvatun kaltainen :) Aluksi voi olla vaikea tulkita ja ymmärtää, mutta kun paremmin tutustuu, niin oppii ymmärtämään ja sietämään. Mieheni on vielä yli kymmenenkin vuoden jälkeen onnistunut näyttämään itsestään uusia puolia, ei ole päässyt kyllästymään, kun ei heti saa kaikkea selville ;)

Ajattelee kaiken järjellä. Näyttää kyllä tunteitansa, tosin ei ole vielä 10 vuoden aikana raivostunut kertaakaan tai edes huutanut suustuspäissään. Ratkaisut tekee järjen pohjalta ei ikinä tunteen. On silleen ujo ettei kehtaa tehdä mitään ellei osaa sitä varmasti. Oma insinöörimieheni on kyllä kova halailemaan ja näyttämään sen välittämisen, mutta harvemmin sanoo ääneen rakastavansa minua.

Hänellä on myös sellainen piirre ettei haluaa ikinä menettää itsekontrolliansa eli ei ikinä juo liikaa alkoholia. En edes tiedä millainen hän olisi kovassa humalassa.

Lisäksi on pihi tai tarkka rahankäytöstä. Kova tekemään bisnestä. Muuten hiljainen ja juro vieraiden seurassa, mutta kauppaa tehdessä osaa puhua ja myydä mitä vaan.



Alkuun meillä oli paljon väärinymmäryksiä. Tulkittiin toisemme väärin. 10 vuoden aikana olen kuitenkin oppinut tuntemaan mieheni hyvin. Olen joutunut joustamaan asioissa, jotta suhde toimisi, mutta en vaihtaisi tuota pois.

Ja ratkaisukeskeisiä. Ja pohdiskelevia, vertailevia, hitaita. Tai siis ainakin mun mies, joka on mielestäni aika tyypillinen insinööriluonne. Usein se ärsyttää, mutta on siitä hyötyäkin :-) Niillä on ihan omanlaisensa huumorintajukin.

unohdit vain listalta, että ratkaisua johon päädytään, viilataan vielä varmuudeksi jonkin aikaa.. :) HIHIH!

insinöörimiehet on rakastajina, puolisoina ja isinä?



t. ap

Enkä voi kyllä sanoa, että oma mieheni mihinkään insinöörien stereotypiaan istuis. Mieheni on erittäin urheilullinen (pelaa monia joukkuepelejä ja on niissä lahjakas --> on "pallosilmää"). On sosiaalisissa taidoissa aika etevä.. on saanut siitä todella paljon positiivista palautetta niin työnantajilta kuin vaimoltaankin ;) Puhuu tunteistaan (varmaan useemmin ku minä) ja pussailee paljon :) Osaa kyllä niitä ns. insinöörihommiakin eli korjailla kaikennäköstä ja tietää niistä teknisistä jutuista paljon ja välillä jos kysyy jotain yksinkertasta juttua, niin saa sellasen kilometrien mittasen teknisen sepustuksen. Mutta usein ollaan kyllä puhuttu, että on omassa työyhteisössäänkin vähemmistössä siinä mielessä, että useimmilla muilla kyseisen paikan insinööreillä ei niitä sosiaalisia taitoja juurikaan ole. Voivat olla ihan hemmetin päteviä työssään, mutta kun ajatuksia ja tietoja pitäis tuoda julki ja muiden käyttöön, niin ei onnistu. Että ehkäpä sulla on sellanen "perinteinen" (suomalainen) insinöörimies, joka ei puhu eikä pussaa. Mutta on niitä siis poikkeuksiakin - kuten oma mieheni.

tähän tuon samaisen DI:n naisena vastaisin, että rakastajana osaava, kiihkeä ja ihanan miehekäs. Perusteellinen, tässäkin.

Puolisona hän on ehdottoman luotettava, rakastava ja rehellinen, sanansa mittainen mies. Lapsia meillä ei ole, joten en osaa kertoa, millainen hän olisi isänä. Epäilemättä kärsivällinen ja hyvä siinäkin.

insinöörimiehet on rakastajina, puolisoina ja isinä?

t. ap

tarkoitin tuossa edellisessä viestissäni diplomi-insinööriä, kun kerroin miehestäni.

Mulla siis se ns. poikkeava insinöörimies, jolla niitä sosiaalisia taitoja riittää.



Mieheni on isänä aivan loistava. Pitää kuria, mutta on myös hellä isukki. Touhuaa ihan älyttömästi lasten kans (paljon enemmän kuin minä). On siis sellanen, että tykkää temuta ja pelailla lasten kans. Lukee iltasatuja ja hoitelee hampaiden pesuja. Mulla on sitten enemmän sellanen juoksevista asioista huolehtivan vanhemman rooli (ruokin, pesen, pyykkään, hoidan päiväkoti/kouluyhteistyön, lääkärit jne). Mies on siis kaikinpuolin loistoiskä.



Puolisona on myös onnistunut kivasti ;) Joskus tulee kyllä huomauteltua siitä, että miehellä on aika paljon omia harrastuksia, jotka vie paljon aikaa. Lisäksi kotihommat on sellasia, että mies ei oikein hoksaa niitä tehdä. Ei oo sellanen, että jättäis tahallaan mulle kaikki hommat, mutta kun ei se vaan hoksaa, millon on ihan saakelin roskasta tai millon pyykkikorit tursuaa yli. Eli yleisimmät riidanaiheet on ajankäyttö ja kotihommat. Osallistuu kyllä jos pyydän, mutta harvoin hoksaa oma-alotteisesti tarttua rättiin ja imuriin. Pikkuvikoja..... Muuten on kyllä ihana, kun arvostaa mua tosi paljon ja muistaa aina kiitellä, jos oon jotain kotihommia tehny tms. Eikä ole koskaan mollannut mua.



Rakastajana on ehdottomasti aivan HUIPPU! Ikinä en ole ennen tällasen miehen kanssa ollut. Siis uskomatonta, että mies jaksais hyväillä mua ihan loputtomiin eikä KOSKAAN vaadi itelleen mitään. Tottakai minä yritän välillä olla hyvä myös miehelle, mutta pakko myöntää, että kyllä meillä valtaosa sekstailuista menee silleen, että minä saan vaan nauttia, ku mies tekee kaiken työn (ja väittää nauttivansa siitä :)). Lopussa kiitos seisoo ;)

tai yöksi? Minusta tuntuu että olen aina se joka ehdottaa tapaamista, ei se kyllä vielä ole kieltäytynyt mutta eipä juuri pyydäkään. Korkeintaan varovasti tiedustelee mitä teen viikonloppuna tms. mut mun pitää aina ehdottaa että nähdäänkö. Kuitenkin sanoo sellasia mistä voi päätellä että haluaa/aikoo nähdä mut jatkossakin. Ja esitellä kavereillekin.