Lue keskustelun säännöt.
Yrittäjänä työskentelevä mies on jatkuvasti vihainen - vertaistukea?
27.07.2023 |
Mies aloitti firmansa nollasta (tosin oli jo paljon kokemusta alalta), ja nyt on 9 vuotta takana. Firma on pieni-keskisuuri, ja tulosta tulee ihan ok.
Viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet privaattielämän puolella todella vaikeita. Mies on suurimman osan ajasta hirvittävässä stressissä, joka on jo niin kumuloitunut ettei hän mielestäni edes itse tunnista pahaa oloaan. Siitä on tullut ikään kuin normitila.
Stressi purkautuu jatkuvana valituksena ja ärähtelynä. Suurimman osan siitä saan niskaani minä, joskus myös hänen työntekijänsä. Toisinaan hän pyytää jälkikäteen anteeksi räjähtelyjään, yleensä ei.
Esimerkki tältä aamulta: heräämisestään lähtien mies oli lyhytsanainen (huomasin että pinna on kireällä). Kahvimaito oli mennyt vanhaksi ja siitä tulivat ensimmäiset ärräpäät. Leipäpakettiin oli ilmestynyt homelaikku ja se lensi roskikseen kiroilun ja keittiön kaappien läimimisten kyydittämänä. Aamupalalla yritin avata keskustelua liittyen pariin kotijuttuun, ja vastauksena oli yksisanaisia murahteluja ja mulkaisuja. Lopulta kun hän oli lähdössä, avaimet olivat hukassa ja siitä taas kiroilu ja rynniminen edes takaisin. Kun hän lähti ovesta sanoin moikat saamatta muuta vastausta kuin oven kiinni paukautuksen.
Tämä siis tämän päivän ensimmäinen puolituntinen. Kuvitelkaa millaista on kun joku asia ns ihan oikeasti ei mene putkeen. Tilanteita firmassa ja ylipäänsä elämässä nyt tulee jokaisella vastaan.
Itse olen työskennellyt covidista lähtien kotoa käsin. Olen kuitenkin vuosien mittaan auttanut miehen firmassa satoja tunteja fyysisesti paikan päällä tai paperiasioissa. Kaikki mikä elämässä tapahtuu aikataulutetaan miehen firman mukaan. Esim hääpäivämme on siihen aikaan vuodesta kun miehen firmassa on vähän hiljaisempaa. Eikä siinä mitään, ymmärrän yrittäjän aikatauluja.
Hyvät/normaalit hetket mitä meillä myös on, ovat koko ajan jäämässä enemmän ja enemmän tuon vihaisuuden jalkoihin.
Olen tosi, tosi väsynyt asumaan p*****seen ammutun karhun kanssa.
Kommentit (27)
Tosi ikävää käytöstä, vaikka syynä onkin stressi ja työpaineet. Oma mieheni on ollut yrittäjä yli 20 vuotta, mennyt töihin ysiin ja tullut kotiin klo 19. Lomia vuodessa yksi viikko joulun aikaan ja kaksi kesällä. Varsinkin kun lapset olivat pieniä, oli hyvin raskasta ja asiasta oli paljon riitaa ja toivoin, että mies olisi lopettanut yrityksensä ja tehnyt työtään jonkun muun firmassa. Mutta ei se sovi hänen luonteelleen.
Ala on suhdanneherkkä: välillä on aivan liikaa töitä ja välillä hiljaista. Mieheni stressaa molemmissa tilanteissa. Osa asiakkaista on vaativia ja heidän avautumisiaan pitää jaksaa ottaa vastaan. Joskus asiakkaat eivät maksa laskujaan ym.
Onneksi mieheni huomasi vuosi sitten itse, kuinka rasittunut, iloton ja masentunutkin on. Työterveyden kautta hän sai kymmenen kertaa keskusteluterapiaa, jossa käsiteltiin vaativaa persoonallisuutta ja etsittiin tapoja rentoutua ja muuttaa ajattelua. On siitä ollut hyötyä, vaikka parasta toki olisi, jos miehelläni olisi mahdollisuus säännölliseen työnohjaukseen.
Toivon, että sinunkin miehesi havahtuisi siihen, että ei ole normaalia olla koko ajan pinna kireällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annoit kahvimaidon mennä vanhaksi ja leivän homeeseen? Aika perusjuttuja kuitenkin.
Muttaa joo, jos olet väsynyt asumaan miehen kanssa niin arvaas mitä, sulla on oikeus ottaa ero. Sitä oikeutta voi käyttää ILMAN ETTÄ MÄREHTII ASIAA TÄLLÄ PALSTALLA!
Uskomatonta mutta näin se vain on.
Miksi miestä stressaa, jos firmalla menee hyvin? Ymmärrän jos on huonot ajat ja riski konkurssista, mutta en kyllä tuossa teidän tilanteessa. Onko mies yhtään miettinyt, että mikä noin pahasti kiristää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit kahvimaidon mennä vanhaksi ja leivän homeeseen? Aika perusjuttuja kuitenkin.
Muttaa joo, jos olet väsynyt asumaan miehen kanssa niin arvaas mitä, sulla on oikeus ottaa ero. Sitä oikeutta voi käyttää ILMAN ETTÄ MÄREHTII ASIAA TÄLLÄ PALSTALLA!
Uskomatonta mutta näin se vain on.
Jokainen on ihan ite vastuussa omista reaktioistaan ja siitä, että ne eivät ole ylimitoitettuja. Lisäksi aikuinen ihminen osaa myös itse käydä kaupassa ostamassa maitoa ja leipää.
Yrittäjä on minunkin mieheni, nuorempana stressasi, mutta vanhemmiten se on paljon vähentynyt. Suosittelen teille parisuhdeterapiaa ja tosiaan miehelle työnohjausta, jonka kulut saa verotukseen. Me olemme hyödyntäneet molempia avioliittomme aikana hyvin tuloksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep tutun kuuloista. Yrittäjän kanssa yhdessä yli 20 v. Hyvin usein ole haaveillut puolisosta joka olisi töissä klo 8-16 ja olisi normaali elämä. Kyllähän tässä on perhe-elämä kärsinyt.
Meillä myös mies on yrittäjä, pitää lypsykarjatilaa ja nukkuu ehkä 4 h yössä. Yritän auttaa, mutta minulla on omakin työni.
Mies ei edes tajua olevansa masentunut. Emme pahemmin puhu, mies nukkuu kaiken ylimääräisen ajan (siis nukahtaa 10 sekunnissa esim traktorin hyttiin, jos on 5 minuutin odottelutauko jossain jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maito vanhaa ja leipä homeessa? Mitä mä just luin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit kahvimaidon mennä vanhaksi ja leivän homeeseen? Aika perusjuttuja kuitenkin.
Muttaa joo, jos olet väsynyt asumaan miehen kanssa niin arvaas mitä, sulla on oikeus ottaa ero. Sitä oikeutta voi käyttää ILMAN ETTÄ MÄREHTII ASIAA TÄLLÄ PALSTALLA!
Uskomatonta mutta näin se vain on.
Jokainen on ihan ite vastuussa omista reaktioistaan ja siitä, että ne eivät ole ylimitoitettuja. Lisäksi aikuinen ihminen osaa myös itse käydä kaupassa ostamassa maitoa ja leipää.
Sinäkö päätät mitkä reaktiot ovat ylimitotettuja?
Ja se käy kaupassa jonka piti käydä. Jos mies jättää kauppareissun väliin ja tälle palstalle nainen kirjoittaa avautumisen asiasta, et ole kertomassa kuinka ap osaa myös itse käydä kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yrittäjän puoliso. Tsemppiä sinne, kukaan tavallisessa palkkatyössä käyvä ei käsitä yrittämisen kokonaisvaltaisuutta, turha odottaa mitään rakentavaa sieltä suunnalta.
Stressiltähän tuo kuulostaa. Puhu miehelle ihan suoraan, kerro millaista sinun elämäsi hänen rinnallaan on, kuinka sinun päivääsi vaikuttaa myös hänen päivänsä. Kuvaile miehelle hänen käytöstään ja kerro mitä muutoksia odotat ja haluat nähdä. Ihan rautalangasta väännä.
Jos työ jatkuvasti aiheuttaa tuon, ratkaisu on joko miehen omassa suhtautumisessa tai sitten sen yrityksen toimintaan pitää saada tarvittavat muutokset aikaan, jotta miehen ei tarvitse luisua tuohon reagointiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös mies on yrittäjä, pitää lypsykarjatilaa ja nukkuu ehkä 4 h yössä. Yritän auttaa, mutta minulla on omakin työni.
Mies ei edes tajua olevansa masentunut. Emme pahemmin puhu, mies nukkuu kaiken ylimääräisen ajan (siis nukahtaa 10 sekunnissa esim traktorin hyttiin, jos on 5 minuutin odottelutauko jossain jne).
Miksi mies ei tajuaisi jos kerran lääkäri on tehnyt diagnoosin, onko mies joku kehitysvammainen?
Vai sinäkö olet tehnyt masennusdiagnoosin? Mikä sun kompetenssi siihen mahtaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katselisi tuota kauaa. Sinuna olisin jo lähtenyt toksisesta ilmapiiristä ja alkanut elää omaa ihanaa, onnellista ja iloista elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit kahvimaidon mennä vanhaksi ja leivän homeeseen? Aika perusjuttuja kuitenkin.
Muttaa joo, jos olet väsynyt asumaan miehen kanssa niin arvaas mitä, sulla on oikeus ottaa ero. Sitä oikeutta voi käyttää ILMAN ETTÄ MÄREHTII ASIAA TÄLLÄ PALSTALLA!
Uskomatonta mutta näin se vain on.
Eikös se mieskin antanut? Mulla mies (kiireinen yrittäjä hänkin) kiukutteli joskus tuosta yhteenmuuttomme ensimmäisen vuoden aikana. Muutenkin oletti, että kun tulee töistä, jääkaapissa on aina jotain, mitä syödä. Itselläkin oli silloin kiirettä töissä myös. Sanoin heti selkeästi, että jos itse stressaa, sitä ei pureta muhun. Ja että jääkaapin sisällöstä hänellä on yhtä suuri vastuu kuin mulla (huolehtia mitä siellä on, onko tuotteet syöntikuntoisia).
Noin pari kuukautta väänneettiin, enää ei väännetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni. Yrittäjyyttä takana 20v eikä se siitä miksikään muutu, päinvastoin. Mitä vanhemmaksi tulee sitä väsyneempi ja kiukkuisempi sitä on. Suurin virheeni koskaan oli ryhtyä yrittäjäksi, tai paremminkin työnantajaksi, ei se homma ole ihmistä varten....
Vierailija kirjoitti:
Maito vanhaa ja leipä homeessa? Mitä mä just luin?
Nyt on mätäkuu.
Suosittelen asumuseroa, kunnes nämä yrittäjämiehenne rauhoittuvat.
Olen itse yrittäjämies ja teen noin70h-80h töitä viikossa. En silti kanna stressiäni kotiin ja kiukuttele kuin äärimmäisen harvoin (en joka vuosi).
Yrittäjän ex täällä. Ero tuli, tuo kaikki alkoi tarttua minuunkin. Oli hirvittävän raskasta, olin menettää mielenterveyteni kun kaikki pyöri firman ympärillä ja firmalla meni huonosti. Mies luopui firmasta vasta eron jälkeen.
En jaksaisi kuunnella tuollaista kotonani vain siksi että puoliso on Yrittäjä.
Olen joskus seurannut oikeasti menestyviä yrittäjiä ja heillä itsehillintä toimii kuten pitääkin. Joskus taas joku tosi hankala ihminen törmää vahingossa toimivaan liikeideaan ja menestyy siksi, ei sen takia että olisi mitenkään hyvä siinä mitä tekee.
Huomattava osa yrittäjistä on yrittäjiä siksi että he eivät tule toimimeen kenenkään kanssa, joten palkkatyö ei ole vaihtoehto sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miestä stressaa, jos firmalla menee hyvin? Ymmärrän jos on huonot ajat ja riski konkurssista, mutta en kyllä tuossa teidän tilanteessa. Onko mies yhtään miettinyt, että mikä noin pahasti kiristää?
Kokonaisvastuu + asiakkaiden yhteydenotot (jotkut hyvinkin vaativia) 24/7 stressaavat.
Vaikka nyt meneekin taloudellisesti hyvin, pienyrittäjällä on aina huoli huomisesta. Aina.
Itsehän mies on firmansa pelisäännöt määrittänyt (mm. miten/koska hoitaa asp yhteydenotot), ja niillä mennään. Jos hän ei halua jotain muuttaa, ei siihen kukaan muu pysty.
Tarkoitan mm sitä, että mies vastaa kaikkiin kyselyihin max 15min viiveellä, oli aika ja paikka mikä tahansa. Tämä erinomainen (asiakkaalle päin) palvelu on yksi syy, miksi firmansa on kasvanut ja voi hyvin.
Ap
Meillä oli samanlaista noin 20v. Mies jäi eläkkeelle kun oli 65 mutta mieliala ei ihan kauheasti parantunut. Kun jatkuva työskentely loppui (yritys myytiin), rauhoittuminen oli hankalaa. Ärtymys jatkui kunnes sai sydänkohtauksen vuotta myöhemmin. Kun siitä selvisi hengissä raivoamiset jäivät, mutta mieli on jäänyt jotenkin pysyvästi painuksiin.
Toivottavasti sun miehelläsi on valoisampi tulevaisuus edessä. Tsemppiä.