Loma meni pieleen, ei hauskaa eikä rentoutumista
Ja huomenna töihin... olisi edes säät mukavat mutta ei!
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun lomasi on pilannut?
Sää, peruuntumiset, sairastelu (ei oma), kaikenlaista pientä vastoinkäymistä mikä teki koko hommasta ikävää.
Rahaa ja aikaa olisi ollut mutta juuri mikään mikä oli suunniteltu ei lopulta onnistunut.
Olet onnellinen, koska sinulla yleensä on a) työpaikka, johon palata. B) Olet jopa voinut lomailla palkallisesti. Olet tyypillinen hyväosainen valittaja.
Säähän on ollut mitä parhain, ei liian kuuma tai liian kylmä. Itse pilasit lomasi.
Vierailija kirjoitti:
Muista sitten marttyyrinä töissä valittaa koko ajan, kuinka loma ja työ ja koko elämä on helvettiä, niin kyllä työkaverit kiittää.
Pidän kyllä työstäni ja työyhteisömme välit ovat loistavat mutta nyt harmittaa silti todella. Hekin varmaan ymmärtävät kun kerron tilanteet kahvipöydässä
Loman suoritus epäonnistui tällä kertaa. Ensikerralla puserra tarmokkaammin.
Joo, vänise siellä kahvipöydässä, älä täällä!
Huomenna alkaa neljäs viikko. Menee kyllä vähän loma hukkaan, kun ei voinut pitää useampana pätkänä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, vänise siellä kahvipöydässä, älä täällä!
Vänisen missä huvittaa ja minua ei määräile pomokaan ennen klo 9 huomenna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vänise siellä kahvipöydässä, älä täällä!
Vänisen missä huvittaa ja minua ei määräile pomokaan ennen klo 9 huomenna
Me ei ymmärretä tuollaista hapannaamaa...
Harvemmin lomalla oikeasti rentoutuu. Silloin tehdään työtä mitä ei ehtinyt palkkatyön ohessa tekemään.
Meillä on lapset ehkä 2 kertaa vuodessa kenelläkään hoidossa. Pyydän todella harvoin apua keneltäkään. Olisin toivonut, että joku sukulainen olisi ottanut lapset päiväksi (ei edes yöksi). Kohtasimme vastikään todella ison murheen (en kerro koska tunnistetaan siitä kyllä), siis sen tason että se syö kaiken elämänilon ja täyttää mielen masennukselle. Samaan aikaan meille sattui isompi asia, joka pitää hoitaa eikä sitä voi lasten kanssa tehdä. Olisimme siis kerralla hoitaneet tuon asian x yhdessä kuntoon. Kun se yksin vie aikaa ja toinen on sitten aina sidottu lapsiin ja sekin on oikeasti raskasta kun on todella surullinen muista asioista. Emme saaneet keneltäkään mitään apua. Itse olemme kyllä aina auttaneet toisia ihmisiä ja siis ihan työssäkäyviä ihmisiä olemme (jos sillä nyt on merkitystä).
Samaan aikaan toiset saavat vaikka viikoittain isovanhemmilla ja muilta apua muuten vaan. Itse emme edes tarpeeseen. Mietin, miten olla katkeroitumatta siltä, että hädän hetkellä toiset eivät ole valmiita auttamaan edes neljää tuntia? Mietin jo, että sama lopettaa avun pyynnöt kokonaan kun sitä vaan katkeroituu välinpitämättömyydestä. Kaikki sukulaiset tietävät raskaan elämäntilanteemme. Olemme miehen kanssa molemmat olleet aikoinaan ties kenellä hoidossa, mutta itse pitää selvitä äärimmäisen epätoivon keskelle silti.
Loma meni todellakin uupumuksen ja surun keskellä.
Loma on lomaa vain työstä, ei elämästä.
Muista sitten marttyyrinä töissä valittaa koko ajan, kuinka loma ja työ ja koko elämä on helvettiä, niin kyllä työkaverit kiittää.