Useamman lapsen henkintaa perustellaan sillä on leikkikaveri ja sitten aikuisina ovat hyvät ystävät. Tuntuu olevan tabu että joskus sisarukset eivät vain koskaan ala pitää toisistaan!

Ei aikuisen lapsen ja tämän vanhemmatkaan suhde välttämättä ole koskaan lämmin.

Mutta jos on useampi lapsi niin on heti tupla tai tripla mahdollisuus siihen että on aikuinen lapsi johon on lämpimät välit.

:)

Minä ja veljeni ollaan myös niin erilaiset temperamentit ja persoonat, ettei oikein tulla ainakaan yhtään pidempiä aikoja toimeen keskenämme. Molempia ärsyttää jo toisen koko olemus ja elekieli.

Vierailija kirjoitti:

Ei aikuisen lapsen ja tämän vanhemmatkaan suhde välttämättä ole koskaan lämmin.

Mutta jos on useampi lapsi niin on heti tupla tai tripla mahdollisuus siihen että on aikuinen lapsi johon on lämpimät välit.

:)

Ikävä kyllä sisarusten välitkin yleensä kärsii, jos yksi on vanhempien kanssa paremmissa väleissä...

Olen itse ainoa lapsi, mutta äidilläni on 8 sisarusta. On väleissä niistä yhden kanssa. Kaksi on tosiaan sietämättömiä ihmisiä, mutta muuten äiti on sössinyt ihan itsekseen. Meidänkin välit on väkinäiset, koska en jaksaisi jatkuvasti kuunnella selostuksia riitelyistä aina vaan uudelleen.

Minulla on kaksi isoveljeä jotka ovat aina kimpassa kiusanneet minua ja ilkeilleet.

Aina sanotaan  että veli suojelee siskoa.

Veljeni ystävät olivat aina kiltimpiä minulle kuin veljet itse.

Toivoin aina olevani ainut lapsi. 

Minulla on kaksi veljeä. Toinen yritti seksuaalisesti hyväksikäyttää minua toistuvasti siitä asti kun olin 6-vuotias ja yritykset jatkuivat pitkälle teini-ikään (häpesin niin, että en koskaan edes ajatellut kertovani vanhemmilleni). Toinen taas oli aina fyysisesti väkivaltainen, sai raivonpuuskia jotka purki minuun. 

En ole ollut kummankaan kanssa tekemisissä sen jälkeen kun muutin kotoa pois. 

Sisarukset oppii tavan kiusata ja tekevät sitä myös muille. Tapellaan jostain kakkupalasta tukkanuottasilla, kun ainut lapsi miettii mitä ihmettä täällä tapahtuu?!

Tämä on niin totta. Miehen veljen perheeseen odotetaan parhaillaan toista lasta. Lapsilla tulee olemaan reilut kaksi vuotta ikäeroa. Sekä mieheni että hänen veljensä ovat vuorenvarmoja siitä, että sisaruksista tulee läheisiä, ja asiasta vaahdotaan miehen perheessä siihen malliin, että 'lapset ovat sitten leikkikavereita keskenään ja toisilleen maailman läheisimmät ihmiset' ja että 'lapsesta kasvaa itsekäs ja yksinäinen jos sisarusta ei ole'.  Minä sain vihat niskaani kun menin eräässä tilanteessa möläyttämään, että joissain tilanteissa kyllä käy niin, että sisarukset ovat luonteiltaan ja temperamenteiltaan kuin yö ja päivä, ja ettei sellaisissa tapauksissa läheisiä välejä synny välttämättä ikinä. Olen miehen sukulaisten mielestä asiassa täysin väärässä.

Minulla itselläni on kaksi vuotta nuorempi sisarus, ja olemme aina olleet täysin erilaisia. Tappelimme lapsina koko ajan, joskus jopa väkivaltaisesti. Minun suurpiirteisyyteni ärsytti säntillistä sisarustani. Siinä missä minä tykkäsin lukea, piirtää, ja leikkiä mielikuvitusleikkejä, sisarus oli kiinnostunut koneista ja urheilusta. Aikuisena minä lähdin kulttuurialalle, kun taas sisaruksesta tuli insinööri. Meillä on nykyään asialliset välit, mutta kovin läheisiä emme ole vieläkään, emmekä ole juurikaan tekemisissä keskenämme. 

Mulla on 6 vuotta vanhempi veli, joka kasvaessa osoitti kaikin tavoin ettei halua olla mun kanssa missään tekemisissä.

Mun mies ihmettelee, että kun mun veli tuntuu olevan kauhean kiva mulle yms., mutta mä en vaan osaa olla sille kohteliaisuutta lämpimämpi.

Yksi iso syy sille miksi en pidä itseäni minään on mun veljeltä tullut jatkuva haukkuminen kasvaessa ja sellaista on vaikea unohtaa.

Hän tosin tuskin kokee olleensa ollenkaan huono veli, koska käyttäytyi mua kohtaan samalla lailla kuin isä äitiä.

Veljen lapsista pidän ja vaimosta, joten käyn oikeastaan tapaamassa heitä ja en oikeastaan ole veljen kanssa missään tekemisissä. Tuskin se edes tajuaa,.että välillä siellä käydessä ei vaihdeta enempää kuin tervehdykset.

Tämä on niin totta.

Miehen veljellä on kaksi lasta vuoden ikäerolla. Eivät tule juttuun ollenkaan vaan kaikki tekeminen menee tappeluksi ja näin on ollut ihan lapsesta asti.

Itselläni on kaksi nuorempaa veljeä joista vanhemman kanssa välit ovat asialliset vasta näin aikuisena. Lapsena tapeltiin jatkuvasti ja oltiin luonteiltamme ihan erilaisia. Meillä on ikäeroa kaksi vuotta.

Nuorempi veli on minua kuusi vuotta nuorempi ja hänen kanssaan ei ole ollut ongelmia, ei nyt eikä lapsena. Tullaan hyvin juttuun ja asioista voidaan keskustella asiallisesti.

Mulla on vuoden vanhempi sisko. Lapsena me oltiin kavereita, mutta siinä 12-13 vuotiaana kun oma persoona alkoi enemmän muotoutua, niin ikään kuin kasvoimme erillemme eikä me nykuään olla juurikaan edes tekemisissä keskenään.

Toinen asia jota ihmettelen tämän ap:n ihmettelemän aloituksen lisäksi on se että saadaan lapsi jotta joku sitten huolehtisi kun olen vanha. Siis se lapsihan voi muuttaa toiselle puolen maspalloa tai ikävässä tapauksessa kuolla ennen vanhempiaan, joten ei ole mitään varmuutta että aikuinen lapsi huolehtisi ikääntyneistä vanhemmistaan.

Mulla on kolme sisarusta, joista yhden kanssa olen läheisissä väleissä. Tapeltiin lapsena verissäpäkn, mutta oltiin myös toistemme ainoa turva epävakaita vanhempia vastaan. Meidät hylättiin keskenään selviytymään, jos isä uhkasi kännissä tappaa kaikki. Äiti on vanhemmiten sekoittanut meidän sisarusten semi-asialliset välit paskanpuhuntaringillään. Sanouduin irti tuosta touhusta, nyt on elämä stressittömämpää. Harmittaa toki, että ei olla läheisiä muiden sisarusten kanssa, mutta minkäs teet.

Nämä siskot/veljet keskenään parhaita kavereita fantasioivat ovat joko yksinäisen lapsuuden käsineitä ainokaisia tai sitten hyvissä väleissä toistensa kanssa minkä vuoksi eivät kykene ymmärtämään sitä faktaa, että sukulaisuussuhteella ei ole mitään liimaavaa sidettä, jos kaksi tai useampi persoona ei vain tule toimeen. Itse olen nuorin neljästä ja etäinen muihin. Samoin vanhempiini. Äidin mielestä TV oli tärkeämpi kuin me lapset ja iskä teki todella paljon töitä maatalousyrittäjä kun on

No tietysti perustellaan, mutta ei se tarkoita että oikeasti ajattelee niin. Se on vain kivempi sanoa haluavansa lisää lapsia leikkikaveruuden vuoksi eikä sen takia, että "haluan että omat geenini jatkuvat suuremmalla varmuudella eteenpäin".

Vierailija kirjoitti:

No tietysti perustellaan, mutta ei se tarkoita että oikeasti ajattelee niin. Se on vain kivempi sanoa haluavansa lisää lapsia leikkikaveruuden vuoksi eikä sen takia, että "haluan että omat geenini jatkuvat suuremmalla varmuudella eteenpäin".

En ole psykologi, mutta asia on 100 varmasti näin. Kaikilla eläinlajeilla lisääntyminen on se kaikista tärkein asia elämässä, koska geenien täytyy jatkaa elämäänsä. Mitä enemmän jälkikasvua sitä parempi jatkuvuus. Luonnonvaraiset eläimet lisääntyvät niin kauan kuin henki pihisee. Me ihmiset ollaan vieraannuttu luonnosta ajatus sitten ja meitä ohjaa keinotekoinen kulttuuri.

Mä en ymmärrä miks lasten hankkimiseen tarvii syyn, ei se ole ikinä ennenkään ollu järkevää mut niitä ois pakko tehdä jos mielii itse elää vanhaks ja olla tekemättä töitä hautaan asti, ei siihen pitäis tarvita ultrajärkeviä syitä koska se on mahdoton rima, sieltä tulee sanonta lapsen kasvattamiseen tarvii koko kylän, se on yhteistä hyvää ja tulevaisuuteen sijoittamista.

Tuntuu et teille pennuille ei enää opeteta perusasioita.

Ootte niin järkeviä et teidän jutut menee jo kierroksella yli takas järjettömän puolelle.

En syytä teitä, kut huolestuttaa gubbea moinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tietysti perustellaan, mutta ei se tarkoita että oikeasti ajattelee niin. Se on vain kivempi sanoa haluavansa lisää lapsia leikkikaveruuden vuoksi eikä sen takia, että "haluan että omat geenini jatkuvat suuremmalla varmuudella eteenpäin".

En ole psykologi, mutta asia on 100 varmasti näin. Kaikilla eläinlajeilla lisääntyminen on se kaikista tärkein asia elämässä, koska geenien täytyy jatkaa elämäänsä. Mitä enemmän jälkikasvua sitä parempi jatkuvuus. Luonnonvaraiset eläimet lisääntyvät niin kauan kuin henki pihisee. Me ihmiset ollaan vieraannuttu luonnosta ajatus sitten ja meitä ohjaa keinotekoinen kulttuuri.

Niin. Alapa selittää jollekin, että haluat lisääntyä lisääntyäksesi, niin vastapuoli alkaa pommittaa jollain "ovatko Sinun geenisi muka niin erinomaiset" / "Oletpa itsekäs" / "Voisit adoptoida" / tms. jutuilla. En minä ainakaan kehtaa/halua kertoa. Siispä perusteluksi käy, että haluamme lapsellle leikkikaverin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä siskot/veljet keskenään parhaita kavereita fantasioivat ovat joko yksinäisen lapsuuden käsineitä ainokaisia tai sitten hyvissä väleissä toistensa kanssa minkä vuoksi eivät kykene ymmärtämään sitä faktaa, että sukulaisuussuhteella ei ole mitään liimaavaa sidettä, jos kaksi tai useampi persoona ei vain tule toimeen. Itse olen nuorin neljästä ja etäinen muihin. Samoin vanhempiini. Äidin mielestä TV oli tärkeämpi kuin me lapset ja iskä teki todella paljon töitä maatalousyrittäjä kun on

Ja koska me kaikki ollaan sinä niin tämä tarkoittaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miks lasten hankkimiseen tarvii syyn, ei se ole ikinä ennenkään ollu järkevää mut niitä ois pakko tehdä jos mielii itse elää vanhaks ja olla tekemättä töitä hautaan asti, ei siihen pitäis tarvita ultrajärkeviä syitä koska se on mahdoton rima, sieltä tulee sanonta lapsen kasvattamiseen tarvii koko kylän, se on yhteistä hyvää ja tulevaisuuteen sijoittamista.

Tuntuu et teille pennuille ei enää opeteta perusasioita.

Ootte niin järkeviä et teidän jutut menee jo kierroksella yli takas järjettömän puolelle.

En syytä teitä, kut huolestuttaa gubbea moinen.

Hyvin sanottu. Se on sitä hyvinvoinnin pahoinvointia, minkä vuoksi lasten jutut on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tietysti perustellaan, mutta ei se tarkoita että oikeasti ajattelee niin. Se on vain kivempi sanoa haluavansa lisää lapsia leikkikaveruuden vuoksi eikä sen takia, että "haluan että omat geenini jatkuvat suuremmalla varmuudella eteenpäin".

En ole psykologi, mutta asia on 100 varmasti näin. Kaikilla eläinlajeilla lisääntyminen on se kaikista tärkein asia elämässä, koska geenien täytyy jatkaa elämäänsä. Mitä enemmän jälkikasvua sitä parempi jatkuvuus. Luonnonvaraiset eläimet lisääntyvät niin kauan kuin henki pihisee. Me ihmiset ollaan vieraannuttu luonnosta ajatus sitten ja meitä ohjaa keinotekoinen kulttuuri.

Niin. Alapa selittää jollekin, että haluat lisääntyä lisääntyäksesi, niin vastapuoli alkaa pommittaa jollain "ovatko Sinun geenisi muka niin erinomaiset" / "Oletpa itsekäs" / "Voisit adoptoida" / tms. jutuilla. En minä ainakaan kehtaa/halua kertoa. Siispä perusteluksi käy, että haluamme lapsellle leikkikaverin.

Kuten sanoin me ihmiset ollaan vieraannuttu luonnosta ja meitä ohjaa keinotekoinen kulttuuri. Se mitä keinotekoisella kulttuurilla tarkoitan on se, meitä ei ohjaa selviytymisvietti samassa määrin kuin luonnonvaraisilla eläimillä.

Ja mitä tulee lapsien hankintaan ymrrän kyllä, jos joku ei halua adoptoida koska se on monimutkainen prosessi toisin kuin lisääntyminen. Sitä vaan en ymmärrä, että jos ei onnistu saamaan biologista lasta, miksi itkeä lapsettomuutta "koska mä haluan oman!"

Minusta se ei ole mikään tabu. Monet puhuvat asiasta, ja vaikka vauvakuumetta poteva ihminen saattaa hetkellisesti toisin ajatella, useimmat meistä kyllä tuntevat ilmiön.