Kyllä se vaan on niin, että laiska ihminen ei voi olla kotiäitinä!

Vai tarkoitatko että työssäkäyvät äidit harrastavat iltaisin kotiäitejä enemmän? Miksi näin olisi? Kotiäitihän voi iltaisin hyvällä omalla tunnolla harrastaa, kun on ollut päivän kotona. Kyllä minä näinä kotiäitivuosian olen saanut toosi paljon omaa aikaa.

Meillä kolme lasta ja kyllä mulla on rauhalliset ruokahetket lasten kanssa, rauhassa juon kahvini, sairauslomaa ei tosin ole. Mulla on valtavasti aikaa itselleni. Iltaisin kun lapset nukahtaa aikaisin, käyn juoksulenkillä, makaan saunassa, kuorin ihoni ja juon lasin viiniä tms. :) Lasten kanssa voi harrastaa ja touhuta, ei tarvitse jäädä kotiin.

2

niin kuin olen luullut. Jee. :)

Oma lapseni on sen verran rankka tapaus, että töissä käyminen on täyttä luksusta!!

niin ja hän ei hoitanut lapsia yksin

vaikka lapset pieniä, koska pää hajoo muuten.

- kotiäitinä ei ollut aikatauluja (nojoo, joskus neuvola tms)

- lasten ollessa päiväunilla, oli mulla kaksi tuntia aikaa juoda kahvia, lukea lehtiä, ottaa päiväunetitsekkin, ihan mitä vaan ikinä halusin!

- kotityöt teki päivän aikana ja ilta oli kokonaan "vapaata"

- kavereita ehti näkemään viikottain, joitakin jopa päivittäin



Nyt töissä ollessa...

- herätys klo 5.20, työt alkaa 6.15

- jos ehtii niin noin 5 min kahvitauko klo 10 aikaan ja jos ehtii noin vertin ruokis 12 jälkeen

- kotiin klo 15.15, kotona klo 16

- ruoanlaitto

- siivousta, pyykkäystä... mitä nyt sattuu olemaan

- kaupassa käynti pari kertaa viikossa illalla

- sohvalle ehtii istumaan ehkä ysiltä tai sitten ei

- nukkumaan klo 23



Eli oikeasti se kotona oleminen on lomaa työelämään verrattuna!

Aivan eri asia onkin sitten, onko hän hyvä ja läsnäoleva äiti lapselleen?



Lähipiirissä on useitakin laiskoja äitejä, jotka tykkäävät olla kotona juuri siksi, ettei tarvitse tehdä mitään! Lapset oppivat yllättävän pienenä katsomaan telkkaria kun äiti on tietokoneella, lepäilee tai tekee jotain omia juttuja. Varsinkin, jos lapsi ei muusta tiedä, niin eihän se osaa edes vaatia ulos tai äitiä leikkimään kanssaan kun ei sellaisesta ole kokemusta! Koti voi toki olla kaaoksessa, mutta eihän pienen lapsen kotona koskaan ole siistiä...



Luulen, että vanhempi joka yrittää olla oikeasti lapsensa kanssa, tekee tämän kanssa asioita, leikkii, pelaa, keksii virikkeitä sekä hoitaa kotihommia siinä sivussa, voi oikeasti olla ehtimättä juomatta kahvia vaikka koko päivän! Toki lapselle voi opettaa myös sen, että äidilläkin on oikeus joskus istua!

Kotona ollessa et tehnyt mitään lasten kanssa. Olet kyllä surkeä äiti!

Toisilta se lasten kanssa puuhailu on ihan mukavaa, eikä sitä laske työksi. Jos mä makoilen sohvalla ja luen lapsille, se on vain mukavaa lötköttelyä. Jos mä isken muovailuvahat pöytään ja muokkailen sitä mössöä muksujen kanssa, onko se jotenkin raskasta? kävely metsässä, uimahallireissu, pyörälenkki, piirtely yhdessä lapsen kanssa, askartelu jnejne. -nehän on MUKAVIA juttuja, ei mitään rasittavaa, ei aikataulua, ei kiirettä....

En tiedä sitten mitä teette työksenne jos teistä kotona olo on niiin raskasta töihin verrattuna. Kyllä mulla on töissä sellanen aikataulu, vastuu ja paine, että kotiolot on todellakin vaan lötköilyä!

Ei 11 vaan 2

Kotona ollessa et tehnyt mitään lasten kanssa. Olet kyllä surkeä äiti!

Ei todellakaan ole tarvetta selitellä sulle mitä lasten kanssa päivän aika teen, mutta normaalisti olimme ulkonq 2-3 tuntia päivässä ja lisäksi sisällä pelailtiin lautapelejä, luettiin kirjoja, rakennettiin legoilla....

Se on katsos joillekin ihan normaalia, että lasten kanssa ollaan, ei mitään ohjelmaa =)

Rakkaudella, 9 jonka lapset ovat varmasti saaneet seuraa ja rakkautta ihan riittämiin

(täysin omasta näkökulmastani): ensinnäkin kokemusta on sekä kotiöitiydestä että äitinä olosta työssäkäyvänä ja JOS yksinomaan otetaan tuo 8 h päivästä, niin töissä voi olla joskus helpompaa MUTTA, kun yhdistetään tuo 8 tuntia koko vuorokauteen, niin kotona olo on todellakin helpompaa. Työssäkäyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että on hoidettava sekä työt että kaikki kotiasiat samassa paketissa. Pyykinpesua on kotiäitivuosia enemmän, koska lapsilla pitää olla joka päivä putipuhtaat vaatteet ja varavaatteet (kotona ollessa pieni tahra ei haittaa). Käytännössä mulla ei töissä ole edes sitä kahvitaukoa, koska pyrin hakemaan lapset mahdollisimman aikaisin....



Toinen pointti: tunnen ainakin kolme laiskaa kotiäitiä. He eivät jaksa lähteä lasten kanssa edes ulos, koska pukeminen on niin rankkaa. Meitä on moneksi, niin kotiäideissä kuin työssäkäyvissäkin! Itseäni kotona uuvutti eniten se, ettei ollut riittävästi aikuisseuraa....Töissä taas jatkuva kiire ja stressi.

Täytyy sanoa, että kotiäiti vuodet oli kaikista kuluttavinta ja väsyttävintä aikaa. Toki myös antoisinta aikaa.



Töissä oli se hyvä puoli kun tein suht lyhyttä päivää, ei mennyt koko päivä töissä, sai muutakin ajateltavaa kuin koti-asiat ja toisaalta muutakin ajateltavaa kuin työ asiat.

Ja rahaakin oli kiitettävästi...



Nyt opiskelen, pitkiä päiviä ja mitättömän pienillä tuloilla tultava toimeen.

Molempi parempi..



Kummassakin huonot puolet ja hyvät. Kotiäitiydessä hyvät, kun jaksaa muodostaa selkeät rutiinit, niin elämä vaan rullaa, työssä sama! Kummastakin voi selvitä hengissä :) ja nauttia. Kummassakin voi tuntea olonsa surkeaksi.



Uraäidit, kotiäidit, työäidit ja kaiken maailman äidit. Olette mahtavia :D



Ei tapella, jookos!

Miksi minä työäitinä rakastan lomia ja ne ovat todellista juhlaa, kun saa vaan olla kotona? Ylipäätään minulle vapaa-aika ja loma ovat sama asia kuin olla lasten kanssa kunnolla.



Toki ymmärrän, että kotonakin on raskasta, mutta eiköhän pienten lasten äidillä ole aina raskasta, oli sitten kotona tai työssä sen 8 tuntia/pv. Samaa se loppuaika on molemmille, ehkä työäidille vielä intensiivisempää.

HUOMATTAVASTI leppoisampaa kuin töissä.



Kotona ollessa oikeasti olin lasten kanssa ja puuhasin kaikkea heidän kanssaan. kotitöistä en etressiä kantanut. Niitä tein jos huvitti ja miehen kanssa tehtiin niitä sitten yhdessä kun muksut meni nukkumaan. Ei olla mikään pakko aamulla lähteä minnekään vaan sai ottaa rennosti. Ystäviä pystyi tapaamaan jopa päiväsaikaan. ja lasten päikkäriaikana pari ruhtinaallista tuntia omaa aikaa (yleensä nukuin päikkärit itsekin).



Nyt kun olen töissä, niin aamulla on kiire töihin, töissä on kiire, illalla on kiire kotiin, kotona on kiire laittaa ruokaa nälkäiselle perheelle jne. Koko ajan siis mennään tukka putkella ja streesiä pukkaa - huonosta omatunnosta puhumattakaan (töissä tuntuu että pitäisi olla kotona, kotona tuntuu että pitäisi tehdä töitä).



No, toivottavasti olen pian taas raskaana, niin voin jäädä kotiin:-)

... meitä on moneksii joka tilanteessa/ ammatissa

Kotiäitinä on helpompaa:



-jaksaminen: jos lapsi heräilee yöllä, kotona on helpompaa olla väsyneenä kuin töissä

-herätys työäitinä: klo 5.30, kotiäitinä klo 7-8

-kahvitauko: työäitinä 10min, kotiäidin kahvitauko 1-2h kun lapsi nukkuu

-oma aikaa: työäidillä: ei ole

-aikataulut: työäidillä jatkuvaa aikatauluttamista, kotiäitinä lapsen tahdissa



Kotiäitiydessä raskainta on se 24h saatavilla olo ja tietynlainen tylsyys ja haasteettomuus. työäitinä taas tuntee huonoa omatuntoa lasten puolesta.





---> em. syistä osa-aikatyötä tekevä ja ERITTÄIN tyytyväinen :)

kotona olin sidottu arkeen 24 h/ 7 pv vk-mies aina töissä---

sairas lapsi ja terve lapsi vuoden välein

---





töissä riittää, että teen työni ja se alkaa klo 8 ja loppuu klo 16

ja päivähoito tukee vanhemmuttani ma-pe

ja nyt pääsin vihdoi vuodeksi töihin. Ja vaikka työssä saakin juosta paikasta toiseen, on silti sata kertaa helpompaa kuin kotona neljän pienen lapsen kanssa. Olen ollt nyt pian 9kk kuin lomalla. Ja nimenomaan ne kahvitauot, ja rauhalliset ruokailuhetket (vaikka kiire työssä onkin) Kotiin kun menee alkaa työ.

Pian taas jään kotiin äitiyslomalle, mutta uskon tälläkertaa palaavani töihin nopeammin. Niska limassa ainakin ennen paiskiin kotitöitä ja hoidin lapsia. Ei ollut hetkenkään hengähdystaukoja. Työ on kyllä mulle silkkaa lomaa=)