Tyttöjen ja poikien eroista...
aina jaksan ihmetellä näitä jotka sanovat poikien olevna helpompia kasvatettavia. Mun kokemuksen mukaan ovat juuri päinvastaista. Mietin sitten ketä tahansa tuttavaperhettä joissa tyttö-tai poikalapsia niin joka kerta voidaan todeta että tytöt rauhallisempia ja tottelevaisempia. Oman poikani kohdalla sama juttu. Vaikka ei olekaan ilkeä niin on vilkas ja keppostelee mitä työt eivät meillä koskaan tee. Samoin myös leikit ylipäänsä ovat aggressiivisempia. Tytöilläsit omat piirteensä mutta meillä ainakaan tuo poika ei ole helpompi kasvatettava vaikka yhtä rakas onkin :D
Kommentit (29)
Ainakin itse koen erilaiset riita-,/kiusaus-/tunneasiat ja niiden selvittelyn vaikeammaksi.
Ja niissä usein tyttöjen kanssa vaikeampaa, kaverisuhteet ovat pojilla suoraviivaisempia eikä aina olla valitsemassa sitä yhtä parasta kaveria ja muut jätetään ulkopuolelle jne.
Vvanhempana esim. suhtautuminen ulkonäköön, syömiseen, "suojeleminen" niiltä pahoilta pojilta jne. (myönnetään teini-ikäisen tytön kasvattamisesta ei vielä kokemusta, sivusta seuraan).
Eli haasteet on erilaisia tytöillä/pojilla, eri perheissä ja erityyppisillä lapsilla/vanhemmilla ;)
Enimmäkseen pelkkien tyttöjen äidit tuntuvat luulevan, että ne pojat on niin vaikeita...Kun
eivät ehkä ole vain siihen villiyteen tottuneet... ja nimenomaan äidit ovat sitten kokonaisuutena jääneet siihen naiseuteen ja tyttöyteen kiinni, välillä ihmettelen miten ne kestävät niitä "villejä" miehiään!
Esikoistyttö ja kuopuspoika ovat luonteeltaan samanlaisia, vilkkaita ja touhukkaita. Eivät tee pahojaan, vaikka vauhtia riittää.
Keskimmäinen on rauhallinen tyttö, joka on kaikken "vaikein." Inttää ja jankkaa, kyseenalaistaa ja ei hoida omia hommiaan.
Pakko sanoa, että nuo vilkkaat, mutta suorat lapset ovat paljon helpompia. Eli mun mielestä sukupuolella ei ole mitään tekemistä helppouden kanssa, vaan luonne-erot ratkaisevat. Mutta jos täytyisi sukupuolen mukaan luokitella, sanoisin poikien olevan helpompia, tytöillä on enemmän ristiriitoja ja valtataistelua ja epäreiluja keinoja kaverisuhteissa.
ja hän sanoi että tänä vuonna tavallista raskaampi ryhmä kun paljon vilkkaita poikia ryhmässä. Tytöt osaavat paremmin kuunnella ohjeita hiljaa ja myös noudattavat niitä. Totta kai poikkeuksia löytyy mutta ei ollut kohdallani eka kerta kun kuulen että töitä lasten parissa tekevä sanoo näin. Esikoisen eskarissa oli samanlainen tilanne. Siellä aika usein poikien kahnauksia selviteltiin ja tytöt sit leikkivät jossain toisessa huoneessa.
jotka sanoo että ihanaa kun poikia ryhmässä:DD Kaikki mahdollista av:llä:DD
alan olla sitä mieltä aika vakaasti että tyttöjen kanssa pääsee pääsääntöisesti helpommalla. Poikkeus tietty vahvistaa säännön.
Itse työskentelin jonkin aikaa kouluikäisten kanssa ja täytyy sanoa, että isommassa tyttlaumassa mulla tuli äkkiä poikia ikävä ;D
Onhan se niinkin, että poikien leikit menevät monta kertaa rajummiksi sun muuta, mutta pojat ovat usein myös suoraviivaisia ja kun tapellaan, tapellaan reilusti, sovitaan juttu ja se siitä. Noin karkeasti ilmaistuna. Tytöt kieroilivat, kiristivät, uhkailivat, nakkelivat niskojaan... Tyttölauman kanssa sai tosissaan olla varovainen, ettei tullut vedätetyksi ihan 6-0 :P Rauhallisempia ehkä, mutta kieroja kuin korkkiruuvit - jo pienestä pitäen ;)
on porukkaa. Pojilla tosiaan se touhu on reilumpaa, taustalla ei koko ajan ole menossa joku juonikuvio. Tyttöporukkaan taas ei mahdu kuin tietyt tytöt, porukasta savustetaan muita ulos, jatkuvaa seläntakana puhumista ym. Just sellaista kieroilua, pienestä pitäen. Että ei ne tytötkään aina niin helppoja ole :)
koko kesän tässä meidän pihoilla tyttöporukalla leikitty kaikki yhdessä ja nätisti pistettä, piilosta heppaa ja mitä vaan. Sit on nää pojat jotka koko ajan "ei olla ton kaa tulkaa juostaan piiloon" tai muuten vaan sotketaan koko ajan tyttöjen liekit tai muuta kiusaa. Kyllä ne pojatkin osaa vehkeillä ja tytöt osaa olla porukassa :D meillä täällä leikkii 6 tyttöä sulassa sovussa joka päivä!
joiden mielestä poikien lyömiset ja kiusaamiset on reilua toimintaa.
helpommalla päässyt kuin tytön. Tyttö perheen keskimmäinen lapsi.
Harmittaa, että meidänkin lapsiamme (joita on molempia sukupuolia) ollaan tunkemassa ahtaisiin lokeroihin, joihin eivät sovi ollenkaan. Ikävä ajatus, että tyttöjäni pidettäisiin "kieroina kuin korkkiruuvi" vain, koska ovat tyttöjä. Tai että poikani olisi aggressiivinen riehuja, mitä ei ollenkaan ole - ainakaan vielä, kun sitä ajatusta ei ole hänelle syötetty...
Tytöt ovat 8 ja 6, pojat 4 ja 1. Toistaiseksi vaikeinta on tyttöjen kasvatus mutta voi tietysti olla ikäkysymyskin. Kaikki kolme vanhinta ovat olleet todella vilkkaita, mutta tytöt toki osaavat rauhallisemminkin leikkiä, pojalla menee aina rajuksi, jos on kavereita, mutta jos leikkii yksin tai yhden kaverin kanssa, niin on rauhallista. Poika on myös yllytyshullu ja saa ns. syyt niskoilleen, kun tytöt vetävät yhtä köyttä ja ilmoittavat usein, että poika oli ainoa riehuja, joka sotki. Välillä on tosi riipaisevaa katsoa, kun poika itkee hiljalleen ja kuiskaa mulle, että kyllä ne tytötkin sotkivat, mutta kun en ole itse nähnyt, ja tytöt väittää muuta. Nuorempi tytöistä on nyt kahdesti tunnustanut jälkeen päin, että huijasivat. :(
Tyttöjen uhmaikä on jotain aivan kamalaa. Kumpikin tytöistä on saanut näitä ns. julkisia raivareita, erityisesti vanhin mutta myös tämä 6-vuotias tällä hetkellä. Se kiukku on jotain mielettömän suurta ja siinä osataan kyllä käyttää monia keinoja. 4-vuotias ei ole saanut tällaisia raivareita lainkaan, kotioloissa on toki kiukutellut. Ehkä tulee vielä saamaan? Mutta tytöt saivat 2-vuotiaasta alkaen näitä "kaupan lattialle kiljumaan"-raivareita ja syynä saattoi olla vaikka tahra housuissa.
Vaatteet ovat tytöille mielettömän tärkeitä. Niitä valitaan kauan ja hartaasti, vaihdetaan keskimäärin kolme kertaa päivässä ja vaatekaappi aina sekaisin. Tavaroita eivät keräisi millään takaisin kaaappiin.
Poika on tosi helppo. Pukee päälle mitä käsken. Sietää tahrat ja lian. Siistii jälkensä kun käsketään eikä tarvitse siitä asiasta vääntää joka kerta alusta.
Tosin kun poika riehaantuu, niin riekkuu sitten ihan kunnolla, tytöt kyllä aika pienestäkin saattavat rauhoittua ja leikkivät noin yleisesti ehkä vähän rauhallisemmin. Aina ei kaikki sohvatyynyt ole majan rakennuksessa, kun tytöt enemmän puuhailevat pienien juttujen parissa.
Tyttöjen kaverisuhteet ovat tosi monimutkaisia. Aina pitää olla kahden ja kolmatta syrjitään. Pojalla on toistaiseksi ollut kaikki hyvin kaverisuhteissa, mutta ikääkin on tietty vähemmän. Tytöt vetävät yhtä köyttä poikaa vastaan, mutta muuten ovat aina kiusaamassa toisiaan, erityisesti kavereiden kanssa. Aina saa olla tuomaroimassa. Tyttöjen touhuja kun katselee, niin todella alkaa se murrosikä pelottaa. Poika on tosiaan niin paljon suoraviivaisempi. On riehunut ja tehnyt tuhmaa ja kärsii rangaistuksen. Tytöt syyttelevät milloin ketäkin, vaativat sitä ja tätä, kiljuvat minua epäreiluksi ja nakkelevat niskojaan kotiarestista ja muistavat sen vielä monta päivää, vaikka kuinka olisin sen syystä määrännyt.
Huh huh näitä meidän neitejä! :)
Pojat ne vaan poikaporukka hakkaa heikompiaan reilua?
Ja onpa niitä nykyään kuulemma tyttöporukoitakin, jotka hakkaa ja kiusaa heikompiaan, pahemmin ja julmemmin kuin pojat konsanaan.
Rauhallisempia ehkä, mutta kieroja kuin korkkiruuvit - jo pienestä pitäen
... ei silti kannata yleistää ihan kaikkiin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan: kun täysin kiero nainen kasvattaa, fiksu lapsi (tyttö tai poika) osaa kyllä käyttäytyä samalla tavalla.
poikien reissuvihot täyttyvät viesteistä nopeammin kuin tyttöjen. Valitettavaa mutta totta!
itselläni tyttö ja ihana, helppo, tottelevainen. Kavereillani melkein pelkästään poikia ja aina kylään mentäessä tai jos he tulevat tänne niin se riehuminen alkaa, eivät tottele kunnolla, leikit rajumpia jne.
olla kanssasi samaa mieltä. Itse muistin kaksi pikkuveljeäni todella rasittavina, kun olivat pieniä=) Nyt alan kokea deja vu-hetkiä oman taaperoni kanssa. Aina menossa, ei usko heti kieltoja, kepposia jatkuvasti yms. =D
Minä jaksan poikieni kanssa ja minun mielestäni heidän kanssa on helppo olla. He ovat suoraviivaisia ja vilkkaita, mutta mielestäni se ei tee heistä vaikeasti kasvatettavia.
Sinä koet asiat eritavalla kuin minä. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä jakseta taas vääntää tästä asiasta :)
pojilla se kromosomipoikkeavuus kai sen tekee että otteet ovat rajummat eivätkä aina osaa kuunnella puhetta. Poikkeuksiakin tosin on!
Syy on se, että pojat on impulssiivisia, vilkkaita, kuuntelevat huonosti, rajuja.
Tytöt kuuntelee hyvin ja leikkivät rauhallisesti. Varsinkin poikani 6v. kaveri ei edes kuuntele. Se on raivostuttavaa.
Noille pihan tytöille ei tarvi toistaa asiaa monta kertaa.
Tosin yli 5v. tytöissä näkyy ilkeys, jota en voi sietää. Se ilkeys on sosiaalista ilkeyttä.
Kaikesta huolimatta tykkään pojista enemmän, koska eivät ole ilkeitä, vaan niin suoria ja rehtejä.