Lue keskustelun säännöt.
Terapiaan hakeutuminen
26.07.2023 |
Olen 35-vuotias mies, joka on kärsinyt elämän aikana koulukiusaamisen ja huonojen kotiolojen (perheväkivaltaa ja henkistä mitätöimistä ja haukkumista sisaruksen toimesta) vuoksi masennuksesta ja ahdistuksesta. Nyt heräsi tuossa muutama päivä sitten ajatus, että hakeutuisin ns. mielenterveyspalvelujen piiriin, ja haluasin saada elämäni paremmin raiteilleen. Oli si mukava käsitellä kaikki lapsuuden traumaattiset asiat kunnolla läpi jonkun kanssa.
Osaako joku viisaampi sanoa, miten hakeutua esimerkiksi psykoterapaan, tai edes hakea apua ylipäätånsä? Olen näissä asioissa kieltämättä aika ns. alokas, koska ei ole noista aiempaa kokemusta. Käsittääkseni ainakin jotain Kelan tukemaa psykoterapiaa on mahdollista saada, mutta muuta en tiedä.
Kiitos ja kumarrus vastauksista jo etukäteen!
Kommentit (8)
Jos työkyky tai opintojen eteneminen tai perheestä (lapsista) huolehtiminen on vaarantunut, on mahdollista päästä KELA:n tukemaan psykoterapiaan. Tarvitset psykiatrin lausunnon, jonka toimitat KELA:an. Jos sinulle myönetään tuettua psykoterapiaa, etsit itsellesi sopivan tuntuisen terapeutin ja aloitat hoitosuhteen.
Jos psyykkiset ongelmat eivät ole kovin suuria, voi oman terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja olla sopiva auttaja. Myös ainakin ev.lut kirkon papeilla ja diakoneilla on jonkin verran osaamista ja koulutusta psyykkisissä ongelmissa auttamisesta.
Vertaistuki on myös hyvä, mikäli ongelmat juontavat esimerkiksi lapsuudenperheen tai jonkun muun läheisen päihteidenkäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se menee niin, että mennään ensin juttelemaan jollekin psykiatrille, jonka kanssa pitää sitten olla ensin vähintään 3 kuukautta kestävä hoitosuhde. Sen jälkeen hän on sinun ns. hoitava lääkäri, ja hän kirjoittaa kelaan suosituksen kelan tukemasta terapiasta. Varsinainen psykoterapeutti toki pitää itse etsi sen 3 kuukauden aikana, ja terapeutti pitää olla Valviran hyväksymä.
Sinulla voi olla hyvät mahdollisuudet saada 3kk hoitokontaktin jälkeen psykiatrilta b-lausunto Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Mutta Kela maksaa vain osan kuntoutuksesta, loppuosa on hieman terapeutin ahneudesta riippuen 35-100€/visiitti. Ilman kelan tukea n. 85-150€.
Edellä kerrottiinkin jo miten Kelan tukemaan terapiaan pääsee. Luin juuri jostain, että nykyään on monessa kaupungissa tarjolla myös "walk in" -terapiaa. Eli vastaanotolle voi tiettynä aikana vain kävellä sisään. Pitkäjänteiseen työskentelyyn se ei sovi, mutta saattaisit päästä hyvin alkuun ja voisit keskustella asiantuntijan kanssa tarkemmin siitä, minkälainen terapeutti sinulle sopisi ja minkä aihepiirien käsittely sinua todennäköisesti eniten hyödyttäisi.
Lämmin kiitos ohjeista. Itse tosiaan olen kärsinyt lähes koko elämäni aikana masennuksesta , huonosta itsetunnosta ja ahdistuksesta, jotka juontuu osittain kotioloista: isäni kuoli liikenneonnettomuudessa, kun olin vain 8 kuukauden ikäinen (olen syntynyt vuonna 1988), eli minulla ei ole hänestä mitään mustikuvia. Ja muutenkaan minulla ei ole ollut koskaan sellaista ns. miesmallia. 4 vuotta vanhempi isosiskoni kiusasi ja vähätteli minua lapsena paljon, mistä johtuu osittain omat lapsuudentraumani, emme vieläkään ole siskoni kanssa kovin läheisiä, mutta en toki kanna enää nykyään kaunaa hänelle ja toivon hänelle hyvää, ja samalla toivoisin, että voisimme joskus tulla läheisemmiksi, kun mitä olemme tällä hetkellä (tosin taitaa olla turha toivo). Äitini taas on aina ollut itselle läheinen.
Ketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kyllä aika herkkähipiäisenä sitä, että jos sisko tai joku luokkatoveri koulussa on joskus vuonna miekka ja kilpi sanonut jotenkin ilkeästi, niin siitä pahoitetaan niin pahasti mieli, että ollaan sitten myöhemmällä iällä hakemassa apua jostain terapiasta, jonka veronmaksajat kuitenkin loppujen lopuksi kustantaa. Ei musta ainakaan ole kohtuutonta odottaa, että ihminen käy tuollaiset vanhat ikävät asiat ihan itsekseen läpi, ilman veronmaksajien rahoittamaan terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Pidän kyllä aika herkkähipiäisenä sitä, että jos sisko tai joku luokkatoveri koulussa on joskus vuonna miekka ja kilpi sanonut jotenkin ilkeästi, niin siitä pahoitetaan niin pahasti mieli, että ollaan sitten myöhemmällä iällä hakemassa apua jostain terapiasta, jonka veronmaksajat kuitenkin loppujen lopuksi kustantaa. Ei musta ainakaan ole kohtuutonta odottaa, että ihminen käy tuollaiset vanhat ikävät asiat ihan itsekseen läpi, ilman veronmaksajien rahoittamaan terapiaa.
Oli kyllä sen verran hauska trollaus, että myönnän, että nauroin.
Ketjun aloittaja.
Pitää olla jonkinlainen akuutti mt-kriisi, jonka esität lääkärille. Kolmen kuukauden hoitokontaktin jälkeen saat lähetteen psykiatrille, joka tekee kela-lausunnon terapiasta. Yhteensä kaksi käyntiä, lääkäri ja psykiatri. Tai sitten menet suoraan yksityiselle psykiatrille, joka tekee lausunnon. Tai maksat terapian itse ja valitset vain sopivan terapeutin ja otat yhteyttä.