Kokemuksia vaativien opintojen ja äitiyden yhdistämisestä?

Hei,

hauskaa että jaksoitte vastata!

Vielä minua mietityttää ihan konkreettisesti se, että minkälaisia tuntimääriä olette esim. äitiysrahakautena pystyneet opiskelemaan? Entä kun lapsi on isompi? Tieto helpottaisi, kun suunnittelee aikatauluja... :-) tiedän,että ne pettävät, mutta...

Riippuu siitä, mitä opiskelee. Esim. lääkiksessä on paljon läsnäoloa vaativia harjoituksia ym. ja silloin täytyy kyllä olla päivisin paikalla.

toisaalta jos kunnianhimoisesti suhtautuu ja haluaa kaiken tehdä viimeisen päälle niin saahan vaikka mistä opinnoista " vaativia" :-).

(Esim. tuttuni lukee lähihoitajaksi, mikä ehkä kuulostaa " vähemmän vaativalta" , mutta heillä vaikuttaa olevan oikeasti tosi paljon vaativia projekteja, vastuullisia hommia jne. ...)



Itse luin sekä lukion että BBA/tradenomi-tutkinnon (eli englanniksi) kun lapset oli pieniä. (2 villiä poikaa vuoden ikäerolla)



Nyt kolmas tulossa, ja aloitin tradenomin ylemmän amk-tutkinnon opiskelun (niinkuin jatkotutkinto).

Ajattelin pitää vähän taukoa kun vauva syntyy ja jatkaa sitten, tehdä siihen tahtiin kuin jaksan/ehdin.





Tuntimääristä on vaikea sanoa - silloin kun opiskelin itse viimeksi, niin tein joka päivä ehkä n. keskimäärin 2-3 tuntia kouluhommia, ja hyödynsin kaikki hetket: päiväunet, ulkoilut (kun lapset leikkii istuin hiekkalaatikolla/puistossa kirja kädessä ja kaikki muut kotiäidit piti mua friikkinä), kampaamossa istumiset, automatkat (kun mies ajoi), jopa ravintolassa saattoi olla kirjat mukana...

Enää en kyllä jaksaisi tuollaista pinkoomista :-). Taisi olla kova motivaatio.

Äitini onneksi katsoi lapsia joskus jos piti päästä päivällä tunnille.



Myöhemmin sitten niillä olikin kokopv-hoitopaikka, mikä tietty helpotti.

Heips,

joo, vaativalla tarkoitin vain semmoisia opintoja, joista syntyy stressiä ihan ilman vauvoja ja perhettäkin. Ja tosiaan, jotkut meistä haluavat aina suoriutua mahdollisimman hyvin ja haasteen voi ottaa vaikka kaurapuuron keitosta jos haluaa :-)

Minun tapauksessani se haastavuus on sitä, että on vielä kasa vaikeita ja todella tylsiä peruskursseja käymättä. Aiheet ovat tosi kaukana siitä osaamisesta mitä töissä tarvitaan, ja haastavuutta tulee tosiaan sekä vaikeaselkoisuudesta että siitä, että aika usein kurssien aiheet ei

meikäläistä voisi-vähempää-kiinnostaa... Työskentelen IT alalla.



Ja tuosta ajan käytöstä, joitakin ietanan projekteja ja ryhmätöitä (itseä 10 vuotta nuorempien kanssa, ah!) olisi vielä jäljellä. Ilmeisesti jos on töistä vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla, ei voi viedä muksua kunnalliseen hoitoon edes muutamaksi tunniksi päivän aikana. Että yksityiseen hoitoon olisi sitä rahaa löydyttävä sitten. Onnellisia ovat ne, joilla isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat, muutenkin kuin lapsenhoidossa. Itse asun miehineni pääkaupunkiseudulla ja mummo- ja pappaehdokkaita asustelee 600 kilometrin päässä...



No, jotenkin ne vietit vaan ajaa siihen, että taitaa pillerit jäädä pois lähiaikoina, meni sitten ojaan tahi allikkoon!

Olisiko miehelläsi mahdollisuus jäädä vanhempainvapaalle äitiyslomasi jälkeen? Senhän voi valita, ja vanhempainloman voi käsittääkseni myös jakaa kummallekin vanhemmalle.



Jos vauvayritys ei ole alkanut vielä, niin onhan sinulla ainakin 9 kk aikaa opiskella, käytännössä varmaan ainakin vuosi. Saisitko siinä ajassa pois niitä tylsiä kursseja? Itselläni oli raskausaikana tosi kova opiskelumotivaatiota, ja nyt toisesta lapsesta haaveillessani aloittelen gradun tekoa.

No hei,

voin toki nytkin lyhentää työpäivääni opiskelun vuoksi ja varmaan lyhennänkin heti kun vuosi nykyisessä työpaikassa on tullut täyteen ja oikeus opintovapaan ottamiseen alkaa. Työni on vain aika vaativaa ja henkisesti raskasta, ja melkein täältä pitää olla kokonaan pois jotta opintoihin saisi puhtia riittämään. Uskomattomia ovat ne, jotka jaksavat 8 tunnin stressaamisen ja istumisen jälkeen vielä illalla paahtaa kotona! Nostan hattua teille kaikille!

Pelkkä opintovapaa on kuitenkin palkatonta ja meillä on asuntolainaa...

Äitiysloman ja opiskelun yhdistämisestä olin lähinnä siksi kiinnostunut, koska vuoden 2005 alusta Kela on tehnyt kerrankin jotakin järkevää, ja päättänyt, että ansiosidonnaista vanhempainrahaa saa vaikka opintoviikkoja kertyykin. Hurraa Kela!

Eräs väitöskirjaa mammalomalla tekevä ystäväni arvioi, että noin 4 tuntia pystyy työskentelemään päivässä. Heillä on ihan uskomattoman kiltti lapsi!

Niin, ja toki mieheni hoitaisi lasta sillä välin kun olen koulussa, mutta ei yhden hengen vanhempain rahalla maksa edes asumiskuluja...

Tämmöistä tämä on täällä pääkaupunkiseudulla.

Mä olen saamassa pian toisen lapsen kesken yliopisto-opintojeni. Ekasta lapsesta pidin suosilla vuoden tauon opinnoissa, vaikka vauva oli kiltti...silti olin väsynyt, kun vauva heräili 2-4 kertaa yössä syömään. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä esikon kanssa, ettei multa herunut ajatustaan opinnoille. En edes olisi halunnut olla erossa vauvasta paria tuntia kauempaa!! Ja koska imetys sujui niin hyvin, ei vauva huolinut pulloa, joten en voinut karata kahta tuntia kauemmaksi esikoisen ekan puolen vuoden aikana. Tosiaan silloin äitiyslomalla opiskelu olisi ollut taloudellisesti mahdotonta, kun äpr olisi mennyt minimille, nosti opintotukea tai ei.



Jatkoin opintoja esikon ollessa vuoden vanha, ja hoidossa hän on ollut vain luentojen ajan joko mieheni hoitamana kotona tai sitten ystäväni luona. Tällä systeemillä sain opintoja kasaan reilut 20 ov esikon toisen elinvuoden aikana- siis aika etanatahtia entiseen verrattuna. Luen yöllä, päikkäriaikaan ja häädän välillä lapsen ja miehen anoppilaan päiväksi, jotta saan lukea/kirjoittaa oikein kunnolla ja keskeytyksettä. Lisäksi olen käynyt harvakseltaan keikkatöissä.



Nyt kun toinen lapsi syntyy (la helmikuun lopulla) aion suorittaa 3 kurssia ennen vauvan syntymää.(suunnitelmat ovat suunnitelmia, vauvalla voi olla oma suunnitelmansa syntymäajankohdasta ;o) Keväälle vauvan syntymän jälkeen jää vain yksi esitelmä ja 3-4 pakollista luentoa. En usko, että jaksan enempää kahden alle kolmevuotiaan kanssa, vaikka mies onkin tukena.



Jos olet saamassa ekaa lasta, se on todella iso muutos ja laitat itsesi kyllä koville, jos aiot opiskella vanhempainvapaalla - ei se tietenkään mahdotonta ole! Eli riippuu monesta asiasta -nukkuuko vauva yönsä, kestätkö univajetta, miten äitiys vie sinut mukanaan, onko sinulla hoitajaa luentojen ajaksi, koska aiot lukea ja tehdä tehtäviä jne...olen vähän sitä mieltä, ettei aina tarvitse olla tehokas-varsinkaan vauva-aikana :)

mutta itselläni on sellainen tilanne, että opiskelen täysipäiväisesti ja meillä on 4 lasta. Omasta mielestäni vaativuutta opiskeluun tuo se, että opetus on englannin kielellä. Tosin se on myös se suola, jonka vuoksi vielä halusin lähteä uudelleen opiskelemaan. Minulla on jo yksi tutkinto ennestään. Jota opiskellessani sain muuten kaksi lapsistamme :)



Jos tarkoitit, että haluaisit opiskella vain äitiysloman aikana tuon päivärahan takia, niin onko opiskelusi pääosin etäopiskelua? Tenttien ajaksi varmasti saa lapsen/lasten hoidon järjestymään, mutta entä sitten, kun on kontaktiopetusta? Meillä on lapsilla hoitaja kotona, joten päivisin hoito on järjestyksessä. Tenttiin lukiessani ja muita töitä tehdessäni mies on suurena apuna. Joskus hän pakkaa esim. viikonloppuna lapset (ja itsensä :)) autoon ja ajaa mummolaan muutamaksi tunniksi, jotta saan rauhassa keskittyä. Muuten koitan tehdä kouluhommia muiden kotitöiden ohessa iltaisin. Välillä tuntuu, että vuorokaudessa saisi olla muutama tunti enemmän, jotta kaiken ehtisi, mutta pääasiassa kaikki on sujunut ihan hyvin. Kodin ja opiskelun ulkopuolisille asioille ei sitten enää paljoa aikaa jääkään.



Mutta siis, uskon, että sinäkin pystyt opiskelemaan, jos ja kun tahtoa löytyy. Ja minä olen elävä esimerkki siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä :)

Elämä on järjestelyä:) Itse opiskelen yliopistolla toista tutkintoa ja olen päivisin asiantuntijatyötehtävissä. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Ihan hienosti ollaan selvitty. Tentteihin voi valmistautua öiseen aikaan:) Tsemppiä! Älä luovu unelmistasi!

Minulla neljä lasta, ja aina olen äitiyslomalla joko opiskellut tai tehnyt töitä (yrittäjänä). Kuten edellisetkin, olen elävä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista, mutta haluaisin painottaa sitä, että opiskelu/työskentely vauvan kanssa tapahtuu todellakin vauvan ehdoilla (ja isän/tms avustuksella).



Se miten helppohoitoinen vauva sattuu olemaan, määrää aika pitkälle sen, miten " tuottelias" äiti pystyy olemaan. Esikoinen oli koliikkivauva, eikä opiskelusta tullut paljon mitään. Tarvitsee äitikin unta! Ainakin joskus. Keskimmäiset olivat perushelppoja hoidettavia. Silloin sai tehtyä oikeastaan kaiken sen, minkä tavallisessakin elämässä. Sitä aikataulut tehostuu päiväunien aikana automaattisesti ja kaikki turha tekeminen jää pois. Tämän kertainen vauva on ollut alussa hieman kränäinen, mutta elämä tuntuu rauhoittuneen ja unetkin maittavat. Minulla vaan vähän liikaakin töitä kasaantuneena, joka näkyy sitten kodin pidossa. Täällä vallitsee totaalikaaos. Pitänee pitää perheen kanssa neuvonpito, siitä miten pysyisi kämppä pikkasen paremmassa reilassa.



Eli kaikki on todellakin mahdollista, mutta kun jostain ottaa, niin se on jostain pois. Jos satut saamaan helpon vauvan, selviät vallan mainiosti. Mutta sinun on syytä valmistautua siihenkin, että elämän arpapelissä ei aivan yhtä hyvä tuuri käy. Rohkeutta ja sisua kehään!