Lue keskustelun säännöt.
Entä jos ei halua vapaa-ajalla yhtään identifioitua ammattiinsa?
28.07.2023 |
Eli jos lääkärinä työskentelevä ei halua vapaa-ajallaan yhtään identifioitua lääkäriksi, ei olla yhtään lääkärimäinen eikä kohdata yhtään keskustelua, jossa pitäisi kommentoida jotain lääkärin roolista käsin. Tai opettaja ei halua koulupäivän päätyttyä kuulla tai tietää sanaakaan opetus- tai kasvatusasioista. Tai psykologi ei halua olla vapaalla yhtään empaattinen eikä kuulla ainuttakaan ongelmaa. Tai it-alan ihminen ei halua vapaalla miettiä mitään kenenkään tietokoneista. Jne. Saanette pointista kiinni. Onko tällainen ok? Mitä käy, jos ei halua vapaa-ajallaan millään tavalla edustaa ammattiaan tai olla mitenkään sen ammatin mukainen?
Kommentit (25)
Miksi kukaan olisi ammattinsa edustaja vapaa-ajallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi? Esim. minun työni liittyy teknisiin labravälineisiin. Ei minua kiinnosta semmoiset vehkeet tippaakaan. Ainakaan vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
En nyt käsitä ongelmaa.
Käsittäisit jos olisit esim. lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita sellainen ammatti jossa enemmän yksityisyyttä. Esim. Muurari tai maalari. Sit voi jutustella mitä sylki suuhun tuo, toki sillä erotuksella että jos haukut muita niin saatat joutua oikeuteen.
No niiltäpä vasta kyselläänkin työhön liitttyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako Ap esim ettei opettaja voi mennä lähipubiin? Tai poliisi?
Koitan välttää puhumasta ja ajattelemasta ammattiasioita. En tuo esiin asiaa mitenkään. Ylimalkasesti vastaan jos joku kysyy. En jatka keskustelua. Vapaa-aika on vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt käsitä ongelmaa.
Käsittäisit jos olisit esim. lääkäri.
Minun ei tarvitse identifioitua lääkäriksi vapaa-aikana muuten kuin tälle palstalle kirjoittaessani. Ei tarvitse auttaa ketään kun ei ole tullut kohdalla ja sitä paitsi vapaa-aikana olen yleensä kännissä.
Minun on pakko identifioitua siivosmaan myös kotona vapaa-ajalla, kun ei ole varaa tilata siivousapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä saan kyllä olla aika rauhassa ammattini suhteen vapaalla. Puolisoni, sukuni ja kaverini ovat pääosin duunareita. Kukaan heistä ei kunnolla edes hahmota, mitä työhöni kuuluu.
Nuorempana deittailin ties monennenko polven akateemista miestä, jonka toinen vanhempi oli proffa. Niillä illallisilla piti aina tehdä selkoa silloin työn alla olleesta gradustani... heillä oli hyvin laaja yleissivistys myös oman alansa ulkopuolista aloista ja akateemisuus osa identiteettiä.
Saattaa kertoa siitä, että asianosainen tekee kuormittavaa työtä, jota ei halua jaksamissyistä enää vapaa-ajallaan miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein jokaisessa ammatissa on jotain sellaista mikä voi kiinnostaa jotakuta toista kysymismielessä vapaa-ajalla, varsinkin sellaiset ammatit jotka ovat hieman piilossa yhteiskunnan keskiöstä. Heitän esimerkiksi vaikkapa ruumisauton kuljettajan. Häneltä saatetaan kyllä kysyä vapaa-ajalla, että mitä työhön kuuluu tai miltä se tuntuu mutta toisaalta hän ei milloinkaan joudu tekemään mitään työhönsä liittyvää edes vahingossa vapaa-ajalla.
Äitini logiigalla:
Haukkuu minua ja arvostelee ulkonäköäni. Pyytää rahaa ja palveluksia.
Kun rajaan hänen toimintaa minua kohtaan, niin saan kuulla olevani huono hoitaja jolta puuttuu ymmärrys ja empatia. En voi olla hyvä hoitaja, koska en ota loputtomasti ilkeyksiä vastaan tai anna rahaa.
Minä en huuda äidilleni enkä sano vastaan, rajaaminen on sitä etten mm vastaa hänen puheluihin tai viesteihin pieneen hetkeen.
Minulla ja äidilläni ei ole hoitosuhdetta, asumme satojen kilometrien päässä toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan olisi ammattinsa edustaja vapaa-ajallaan?
Niinpä! Kampaajat erityisesti voisivat ymmärtää tämän. Ja kaikenlaiset hierojat ja kosmetologit. Miksi ihmeessä haluaisin puhua työstäni kun menen rentoutumaqn?
Ei kannata paljastaa ammattiaan. Jouduin vaihtamaan kampaajaa, kun paljastui, että olen psykiatri. Pari kertaa istuin ensin siellä kaavun alla kiltisti kuuntelemassa, miten itsetuhoisia tai sekopäitä kampaajan sukulaiset ja tuttavat ja jopa asiakkaat ovat. En voinut enää rentoutua ja nauttia hiustenhoidosta. Nykyinen kampaajani tietää vain, että olen ollut joskus hoitoalalla.
Kaikissa ongelmansa. Sitten jos on jossain vähän koulutusta vaativassa suorittavassa työssä, niin pidetään aina hieman tyhmänä tai semmoisena kansanmiehenä joka tietää vain TV-ohjelmista. Itsellänikin meni aikoinaan ihan hyvin tietyissä piireissä (ei mikään vapaamuurarilooshi!) luontaisen habitukseni ja keskustelutapani yms. vuoksi, mutta sitten aina kun porukka kuuli että olen sellaisessa hieman kalluduunissa, niin asenne aina tuntui muuttuvan ja sivistykseni hävisi sen sileän tien jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa kertoa siitä, että asianosainen tekee kuormittavaa työtä, jota ei halua jaksamissyistä enää vapaa-ajallaan miettiä.
Juuri näin!
Lääkärit on ystävinä ja sukulaisia ongelmallisia. Ymmärrän täysin lääkärien lapsena, että he eivät halua ammattiaan harjoittaa vapaa-aikana. Mutta jos vanhempani soittavat ja kysyvät kuulumisia, niin jätänkö kertomatta, että migreeniä on pukannut, esikoista puri punkki, keskimmäinen putosi hevosen selästä ratsastusleirillä ja ollaan vähän väsyneitä, kun valvottiin sairaalassa. Ai niin ja kuopuksella on jotain ihme näppyä. Miehen isoäidillä on todettu Altzheimer ja anopilla on rintasyöpäepäily. Vanhemmat nyt jotenkin vielä handlaa, mutta ne ystävät: muiden kuin lääkäriystävien kanssa voi puhua esim. vaihdevuosioireita mutta ei lääkäriystävän läsnäollessa. Hän kun ottaa sen lääkäriasenteen, ei ystäväasenteen.
Niin sukulaissuhteista kuin ystäväsuhteista tulee helposti pinnallisia, kun niille lääkäreille ei voi elämänsurujaan terveyden asioista kertoa. Pahimmassa tapauksessa loukkaantuvat, kun kertoo muille ystäville mutta ei heille. Toisaalta, jos puhuu esim. kivuistaan heidän kuultensa alkaa valitus siitä, että eivät toimi lääkärinä vapaa-ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa kertoa siitä, että asianosainen tekee kuormittavaa työtä, jota ei halua jaksamissyistä enää vapaa-ajallaan miettiä.
Juuri näin!
Tämäpä. Ja kun on vaitiolovelvollien, asioista jotka just silloin kuormittaa ei voi edes puhua.
Kannattaa valita sellainen ammatti jossa enemmän yksityisyyttä. Esim. Muurari tai maalari. Sit voi jutustella mitä sylki suuhun tuo, toki sillä erotuksella että jos haukut muita niin saatat joutua oikeuteen.