Vertaistukea erotilanteeseen

Tausta: Suhde kestänyt 3 vuotta, ja asuttu yhdessä niistä n. 2v. nyt tuli ero ja muutetaan erillemme ja on niin paha olla että kaipaisin vertaistukea.

tuntuu sille, että millään ei oo vaan mitään merkitystä. kaikki muistuttaa jostain ja kaikesta tulee mieleen joku aika tai hetki. ahistaa, kun ei ole enää yhteistä kotia eikä ole enään yhteistä arkea. se ajatus, että enään ei nukuta yhessä eikä enää tehdä asioita yhdessä saa ihan järkyttävää ahdistusta ja pahaa oloa. tuntuu, että tästä ei voi vaan päästä eteenpäin ja vaikka kuinka sanotaan että ansaitsee parempaa ja tää ei ollut terve suhde niin silti oma pää vaan ajattelee kuinka haluais vaan että se toinen olisi ollut parempi. en halua ketään muuta. ajatuskin, että joskus kaukaisuudessa olisin jonkun muun kanssa oksettaa ja ahdistaa. en halua ketään muuta. en haluu herätä kenenkään muun vierestä. tuntuu, että en edes halua enkä pysty päästämään ketään näin lähelle tän jälkeen. mitä järkeä missään on, jos kaikki päättyy vaan tämmöseen paskaan mistä tuntuu ettei ole uloskeinoa. kukaan ei oo koskaan tuntenut mua niin läpikotasin, en oo kenenkään muun kanssa ollut niin oma itteni. ja nyt se on poissa.