Entä jos ei halua vapaa-ajalla yhtään identifioitua ammattiinsa?
Eli jos lääkärinä työskentelevä ei halua vapaa-ajallaan yhtään identifioitua lääkäriksi, ei olla yhtään lääkärimäinen eikä kohdata yhtään keskustelua, jossa pitäisi kommentoida jotain lääkärin roolista käsin. Tai opettaja ei halua koulupäivän päätyttyä kuulla tai tietää sanaakaan opetus- tai kasvatusasioista. Tai psykologi ei halua olla vapaalla yhtään empaattinen eikä kuulla ainuttakaan ongelmaa. Tai it-alan ihminen ei halua vapaalla miettiä mitään kenenkään tietokoneista. Jne. Saanette pointista kiinni. Onko tällainen ok? Mitä käy, jos ei halua vapaa-ajallaan millään tavalla edustaa ammattiaan tai olla mitenkään sen ammatin mukainen?
Kommentit (25)
Pitkäaikaistyöttömänä en enää identifioidu työttämäksi, minulla ei ole enää työttömän identiteettiä.
Olen ihan tavallinen ihminen vaan, yksilö, en joukon määrittämä.
Ap, tietenkin on ok olla vapaalla, kun on vapaalla. Valitse ystäväsi niin, että voit olla.
On valinnut ammatin vain rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan olisi ammattinsa edustaja vapaa-ajallaan?
Onhan näitä pellejä. Yksi tuttu lähihoitaja sössöttää vapaa-ajallakin jotakin vanhusten asioita, vaikka ketään ei kiinnosta ja kaikki vaihtaa puheenaihetta.
Minä olen sairaanhoitaja ja vastaan kaikkiin vapaa-aikana kuulemiini terveyskysymyksiin että "en tiedä, kysy tk:sta". Ihmiset kuvittelevat, että minä haluan kuulla kaikki vaivat ja ottaa kantaa labratuloksiin. Olen tässä ammatissa tasan rahan takia. En ole mitenkään intohimoinen terveysasioita kohtaan.